Eli mammaloma alkaa huomenna 😀 onpas outo fiilis. Ei tosiaan harmita ollenkaan kotiin jääminen, onhan se olo sen verran väsynyt jo että tekee hyvää vaan saada nukuttua vähän pidempään (toivottavasti – jos tää vauva nyt ei vaan kääntyisi aina öisin ihan näin montaa kertaa), mutta haikeutta ilmassa kuitenkin. Tänään luovutan sitten omaan työhuoneeni – home away from home – sijaiselleni virallisesti 😀 ja siinä se sitten on – täällä on vietetty 7 vuotta ja varmaana tulen täällä hengailemaan jos en ihan eläkkeelle asti sitten vielä vuosia eteenpäin…
Työkavereille tuli eilen leivottua juustokakku. Ja toinen samanlainen itsellekin, no oikeasti toki miehelleni – se on sertifioitu juustokakkuhullu vaikka ei laktoosiherkkyyden takia sitä herkkua hänelle usein laita 😀 14.00 jätetään sitten ainakin vuodeksi jäähyväiset. Toki tulen tuomaan juniorin näytille ja juhlimaan esimerkiksi pikkujoulut, myöskin salilla tulen käymään täällä kampuksella – mutta kuitenkin, ikävähän tätä tulee koska tämä on ollut periaatteessa introvertin unelmatyöpaikka: paljon omaa aikaa ja tilaa + rentoa kahvipöytäelämää.
Salielämän kanssa toki tulee jatketuua tästäkin eteenpäin päivä kerrallaan – tähän asti olen kuitenkin pystynyt treenaamaan täysillä ja olemaan aktiivinen joka päivä. Juniori tulee tottumaan punttien heilautteluun kotonakin – löytyyhän multa painoja, leuanvetotankoa, voimistelurenkaat ja kohta tulee postissa kahvakuulakin, sellainen sopiva 20 kg mötikkä.
Eilen tuli sitten aloitettua myös sairaalakassin pakkaaminen. Laitoin sinne vauvan kotiintulovaatteet, omat löhöily + kotiintulovaatteet, rintakumit, pumppu, liivinsuojat. Kamera ,paristot ja lukemista pitää myöskin muistaa ja hygieniatarvikkeet laittaa sitten kun menoaika käsillä. Aion myös hankkia eväitä ja herkkuja vähän koska sairaalaruoan tiedän olevan sellaista mistä parhaillaan pystyn valikoivasti jotain syömään.
35+0 saapuu huomenna, kiloija tullut nyt se ~10, liikuntaa onnistuu, vauvalla kaikki hyvin. Ainoa mistä nyt on pulaa on se kärsivällisyys 😀 mun onnella tulee vielä tydet 42 viikkoa odottelua mitä ei todella jaksais. We will see 😀
Takakyykyn (syvään totta kai) maksimitoistot 10 min aikana painona puolet omasta kehopainosta. Tässä viikolla 34+0 on painoa kertynyt noin 77,5 kg eli laitoin tankoon 40kg. Ekaks otin maksimit putkeen ja sain 40 toistoa ja lepäsin melkein 1,5 min että hengitys tasaantuisi.. Siitä eteenpäin otin noin 20 toistoa ja lepäsin kunnes hengitys normaisoitui (noin 45-60 sek) per ”sarja” . Viimeinen sellainen jäi ajan loputtua keskeen, mutta sainhan 136 toistoa aikaan. Hapot ja pumppi olivat etureisissa mielettömiä ja jalat tuntuivat vieraina pölkkyinä… Mutta siitähän se treeni vasta alkoi, eli hyvä lämpö alla otin päivän maksimeihin asti kolmen toiston pyramidin ja sen lopetin painoon 97,5kg. No jäihän se normiraudoista, mutta hyvin kuitenkin. Sitten vielä GHR 3 x max päälle. Treeniin meni se perinteinen tunti ja olo tosi hyvä 😀
Seuraavassa postauksessa vähän taiteellisempia teemoja: lupaan esittää piirustuskurssini ensimmäisiä hedelmiä 😀
Mutta tähän loppuun fiilikset kuvan muodossa heti maksimitoistotestin jälkeen ja triplapyramidin alussa
Päivitetään sitten tännekin:
Maastavetosarjojen välissä salini minikokoisella nostolavalla:
joku nuori kundi tulee ja kysyy että voiko hän tehdä mun kanssa samalla lavalla ja kun sanon että toki voi, siirtyy mun eteen lastaamaan tankoa. meidän välissä on noin metri vapaata tilaa, yhdellä kyljellä seinä ja toisella kyljellä kyykkyräkki.
Otan seuraavaa sarjaa kun kundi sanoo: ” hei, meen tonne kun siellä vapautui ja rahaa lastatun tangon minun ja puolen metrin päässä olevan kyykkyräkin välistä. kyllä lähti tasapaino kun huomasin kesken sarjan 25 kg painon noin sentin päässä nenästäni heiluvan tangon päässä….
Kyllä kundi sai sitten kuullakin mitä asiasta ajattelin, mutta ei näyttänyt menevän perille. No ei voi mitään. On se jo täällä yliopistomaailmassa töissä ja myös treenatessa tullut selväksi että jos kotona ei iskosteta hyviä tai ihan vaan terveen järkeen käyviä tapoja sitten ei se kyllä itsekseen missään kehity… edes yliopistossa. Sillä että kyseessä oli alotteleva ristiinfittaaja ei varmaan ole asian kanssa muuta kuin satunnainen yhteys
Ei menee ainakin mulla jakeluun se että oli aivan 100% selvä, että herrasmies ei nähnyt tilanteessa mitään vaaraa eikä väärää… 9 kuukaudella oleva nainen tekee aika tasapainollisesti haastavaa sarjaa ja sä yrität melkein tyrmätä sen tangollasi, mutta ehei… tonnisetelituijotus vaan kun asiasta mainitaan. Kundi jatkoi vieressäni treeniä missä hänen omakin tasapainonsa joutui moneen kertaan koetukselle: väärällä tekniikalla tehty valakyykky missä harhaaskelletaan kesken sarjan kaikkiin suuntiin ei ole kanssatreenaajille mitään herkkua… erityisesti kun tangossa ei lukkojakaan… tietenkin.
Toivottavasti tämä uudenvuodenlupausvillitys kohta hellittää 😛 tai sitten toivottavasti vanhetessaan viisastuu… ehkä.
Muissa uutisissa: tämä mamma aloittaa uuden äitiyslomaharrastuksen, tai herättää eloon vanhan rakkaan tutun – meen kaverin järjestämälle piirustus”kurssille”. Can`t wait. Tasapainottaa tätä fyysiseen harrasteluun keskittynyttä elämää.
Muuten tilanteessa ei muutoksia… Maha tietty kasvaa hurjaa vauhtia, mutten olo kuitenkin vielä tosi helppo – ei mitään vaivoja. Eli aamulenkit ja salitreenit vieläkin päivittäin ohjelmassa.
Käytiin aamulla ylimääräisessä ultrassa. Sf mitta oli moneen neuvolakäyntiin pyörinyt siellä -2 käyrän alapuolella ja siitä johtuen saatiin sitten lähete sellaiseen. Käynnilla lääkäri tarkisti ensiksi kohdunsuun tilanteen ja se oli kiinni ja kaikki siellä hyvin. Sitten mentiin ultraamaan. Poika oli aktiivisella päällä ja kieri ja potkii koko ajan. Onneksi kuitenkin saatiin häneltä kaikki tarvittavat mitat ja painoennusteen ym perusteella hän osui tismalleen keskikäyrälle 1977gr kanssa. Eli se on siellä vaan löytänyt itselleen tiivin asennon missä viihtyy… vettäkin kun kuitenkin oli ihan hyvin ympärillä. Jos La-n asti malttaa saattaa tulla 3,5 – 3,7 kg painoisena ulos.
Juhlistin hyviä uutisia kovalla kyykkytreenillä – koska kun sillä se kohdunsuu ja -kaula on pysynyt tähän asti niin hyvässä kunnossa sittän sillä myös jatketaan 😀
Salilla vaaka näytti 76,4kg ja vointi on todellakin tosi hyvä.
Oli hauskaa nähdä pieni taas kerran pitkästä aikaa. Seuraavaksi sitten luultavasti tavataan kasvotusteen 😀
– eilisen volyymikyykkytreenin tuloksena (tuli tehtyä mm 10 x 5 x 90kg takakyykkyä ja 10 x 5 x 60kg etukyykkyä) on takalisto miellyttävän kipeä: eli perille meni
– aamukävely oli tänään loistava: 15 astetta pakkasta, liila taivas ja kirkas puolikas kuu
– se on tammikuu ja sali täynnä. muuten ihan kiva mutta useimmilla uusilla hukassa se perus salietiketti että
1) kamat palautetaan paikoilleen
2) hiet pyyhitään penkiltä
3) ei varasteta käytössä olevia välineitä, jos halutaan käyttää lepotauon aikana kysytään.
4) ei tönitä pukkarissa lyllertävää hyljestä (aka. minua)
Sf-mitta vieläkin alakäyrän alla eli saatiin ylimääräinen käynti äippäpolin ultrassa. Neuvolatäti sanoi kyllä että ei mitään syytä huoleen, näin on vaan tapana tehdä kun alakäyrillä mennään, mutta koska äiti ja vauvakin näköjään hyvässä kunnossa on luultavasti vaan kyse siitä että kohtu on taaksepäin kallella ja/tai tuotan vaan geneettisista syistä ehkä pienempiä vauvoja.
No sehän on vaan hauskaa päästä taas ultraan! Sitä odotellessa
Salilta:
tapahtui pukkarissa salikamoja päälle vaihdettaessa
Joku tuntematon täti 50+v ”Voitko vielä tässä vaiheessa raskautta harrastaa joogaa?” (tunti oli kai alkamassa)
Minä ”En harrastakaan. Harrastan voimanostoa.”
Keskustelu loppui siihen. Eli jooga vaarallista, voimanosto ei 😛
Vaalta: Paino 75,8 (täysissä pukeissa ofcourse) eli laskien ekasta neuvolassa mitatusta painosta pahoinvointikuukauden jälkeen (66,4kg) kohta 10 kg täynnä… Mutta meikä laskee kyllä siitä normaalipainostani mikä ennen hillittömiä pahoinvointiviikkoja oli siinä 68 – 69 kg välillä.
Olotilasta: Vieläkin on olo tosi hyvä, eli ei mitään vaivoja jos isomman mätön jälkeistä ahdistusta ei lasketa. Treeni kulkee tosi hyvin, voimia on jopa vähän palautunut. Tänäänkin tuli salilla otettu penkissä normaalin 5 x 5 sijasta 8 x 5 60kilolla oska vaan tuntui niin kevyeltä 😀
Viikkoja nyt takana 32 eli 5 viikon kuluttua voi alkaa odottaa poikaa tulevaksi… On oudon nopeasti kulkenut tämä aika.
Kaksi viikkoa takana ja yksi vielä edessä. Viimeiset pari viikkoa lomaa on otettu myös kaiesta somesta ja netistä niin että anteeksi tämän blogin hiljaiselo. Mulla on tapana olla koskematta koneeseen tai kännykkänettiin viikonloppuisin ja tämä loma vaan meni näin että ei vaan tehnyt mieli somettua 😀
Mitä tuli tehtyä? Sukuloitua, syötyä, juhlittua ja treenattua tuli ja pidetty hauskaa hiljaa perheen kesken ja vähän railakkaammin ystävien kanssa. Mieheni pääsi taas pari kertaa metsälle ja kerrytti Eestinkielistä sanavarastoa….
Viikkoja raskaudessa on kulunut nyt 32 ja painoa tullut lomailujen jälkeen lisää yhteensä 8 kg. Toki tuli lomalla liikuttuakin – aamuuintien, kävelyretkien ja totta kai voimailun muodossa. Loma oli ihana mutta kotonakin on tosi kiva olla taas… sillee kasistaan 😛 . Oma tupa oma lupa 😀
Hyvältä tuntuu myös palata omaan tuttuun ”arkeen” tai rutiineihin. Tänäänhän on ollut melkein ihannepäiväni (paitsi miehen pitkä työpäivä):
Pitkä uni, levollinen aamukahvi, pitkä kävelyretki aurinkoisessa talvisäässä, hyvä treeni, hyvä kirja ja lepo kotona. Näistä päivistä aijon nauttia kunnes vielä mahdollista täysillä.
Taas kerran pitää toteaa että tämän raskauden helppoudesta pitää olla tosi kiitollinen. Olen päässyt tähän asti vaivoitta ja pystyn kaikkeen mihin ennen raskauttakin. Tämä on pakko pitää mielessä kun peilistä katsoo ei niin esteettisesti silmääni mielyttävä näky… Ja se on paljon sanottu ihmiseltä ketä nämä jutut ei yleensä kiinnosta… ehkä siitä syystä että olen aina voinut olla tyytyväinen itseeni myös ulopuolelta… Ei enää. Mutta onnekseni myöskin mieleni on pysynyt suht tyyneenä tässä muutoksessa eli ei sen isompaa jaksaa tostakaan stressata. Pakko vaan tunnistaa totuuksia.
Ei tässä sen kummoisempia uutisia. Tällä viikolla on edessä myöskin neuvolakäynti eli silloin lisää
”Synnytys, siitä palautuminen ja vauvan hoito – siihen kannattaa itseään säästää eikä kuluttaa jo ennen vauvan tuloa loppuun!!!” sen totuuden kuulin tänään. Eli liikunta pannaan ja sänkyyn. Tai korkeintaan sohvalle. Koska eihän muuten jaksa synnyttää. Voi ****** sentään ihmiset! Tämä menee jo siihen mun raskaushormonisen sietokyvyn rajoille. Synnytystä jaksaa paremmin jos levätään kuukausia vaakatasossa koska eihän synnytyksellä ole lihas- tai kestovoiman kanssa mitään tekemistä. Hyvin levänneenä jaksaa punnertaa sen 20 h paljon paremmin kun treenanneena. Synnytyksessä palautumisessahan se vasta tärkeätä onkin että on kuukausia ennen syntymistä oivaltanut olla tekemättä mitään. Siitä sopivasti löystyneet lihakset sitten ovatkin just sellaisia mitkä tukevat laskeutuvia sisuskaluja, auttavat pidättelemään pissaa ja totta kai myös hoitamaan sitä höyhenkevyttä vauvaa.
Muutenkin naisvartalo ei ole kehitetty kovaa rääkkiä varten. Synnytyshän on vaan tommonen luonnonoikku homma mihin meidät ei varsinaisesti ole edes luotu… tai sitten se on vaan sellainen walk in the park eikä mikään koitos kropalle mistä toipumiseen menisi kuukausista vuosiin niin kuin jotkut naiset haluaisivat miehille vakuuttaa. Ja ei sekään varmaan mitään tarkoita että tutkimukset toteavat että naisen lihaksiston glykogeenivarastojen käyttö lihastyössä on varsin frugaalimpaa kun miehellä tehden mahdolliseksi sen että nainen pystyy tekemään maksimirajoillaan (prosentuaalisesti lähempänä 1RM eli 100% maksimi suoritusta) pidempään työtä (pidemmän sarjan) kuin miespuolinen verrokkihenkilä. Mutta tiede saa mennä nyt kulmaan häpeämään ja naiset tunnustamaan miehilleen että ei se synnytys mikään rääkki olekaan ja mennään nyt kaikki vaan pilatekseen löytämään ne pitkät naiselliset lihasmuodot.
Tänään tuli vedetty jumpat heti aamusta ja setti oli seuraavanlainen:
Takakyykky 10 x 5 x 82,5 kg nopeita mutta hallittuja toistoja ass-to-grass totta kai
Etukyykky 3 sek pysäytyksellä 5 x 3 x 60kg
selkäpenkki + 25 kg limppu 3 x 15
Siinä vierähti tunti. Päälle vielä venyttelyt ja tärkeimpänä kunnon aamupala.
Vieläkin nyt 28+4 tuntuu siltä että treeni menee perille, kaikki systeemit toimii ja jopa kehitystäkin tapahtuu jos katsoo vaan tätä raskaudenaikaista progressiota. Kiitos luontoäidille helposta raskaudesta (ainakin tähän asti).
Viime viikolla tuli neuvolassakin käytyä ja kaikki siinäkin ok. Painoa nyt 73-74 kg väliin vaasta riippuen (eli + 8 pahoinvoinnin jälkeen tilanteesta -2,5kg normaalipainoon) ja ainoa merkittävä asia se että sf mitta alle alakäyrän ihan hiveneen eli 22 cm. Näköjään sekin vielä ihan normaali ja riippuu monesta asiasta.
Tämä viikko on sitten huippukiireistä aikaa. Eilen ja tänään kaveri koiransa kanssa meillä, tulossa on nimiäisjuhlat, synttärit, konfirmaatio (ekaks harjoittelua ja sitten the real deal) ja sitten Tallinnaan sunnuntaina vihdoin viimein lomalle. En muista milloin viimeksi olisi tullut nukuttua kunnon yöunet… tulis tarpeeseen. En myös muista yhtään toista niin kiireistä joulua edeltävää aikakautta moneen vuoteen.. Mikä sekin on että just silloin kun eniten taritsee lepoa, sitä on vähiten tarjolla 😀 Iso helpotus kuitenkin siinä se, että mieheni hoitaa kotona isommat kotityöt, siivoukset, pyykkäykset ja saan siinä sitten lepotuolissani nyplätä pitsihuivia häitä varten (häähuutokauppaan ).
Jaahas…. Oma reaktio oli koko tarinaan aluksi vähän kummaksuva, kun en muutenkaan tota jenkkityyliä ymmärrä (sitä että kaikki pitää olla niin ihq ja amazing ja politically correct… äklömakeata) mutta syventyen kirjoituksen sanomaan on pakko toteaa että en sitten mitenkään ajatelleen pysty hyväksymään tekstin sanomaa. Päältä kyllä kaunis ja herkkä kirjoitus ja varmaan vetää kotiinpäin monellakin äidillä mutta kuitenkin.
MUTTA minussa heräsivät seuraavanlaiset ajatukset:
1) Ehdoton rakkaus on ehdottoman tärkeätä pitkässä suhteessa mutta en ikinä odottaisi että mieheni pitäisi mua maailman kauneimpana tai edes keskinkertaisen ok-na jos muuttuisin ihmiseksi kuka ei enää jaksa huolehtia itsestäni, terveydestäni, siisteydestäni, kodistani ja parisuhteestani. Minusta se näyttää kunnioituksen puutetta parisuhteen toista osapuolta kohtaan.
2) Tämä ihana mies vierelläni aamuisin ei ole mikään itsestäänselvyys. Jos olisin silloin kun tavattiin ollut kaksoisleualleni kuolaava sohvaperuna, hän ei olisi täällä. Miksi sitten olettaisin että on itsestään selvä että hän tulee rakastamaan ja pitämään mua kauniina jos muuttuisin sellaiseksi? Toki rakkaus saattaa pysyä yllään muista syistä, mutta en odottaisi hänen olevan tyytyväinen minuun ja se nakertelisi varmaan sisältäpäin
3) Lapset, työ, kotityöt, koirat, sukulaiset, ystävät, harrastukset ym ym ym Hyviä syitä antaa mennä ja lepsua…. Tai onko? Tuleeko siitä hyvä olo? Nyt on syy olla huolehtimatta itsestään. Jos antaa ulkomuotonsa repsahtaa sen verran että et ole enää itseesi tyytyväinen, sitten riittääkö se että elämänkumppani vannoo tykkäävänsä? Eikö oma sisin tyytymättömyys/ällötys/väsymys ole oikeastaan paljon tärkeämpi stressori ja mielialan määräjä kuin toisen ihmisen sanat? Koska ihan sama kuinka paljon tietää toisen rakastavan, jos ei ole itse tyytyväinen itseensä, se ei tosta noin vaan muutu.
4) Ulkomuoto ei ole ainoastaan pinnallinen kysymys. Ulkoa nähtävä viittää sisimpään. Ylipainohan on symptomi siitä että jotain sisällä ei ole ihan parhaassa kunnossa ja että elimistö kärsii, tulehdus jyllää, kemia ei toimi… En usko että nykypäivänä kovinkaan moni ylipainoinen luulee olevansa 100% terve… hiljainen tulehdus ja hapetusstressi on tuttuja termejä varmaan enemistölle. Onko hiljaa ja näkymättömänä sairastava äiti parempi kuin terve äiti koska hän ei ota sitä tuntia 3 x viikossa itselleen liikuttaakseen kroppaansa ja pitääkseen itsestään huolta vaan viettää nekin 3 tuntia palvelleen muita… Hyvää äitiyttä? Martyyriyttä? Luovuttamista? Laiskuutta? Onko 3 x viikossa lenkkeilevä/kotijumppaava/punttaava äiti narsisti?
5) Miehesikaan ei ollut kaljamahainen kaksoisleukainen sohvaperuna kun tapasitte… hänelläkin on ne lapset ja päivätyö ja kotityöt ja harrastukset. Onko hän sinusta nyt saman hottis kuin silloin kun jaksoi pitää itsestään huolta? Ajatteletko ehkä että hän ei enää ole niin kiinnostunut sinusta/parisuhteesta koska ei jaksa tehdä työtä ollakseen sinua varten sexy/terve/jaksava/viriili? Miksi sitten hän ei voisi kysellä itseltään samaa kun roolit onkin toisinpäin? Rakastaminen ja seksuaalinen haluaminen ei ole samaa, totta kai. Mutta ne ovat osiaan toisistaan. Osia toimivasta parisuhteesta.
Tiedän olevani empaattisesti rajoittunut yksilö, perfektionisti ja introvertti. Mitä mä kuitenkaan en ole on narsisti. Treenaan voimalajeja. Sen tuloksena kroppani on kaukana naisellisen kauneuden ideaalista: minulla on paksut lihaksikkaat reidet. Sen verran tuhdit että äitini on kehottanut mua olemaan käyttämättä shortesja kesäisin. Minulla on lihaksikkaat käsivarret ja olkapäät mitkä ei mahdu t-paitoihin – äitini on myös kehottanut mua pysymään pitkähihaisissa. Mulla on epäkkäät ja rintalihakset ja leveä selkä.
MUTTA olin samanlainen kun mieheni minuun tutustui 😀 ja sen takia tiedän että kai häntä ei haittaa XD
Minulla on myöskin hermostosairaus (MS), sydäntauti, allergioita ym ja ikää. Olen koennut loukkaantumisia, liikuntakyvyttömyyttä (olen ollut halvaantunut), leikkauksia, muuttoja kaukaisiin maihin, vuorotöitä… En ole vielä koenut tarvetta/halua olla huolehtimatta itsestäni näiden takia. Kroppani on ainoa mikä mulle on annettu ja sen kunto määrää elämänlaatuani aika pitkälle. En odota palautuvani synnytyksen jälkeen missimittoihin koska en ole ikinä niissä ollutkaan, mutta tiedän että palaudun kyllä voimiini ja vaikka raskausarvet jäävät ja ajankäyttöni muuttuu sitten sisin minuuteni ei muutu. Ja siihen kuuluu 100% tarve tuntea iteseäni terveeksi, vahvaksi, riittäväksi ja halutuksi.
