Raskaudeaikainen ruokavalio, suositukset ja perinnekansat

2 kommenttia

Tänään sain tarjouksen/pyynnön luennoida ravintoasioista (teemana mikä on nykysuosituksissa pielessä ja miten sitä voitaisiin kotioloissa korjata) yhden tunnetun lisäravinnetuottajan tuoteesittelytilaisuudessa. Olen aikalailla ”heti toimeen” henkilö ja hahmotin luennon pääpisteiksi seuraavia:

1) ravintosuositukset

  • mikä on pielessä nykyisissä ravintosuosituksissa
  • tutkimukset, instanssit ja politiikka suositusten takana
  • hyvää ja huonoa yhdessä, miten erottaa jyvät akanoista
  • miten voidaan jokainen pienillä muutoksilla saada aikaan isoa eroa hyvinvoinnissamme

2) lihavuus

  • ylensyömisen ja lihomisen syy ja seuraussuhde on päinvastainen kuin mitä mediassa opetetaan
  • makroravinnejakoa nostetaan tärkeysjärjestyksessä ykköseksi ja mikroravinnesaantia ei painoteta
  • fysiologinen ja biokemiallinen solutason nälkä ja nälkäviestintä ja mikä siinä menee pieleen – eli mistä syntyy himot, mikä aiheuttaa ylisyömistä
  • yleistyneet lääkitykset – seuraukset hyinvointiin ja painoon
  • bakteeritasapaino

ja siitä yrittäisin lopuksi kerätä kasaan päätelmän:

  • ketju kohdusta kuolemaan – mikä hallitsee ja johdattaa biokemiamme tietylle radalle – miten päästä oravanpyörästä pois
  • ratkaisu – simppelit muutokset mitkä johtaa pysyviin tuloksiin

 

Jos kukaan on kiinnostunut tulemaan kuuntelemaan asiasta voi minuun otta yhteyttä vaikka kommentoimalla kiinnostuksesta – voisin sitten vaikka sähköpostin kautta tai täällä blogissani kertoa lähempänä tapahtuman paikan ja ajankohdan.

Harmikseni luennon kohderyhmä ei ole varmaankin kiinnostunut kuulemaan siitä kohdunsisäisen elämänjakson tärkeydestä ravinnollisesti ainakaan yksityiskohtaisesti, mutta sitä vartenhan tämä blogi on olemassa, että voin jakaa ajatuksiani ja tietoja teidän kanssa täällä.

Jo yliopistoaikana huomasin kiinnostuvani perusbiokemian lisäksi epigenetiikasta, eli siitä mekanismista mikä mahdollistaa sen, että saman geneettisen rakennusaineen ja ympäristön omaavista ihmisistä voi kuitenkin kehittyä hyvin erilaiset yksilöt, myöskin terveydellisesti. Epigenetiikka selittää miten omat ja lähiympäristömme valinnat suoraan vaikuttavat siihen mitkä geenimme ovat ns käytössä ja mitkä levossa ja siitä johtuen esimerkiksi miksi reagoidaan samanlaisiin olosuhteisiin biokemiallisesti eri tavalla – esimerkiksi sairastumalla ns ”sivilisaatiosairauksiin” tai pysymällä terveenä.

Tämä ketju alkaa kohdussa, eli äidin valinnoilla ja ympäristön ominaisuuksilla on iso vaikutus tulevan lapsen ominaisuuksiin ja terveyteen. Mehän tiedetään että sikiö pystyy maistamaan makuja lapsivedestä ja siitä kehittyät vauvan ensimmäiset mieltymykset – jos äiti rakastaa parsakaalia, vauva omaksuu helpommin karvaat vihannekset ym. Tiedetään myöskin että sota- ja pulaaikana raskaana olleiden äitien lapsista tulee todennäköisimmin ylipainoisia aikuisia koska heidän perimässä on enemmän aktivoituneena energian säästöön erikoistuneita geenejä.

”Perinnekansoilla” – eli ennen länsimaistumista ja ruokatuotannon industrialisoitumista elänneillä ja omaa perinneruokavaliota noudattaneilla kansoilla – oli intuitiivinen (tai sitten lukemattomien sukupolvien kokemukseen perustuva) keinonsa taata vauvalle mahdollisimman hyvä alku elämään – raskaudenaikainen perinneruokavalio. Tutustuin siihen Weston A. Price`n kirjan ”Nutrition and Physical Degradation” sivuilla (tässä linkki kokonaiseen kirjaan http://gutenberg.net.au/ebooks02/0200251h.html). Sellaiseen ruokavalioon kuuluu ravintoaineita mitkä ovat vitamiini- ja hivenainerikkaita, sisältävät rasvahappoaktivaattoreita takamaan niiden imeytymisen ja nostavat myös äidin immunitettia raskauden aikana – perinteisiin ”raskausruokiin” on leveysasteesta riippumatta kuuluneet esimerkiksi mäti, maksa ja luuydin. Ei kuulusta tutulta? Ei edes uskottavalta? Nämähän on kaikki suoraan neuvolan ”pitää välttää” listalta. Viimeaikaiset tutkimukset ovat todistaneet vääriksi monet vielä nykyäänkin kiellettyjen listalle lukeutuvien ruokaaineiden haitat. Otetaan esimerkiksi se paljon perätty maksa:

Väittämä:  A-vitamiinin (retinoidien) liikasaanti aiheuttaa sikiövaurioita:

Lääkäri Chris Kresser kirjoittaa näin: ”Ounce for ounce, liver is one of the most nutrient-dense foods on the planet. It’s loaded with fat soluble vitamins like retinol (pre-formed vitamin A) that are crucial for reproductive health, and difficult to obtain elsewhere in the diet. Liver is also a great source of highly absorbable iron, which helps prevent miscarriage and maternal anemia, and B12, which is required for proper formation of red blood cells and DNA. Liver is also a good source of bioavailable protein, zinc, and folate”

Miten se on mahdollista että lääkäri suosittelee raskauden aikaista maksan syöntiä??? Ajattelin ottaa asiasta selvää. Ensimmäiseksi minua kiinnosti se, mistä nämä viralliset maksansyönnin välttämisen suositukset ovat saaneet alkunsa. Ja niin kuin usen näissä suositusasioissa on tapana, pitää palata noin 20v takaisinpäin USA-n: Avitamiinin vastainen kampanja sai alkuunsa vuonna 1995 julkaistusta artikkelista (“Teratogenicity of High Vitamin A Intake,” by Kenneth J. Rothman of Boston University School of Medicine) missä tutkijat korreloivat raskaana olevien naisen Avitamiinin saantia sikiövaurioiden esiintymisen kanssa. Tutkimus sai osaaksen huikean mediahaloon:“Study Links Excess Vitamin A and Birth Defects” oli New York Timesin esikannella Lokakuussa 1995 ja saman vuoden Marraskuussa voitiin lukea the Washington Timesista että “High doses of vitamin A linked to babies’ brain defects”.

Kun yksi ainoa tutkimus saa tämän verran mediavaloa osakseen on järkevää katsoa sen sisältöä lähempää. Erityisesti kun sitä edeltävät tutkimukset olivat tulleet ihan päinvastaisiin tuloksiin. Esimerkiksi sellaiset vauriot kuten huulihalkio, kitalakihalkio, vesipää ja useat vakavat sydämen vauriot oli aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty vitamiini A-n puutokseen!

Vuoden 1995 tutkimuksessa pyydettiin 22000 naisen vastata kysymyksiin heidän ruokailutottumuksista ja lisäravinneista ennen raskausta ja raskauden aikana. Vastauksista laskettiin Avitamiinin saannit. Lehdistössä raportoidiin että tutkimus todisti että sikiön aivovauriot korreloituivat suoraan Avitamiinin saannin nousun kanssa. Jostain syystä raportoinnin ulkopuolelle jätettiin tieto siitä että hermostoputken vauriot (spina bifida) näyttäsivät vähentyneen Avitamiinin saannin noustua.

Kiinnostava on myös fakta että Avitamiinin statusta veressä/kudoksissa ei testattu millään tavalla, ei edes verikokeilla. Ainoa tieto mitä käytettiin, oli naisten omat arviot ruokavaliokysymysten vastausten muodossa. Tutkimuksessa ei myöskin jaettu sikiövaurioita niiden vakavuuden pohjalta eli mahdotonta on sanoa olivatko enemmän A vitamiinia saanneiden äitien lasten sikiövauriot vakavia tai pieniä kun niitä vertaillaan vähemmän Avitamiinia syönneiden äitien sikiöihin.

Mielestäni kuitenin vakavin virhe tässä tutkimuksessa oli se, että tutkijat jättivät kokonaan huomioimatta eron syntteettisen Avitamiinin (retinolin, mitä lisätään prosessoituihin ruokiin ja lisäravinteisiin) ja sen luonnollisen muodon välillä. Siitä seuraa se, että mitenkään ei pystytä saamaan selvää siitä kuinka iso vaikutus on niillä kahdella täysin eri lailla kehossa käyttäytyvällä aineella kehittyneisiin sikiövaurioihin. Erityisen tärkeä on tämän eron esille tuominen rasvaliukoisten vitamiinien kohdalla – tiedetään että niiden luonollinen muoto on erittäin monimutkainen ja on periaatteessa sekoitus eri isomeerejä, aldehydejä, estereita ja alkoholeja. Puhdas retinoiinihappo, mitä käytetään lisäravinteena ja etenkin aknen hoidossa, on aina ennenkin vanhemmissa tutkimuksissa liitetty sikiövaurioriskiin.

Tästäkin tutkimuksesta voi nähdä että esilohkovauriot nousevat suhteessa ensimmäisen kolmanneksen aikana lisäravinteena nautittuun syntteettisen Avitamiinin määrään jos se ylittää päivittäin 15000 IUD.

Avitamiinin imeytymiseen ja käyttöönottoon vaikuttavat monet seikat. Esimerkiksi ruokavalion vähärasvaisuus, huono sappisuolojen tuotanto, matala entsyymiaktiivisyys ja vaurioitunut maksatoiminta vaikuttavat kaikki negatiivisesti Avitamiinin imeytymiseen ja käyttöönottoon. Erityisesti jos käytetään syntteettista Avitamiinia lisäravinteena. On myös tutkittu sitä että synteettisen Avitamiinin saanti häiritsee luonnollisen Avitamiinin imeytymistä.

Puhdasta retinolia (syntteettista Avitamiinia) lisätään moniin prosessoituihin ruokiin ja valmisteisiin niin kuin esimerkiksi margariineihin, aamiaismuroihin, jauhoihin ja sitä kautta jouhotuotteisiin. Käsittelemäni tutkimuksessa ei erotettu A-vitamiinin lähteitä niiden vaikutusta tutkiessaan. Jostain syystä uskon että raskaana olevien naisten ruokavaliosta löytyi vuonna 1995 enemmän muroja, muita jauhotuotteita ja vähärasvaista levitettä kuin maksaa tai kalanmaksaöljyä. Erittäin vahva on uskomukseni sen takia että monet tutkimukset, niin ennen tätä kuin sen jälkeenkin ovat näyttäneet maksan, keltuaisten ja kalamaksaöljyn tärkeyden suojaavina ravintoaineina sikiövaurioita vastaan.

Tästä kaikesta huolimatta varoitettiin mediassa raskaana olevia naisia välttämään vaan ja ainoastaa just maksaa, kalamaksaöljyä, maitotuotteita ja kananmunia, mutta prosessoitujen ruokien Avitamiinilisästä ei löytynyt minkäänlaista tietoa. Myöskin tämän kohututkimuksen jälkeen julkaistuista tutkimuksista ei ole mediassa kuulunut mitään. Esimerkiksi Roomassa tehdyssää tutkimuksessa (Mastroiacovo, P. and others. “High vitamin A intake in early pregnancy and major malformations: a multicenter prospective controlled study.” Teratology. January 1999 59(1):1-2.) löydettiin että 50 000 IUDn päivittäisannos Avitamiinia ei tuottanut mitään sikiövaurioita ja Sveitsissa tehdyssä vastaavanlaisessa tutkimuksessa (Mastroiacovo, P. and others. “High vitamin A intake in early pregnancy and major malformations: a multicenter prospective controlled study.” Teratology. January 1999 59(1):1-2.) todettiin että raskaana olevien naisten veressä löytyvän Avitamiinitason pitäminen yllä 30 000 IUDn päivittäisannoksella ei aiheuttanut haittaa yhdellekään sikiölle.

Olen myöskin kuullut että naisia pelotellaan maksan raskasmetalleilla (kadmium ja lyijy). Se on sitten vieläkin oudompaa koska jopa evira raportoi että maksaa syövillä naisilla kadmiumin ja lyijyn saanti maksaruokien välityksellä on melko vähäistä verrattuna altistukseen muista ravintolähteistä. Maksan sisältämä rauta saattaa jopa vähentää kadmiumin ja lyijyn imeytymistä maksaruuista.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

 

– Eve