Kuulumisia: kuvauksia, luentoa, turhautumista, treenia

Tänään olin Hymy-lehden kuvattava, eli taas uutta juttua pukkaa samasta teemasta, eli tervettä elämää MS-taudin kanssa voimailun merkeissä. Terveys-eri ilmestyy tammikuussa – eli kaikki lukemaan :)

Lauantaina luennoin taas Heslingin keskustassa autoimmuunisairauksista ravinnon näkökulmasta ja Hymylehden jutussakin siitä pikkasen asiaa.

Salilla on nähty viime viikon treenien aikana niin paljon kummallisuuksia että ajattelin kirjoittaa asiasta. Erityisesti yhdestä ongelmasta mikä minua valmentajan näkökumasta useinkin turhauttaa.

Eli tässä tilanne: sain seurata vierestä nuorten joukkueurheilulajin fysiikkatreenejä. Ohjelmassa oli rinnallevedontapaista, kahvakuulaheilautuksia ja jotain muuta laitejumppaa valmentajan valvovan silmän alla. Hieno homma, eikö niin… Olisihan se, jos koko harjoittelu ei olisi näyttänyt isolta ”accident waiting to happen”. Rinnallevedot ohjeistettiin niin päin p******ä että nuori uheilija oli monta kertaa kaatua lastatun tangon kanssa. Sama ongelma heilautuksissa – tässä tapauksessa tyttö treenattavana, ja kuula vei nuorta, kuka selkä kumarassa yritti suorittaa jotain niin selittämättömän sekavan näköistä liikerataa että en osaa sitä edes kuvailla. Ja kaikki se tapahtui valmentajan valvoessa vieressä. Asentoja/tekniikkoja EI KORJATTU! Eli kai touhu näytti valmentajan mielestä ihan hyvältä. 20 vuoden urheilukokemuksella se ei sitä kyllä ollut. Surettaa fysiikkavalmennuksen tila nuorison urheilussa, koska tämä ei ole eka eikä vika joukkue minkä touhuja on kauhulla joskaus seurattu.

Oma treeni on kulkenut taas ihan nätisti. Mavetkin kulki pitkästä aikaa ja tuli otettu räjähtäviä ykkösiä 10 kappaletta 30 sec tauolla 110 kilolla mikä tässä vaihessa tuntui just sopivalta painolta. Kyykyssä kolmoset nousee 100 kilolla ja penkissä 65 kilolla. Leukoihin on jo laitettu 15 kiloa lisäpainoa ja sama dippeihin. Pikkuhiljaa. Raskaita treenejä otan toki vielä jokaista liikettä kohti kerran pariin viikkoon ja muut treenikerrat keskitytään tekniikkaan, räjähtävyyteen ja volyymiin – eli voimatasojen palauttamiseen.

Vauva heräilee… eli kiitos ja kuulumisiin!

 

– eve

 

Uutisia, treeniä ja luentopäivämäärä

Pitkästä aikaa päivitystä:

16.11

On aika herättää tämä blogi henkiin! Miksi? Koska vauvaloma on loppumasillaan ja tämä mamma herää pikkuhiljaa taas sosiaalisesti henkiin – niin yksitysielämässä  kuin myös muuten…

Aloitetaan tärkeimmästä: miten se palautuminen on kulkenut nyt kun kohta on 8 kuukautta synnytyksestä? Kuten kuvasta voi nähdä, aika hyvin kulkee 😀 koska minulle palautuminen tarkoittaa eniten sitä miten tulokset salilla palautuvat tuttuihin numeroihin. Synnytystä edeltävä paino saavutettiin jo kuukausia sitten eli siitä ei huolta jo pitkään. Tottahan se on, että kropan muoto ja kiinteys on kaukana siitä mitä se voisi olla, mutta kyllä pikkuhiljaa siihenkin päästään. Tärkeintä ja hauskinta tässä vaiheessa on syödä hyvin ja treenata lujaa 😀

Eilen, treeneissä mistä tämä kuva on otettu, kulki penkki nätisti, viimeinen työsarja meni tällä 65 kilon painolla. Edistystä on tapahtunut myös kyykyissä missä otettiin sarjaa 105 kilolla ja leuoissa missä 5 toiston sarjoja varten (leveä myötäote) saa jo käyttää 10 kilon lisäpainoja. Mutta, mutta… ei tämä ole 100% iloa tää treenaaminen kun selkä ei ole synnytyksen jälkeen päässyt palautumaan kun koko ajan on jotain tärkeämpää tekemistä… oikeastaan pitäis vaan mennä kirolle vääntää rangan lukot irti. Koska se ei ole normaalia, että jokaisessa kierto- tai sivupotkussa lannerangasta kuuluu pauketta ja maastavedot on laitettu täysin jäihin…

Eli lupaudun tulevaisuudessa huoltamaan tätä kroppaa paremmin.

Tärkeitä uutisia:

Kauneus&Terveys lehdessä julkaisutn jutun poikiman luentosarjan toka Helsinki-installaatio on tulossa 12.12 – kannattaa rekisteröityä! Vielä mahtuu, mutta ei varmaan enää kohta 😛

https://www.facebook.com/events/773519519437644/

Mutta vauvaelämä taas kutsuu – siellä se pieni heräilee ja muistuttaa siitä mikä on kuitenkin tässä elämänvaiheessa tärkeintä. Eli nyt tämä mamma menee leikkimään pikkusen kanssa.

palaillaan!

 

T- Eve

6 kuukautta synnytyksesta

maha 20.7 2

Tässä sitä sitten ollaan, 6 kk synnytyksestä, takaisin synnytystä edeltävässä painossa, mutta kunto, onko sitä?? No kroppahan on ihan eriainen: vatsalihakset heikot (ja voimalajeissa keskivartalon pito on kaikki kaikessa), lantio leveämpi (freddyt forever <3), yleensäkin olo löysempi MUTTA palautuminen siihen hyvään urheilulliseen kuntoon on käynnissä ja parhaiten sen huomaa salilla.

Minulta on usein kysytty että miten aloitin treenaamisen synnytyksen jälkeen ja oliko se helppo. No helppo se oli koska halu palata liikkumaan oli kova, piti vaan hyväksyä se että tie takaisin hyviin tuloksiin tule olemaan pitkä ja hidas.

Synnytyksen jälkeen ensimmäinen viikko oli sellainen että hyvä jos kykenin kävelemään keittiöön ja vessaan – paikat olivat sen verran rikki, mutta sitten tapahtuikin pikaparaneminen ja parissa päivässä pystyinkin jo kävelemään (hitaasti) jopa puolen tunnin vaunulenkin ja siitä se sitten lähti.

Synnytyksen jälkeen aloitin kuntoilun noin 1,5 viikon kuluttua palauduttuaan sairaalasta vaunukävelyllä ja kotijumpalla (alussa vaan keppiä, kuminauhaa, mattoa ja nilkkapainoja käyttäen). Kotijumppa kerrytti vaikausastetta noin viikon kuluttua, kun käyttöön tuli niin kahvakuula kuin voimistelurenkaat. Salille pääsin ensimmäistä kertaa kun synnytyksestä oli kulunut 1,5 kuukautta. Aloitin tosi varovaisesti 2 kertaa viikossa käyttäen ”lämmittelypainoja”. Ihan siitä syystä että ne painot, millä ennen synnytystä tehtiin lämmitteyt, tuntuivat niin hemmetin raskaille – ihanaa…. Ja pikkuhiljaa ollaan nyt tässä tilanteessa, että leuanvedoissa menee jo 14 toiston sarjoja (leveällä myötäotteella) ja kyykyissä viimeinen raskain työsarja 100 kilolla (ilman vyötä, syviä nopeita 3 toiston sarjoja). Penkki on vaikein saada kulkemaan… ainahan se on ollut minulla näin… 60 kilolla tulee just se 3 sarjaa 5 toistoa ja oonhan onnellinen siitäkin – matka jatkuu vaan ylöspäin :D. Viimeaikoina olen päässyt käymään salilla jopa 3 aamuna viikossa. Muina päivinä kotona piiskaa oma pienijumppamaikka :)

 

Siinä pikainen tilannekatsaus ja palaillaan taas treenien ja vauvaarjen merkeissä!

 

T. Eve

 

 

 

 

 

Synnytystarina

Blogini hiljaiselon takana on tosiaan ollut reilusti yliaikaiseksi venynyt raskaus ja sen takia henkisesti vähän väsähtänyt mamma. Mutta nyt on taas keräilty vähän energiaa ja jaksaa kertoa tästä kokemuksesta.

Synnytys käynnistyikin ihan yliaikaisuuden loppuhetkillä luonnollisesti vesien menolla 16.03 noin 0600 aamulla. Ohjeiden mukaisesti käytiin kontrollissa 1800 minkä tuloksena lähdettiin takaisiin kotiin nukkumaan ja odottamaan suppareita. Niitä ei kuitenkaan tullut (menkkajomotuksia lukuunottamatta) ja siten oltiin aamulla 0730 taas takaisin osatolla tilanteella 2 sormelle auki ja kanavaa 2 cm jäljellä. Lounasaikaan aloitettiin käynnistys oksitosiinimurulla kohdunsuulle. Siitä parin tunnin kuluttua alkoivat epäsäännölliset supistukset mitkä ei olleet vielä erityisen kivuliaita. Siinä vaiheessa kyllä nekin sattuivat mutta näin jälkikäteen, kunnon kivuliaat supistukset kyllä oli ihan jotain muusta maailmasta. 4 tuntia murun laitosta päätettiin että mulle voisi laittaa synnytyssalissa oksitosiinitippa, kohdunkaula oli hävinyt ja vieläkin vaan 2 cm auki. Tipan laitosta kello 15.20 aika nopealla tahdilla alkoivat kivuliat supistukset. Ekan parin tunnin aikana ne oli vielä ihan kestettävissä lämpöpussien avulla keinutuolissa vaikka kipu koko ajan kasvoikin. Supistukset tulivat aina tiuhempaan tahtiin ja koveempina kunnes sain ilokaasun käyttöön 18.20. Sen teho oli kyllä aika läheellä nollaa sen takia että en pystynyt ennakoimaan supistuksia kun niiden väli oli 10-15 sek ja olisi pitänyt vaan hengittää kaasua ihan putkeen mikä taas teki huonovointiseksi. Kätilö tarjosi Oxanestia reiteen kun supistukset meni jo runsaasti montevideoiden yläpuolella, mutta lääke ei vaikuta minuun. Sen takia tipan pitoisuutta tiputetaan pari kertaa alemaas mutta se ei vaikuta mitenkään. Kello 21.10 todetaan vihdoin että olen 4 c auki ja tarjotaan spinaali kipufentanyylia. Mikä sekään ei tehoa mitenkään. 22.00 saan ensimmäisen epiduraalin. Niiden laiton aikana huudan supistuksia katkarapuasennossa mitkä tulee 10 sek välein ja kätilön avulla saan pysyttyä liikkumattomana. Epi ei vaikuta. 22.43 laitetaan epikatetri uudestaan ja nyt tuntuu että helpottaa noin 50% niin että pärjään hengittämällä ilokaasua ja hymisemällä siihen maskiin.noin 23.00 jälkeen vaikutus rupeaa laimeentumaan ja kiputunne nousee pikkuhiljaa siihen noin 7-n missä vaiheessa on pakko ottaa taas ääntä enemmän käyttöön 23.47 saan tiedon että olen täysin auki ja vaikka vauva ei vielä ihan alhaalla voin alkaa ponnistamaan. Mieheni pitää yhtä jakani olkapäätä vasten ja samalla nostaa hartioista ja kätilö toiselta puolelta samaa. Saan myös molemmilta hyvää selostetta siitä missä vaiheessa vauvan syntyminen menee. Tunnen paineen hyvin ja ponnistan aina 3 x per supistus valsalva metodilla. Vauva pullahtaakin ulos 00.17 pikkasen sinertävänä mutta täydellisenä ja hyväkuntoisena. Mieheni katkaisee napanuoran ja saan poitsun syliin kunnes odotetaan istukkaa syntyväksi. istukkakin tulee perässä helposti ja siinähän onkin lisäistukka – ei ihmettä että vauva viihtyi hyvin ravittuna kohdussa pidempään. Vauva alkaa heti imemään hyvällä otteella ja kohta se pääseekin isin kainalossa pesulle ja mittauksiin. 3200 gr 50 cm ja kaikki kunnossa on tuomio. 02. 34 päästään perhehuoneeseen skumpalle <3

Kokemus oli samaan aikaan hurja, raju ja upea. Pisteet 9 koska tomiva kipvunlievitys olisi ollut kivaa loppuvaiheessa, mutta voimaannuttava fiilis – hei minä pärjäsin – on päällimmäinen. Tosiaan isoin kiitos siitä menee miehelleni ja upealle ammattitaitoiselle kätilölle kuka ei turhaan löpissyt vaan ohjeisti, tsemppas ja kertoi asioista niin että todella tuntui siltä, että meistä huolehditaan. Hän myös otti mieheni mukaan prosessiin niin että hän pystyi auttamaan minua paremmin.

 

Eli tälläinen tarina 😀

 

Lopuksi vertailukuvaa päivä ennen vesien menoa ja 5 päivää synnytyksestä: äiti palautumassa mukavasti.

päivä ennen synnytystä 1505620_10152783388578733_835708594710462148_n

 

Poika on meillä hyvin kiltti: hän ei paljoa pyydä: rakkautta, ruokaa, unta ja siisteyttä. Siisteydestä erittäin vaativa tapaus: maito ei tipu jos vaippaan tulee jotain. Olen kesken yhden syötön vaihtanut 4 kakkavaippaa 😛 Eli putkisto toimii hyvin. Tässä meidän pieni ihme:

poiss

 

Tähän on hyvä lopettaa tämä raportti

 

– Eve

kuulumisia viimeisilta päiviltä

Olo:

Tosi hyvä, muutoksitta. Salitreenit kulkee vanhaan malliin. Tänään oli maastavetopäivä ja otin sumotyylillä nopeitä kevyitä tekniikkasarjoja 5 x 5 x 90kg

sen jälkeen lisää työtä selälle: eri soutuja ja taljaliikkeita

Häpyliitoksessa tuntuu vähän jotain, mutta ei mitään kipuja oikeastaan.

Puuhasteluja:

Viimeisten päivien projekti on ollut toukkapussin neulominen. Haasteena saada se valmiksi ennen kun toukka syntyy. Luultavasti no problem 😀

Hääkutsutkin on lähetetty 😀 ja vauvan huonetta laitettu kuntoon. Sisustustarra vielä seinään ja siinä se. Sais asuki tulla vaan.

12.3 on seuraava neuvola ja kai siinä selviää yliaikaiskäynnistyksen suunnitelmat jos ei luonnollisesti rupeaa tapahtumaan. Toivon itse totta kai että ei tarvitsis siihen käynnistykseen mennä, mutta selviäähän se.

 

kuulumisiin

 

– Eve

Asenteella

”Onko tää räkki vapaa” kyselee noin 40+ mieshenkilö

”Ei, mä nostan täällä” seison suoraan lastatun kyykkyräkin edessä… luultavasti mut huomaa kun oon nykyään kuitenkin aika isokokoinen…

” SINÄKÖ nostat?” kauhistus valtava

Joo, minä nostan, treenaan, kävelen, syön, sekstailen, siivoon ja muutenkin elän kuten ennenkin. Minä en ole sairas, enkä loukkaantunut enkä muutenkaan vammaantunut. Menihän siinä se 40 viikkoa, mutta kerrankin mua suutahti tommonen suhtautuminen salilla. Hei, mutta raskaushormoonit, eli minähän saan olla ihan kuinka skitsopsyko tahansa – koska raskaus.

Eli raskausrinteela muutoksitta. Vatsa ei ole laskeutunut, ei supistele, sattuu eikä muutenkaan vaivaa mikään. Eli yliaikaiseksi menee. Menköön, ei haittaa 😀 Tulee kun on sen syntymäpäivä 😀

 

 

Kuulumisia viikolta 39 (urheilua ja taidetta :) )

Muutoksitta mennään, eli ei mitään erikoista raportoitavana. Ei mitään tuntemuksia että vauva olisi tulossa. Toisaalta, eihän se vielä haittaa mutta toivon totta kai että ei menisi paljon yiaikaiseksi vaan sen takia että poitsu ei ehtisi kasvaa ihan liian isoksi synnytystä ajatelleen.

Salikuulumisia: treeneihin on vielä riittänyt virtaa hyvin ja eilen oli taas kerran kyykkypäivän vuoro. 15 sarjaa kolmosia pyramidissä ylöspäin 100kg asti päälle askelkyykkyä ja takareisille sjmv. Tänään oli aamu pitkästä aikaa aurinkoinen ja sehän tarkoitti aamukävelyä salille. Paikan päällä vähän penkkausta 5 x 3 x 67,5 kg, päälle kapea penkki ja olkapääliikkeita.

Piirtämistäkin on tullut harrastettua ja löysin pari viikkoa sitten kalligrafiakynän ilot. Hauskaa piirtää kun ei pysty kumittamaan mitään. Hyvin opettavaista. Viime päivinä on tullut tehtyä esimerkiksi seuraavanlaista:

bulldog elevandipoeg kutsikas hobune

 

Kaksplus haastattelu

Tänään oli vähän erilainen päivä. Olen mukana artikkelissa missä käsitellään liikuntaa osana elämää tai elämäntyylinä eri lapsiperhetilanteissa: raskaana, vauvaarjessa ja perheena. Minä edustan totta kai tätä raskaana olevan liikunnallista elämäntapaa kun vieläkin täällä yhtenä kappaleena ollaan. Haastattelu itsessään oi tosi hauskaa, sellaista tyyliin kavereiden kanssa jutskailua ja sen jälkeen minusta otettiin kuvia kyykkytreenin kesken :) Ensi kuukauden numerossa sitten selviää miltä koko homma näyttää kansien välissä. Ajatus koko jutun takana on murtaa myyttejä siitä miten voi, saa ja pystyy harrastamaan eri elämäntilanteissa missä yleensä liikuntaa (ja rankkaakin sellaista) kummastetaan ja pidetään joskus jopa negatiivisenakin asiana. Tärkeä kulma olisi myös se miten lapset kasvaisivat mukana liikunnalisen elämän keskeellä ja tottuisivat pitämään tälläistä elämäntapaa normaalina ja toivottavasti sen kautta rakastamaan omaa kroppaa ja sitä mihin terveen kropan avulla pystyy.

Eilen tuli käytyä neuvolassa ja paikat vieläkin kiinteät ja kiinni ja bebe viihtyy aika ylhäällä. Eli todennäköisesti ei vielä ihan just synnytetä. Kyykätään sitten sen sijasta 😛

Tänään meni perustylsään tyyliini tunti ja siihen mahtui 10 x 3 sarjoja pyramidityyliin 80 – 100kg, jullea (hyväähuomenta) 5 x 10 x 60kg ja etukyykkyä 5 x 3 (nopeutta, räjähtävyyttä) 60 kg

Linkkaan artikkeliin heti kun se valmistuu 😀

 

– Eve

Babyshowerit ja muutenkin ihana elämä <3

37+3 tänään ja vieläkään ei mitään merkkejä että LA lähestyy. Baby ei ole vielä kunnolla laskeutunut, ehkä ihan pikkasen kun vessassa pitää öisin juosta. Unettomuutta on nyt ollut viimeiset 3 yötä mutta ei supiataa, ei satu mihinkään. No hyvä juttu sinänsä paitsi että kärsiällisyyteni ei ole sitä huipputasoa 😀

Eilen mut höynäytettiin ihan täysin. En oekaan ennen koennut mitään yllärijuhlia eli ehkä siitäkin kyaymys plus muutenkin olen aika tommonen laput silmillä suoraan eteenpäin ihminen että en hirveästä huomaakaan mitään tai etsi mitään outoa käytöstä ihmisissä mutta nyt päätin että ehkä kannattaisi kun näköjään mieheni ja rakkaat ystävät osaa vetää mua ihan 100% miten just haluaa <3

Eli mulla oli babyshowerit sunnuntaibrunssina Töölönrannassa mistä mulla ei ollut aavistustakaan ja mihin päätyin loppujen lopuksi suoraan salitreeneistä ilman vaihtovaatteita 😛  Eli käveltiin mieheni kanssa sieltä ohi ja jostain syystä mentiin sisälle. En edes siloin vielä osanut ajatella muuta että mennäänkö kahville. Anoppi oli siellä ja yksi kaveri… ja vaikka tiesin että eihän ne tunne toisiaan en vielä silloinkaan hiffanut asiaa 😀 Siinä vaiheessa kun mieheni ilmoitti että hän sitten lähtee ja pitäkää hauskaa rupesi pikkuhiljaa vaalenemaan. Kiitos rakas <3 siitä – osasit tosin hyvin pitää salaisuutta ja päivä oli ihana. Siinä vaiheessa kun paras kaveri ilmestyi paikan päälle suoraan Hämeenlinnasta piti sitten ruveta pillittää ihan täysillä. Raskaushormonit 😛

Eli päivä oli mitä hienoin ja yllätys täydellinen. Kiitos siitä pääjuonittelija Anna!!!!!

Tänään olikin sitten edessä aamukävely plus kyykkytreenit kunnon tankkauspäivän päälle ja sujuihan se treeni tosi hyvin. Muutin kyllä kyykkytyyliäkin ihan karvan verran pystystä ja polvipainoitteisesta ns painonnostokyykystä lantiopainoitteisempään tyyliin ja ehkä siitäkin syystä tanko ei tuntunut painavaan ihan niin paljon. loppusaldo:

7 x 5 60-85 kg ja 5 x 3 90-97,5kg

etukyykkyjä päälle 3 nopeata kolmosta 65 kg. sitten vaan venyttelyt ja nopeasti kampaajalle.

Hiuksia lyhennettiin reilusti (no mitä tässä poikatukassa nyt saa aikaan :) mutta nyt voisin viljellä jopa jotain irokeesirokkityyliäkin jos vaan löytyis vastaavat kemikaalit kotoa. Pitää hankkia 😀 Ajatus oli eniten siinä että kestäisi pidempään ilman kampaajaa kun ei sitä tiedä milloin seuraavaksi sinne pääsee ja sekin että oma hiusväri saataisiin ulos. Mikä onnistui hyvin ja ainakin itse olen tyytyväinen. Huomenna pitää hakea vahat ym ja laittaa tukka pystyyn. Tyylillä kohti synnäriä 😀

 

– Eve

lääkärinkäynti ja muuta puuhastelua

Toinen ja luultavasti viimeinen odotusajan lääkärinkäynti oli rutiinia ja nopeasti ohi. Vauvalla kaikki hyvin, sf vieläkin alakäyrillä mutta ultrassa näkyi taas ihan hyvänkokoinen poika :) Paikat olivat kiinteitä ja kiinni eli ei muutoksia. Tänään yönä tunnistin ekat harkkasupparimaiset menkkajomotuskivut alavatsassa, ehkä nyt rupeaa sitten muutostakin siihen tilaan tapahtumaan.

Viime aikoina olen ottanut varsin fyysisen voimanostoharrastukseni rinnalle takaisin vanhan rakkauden eli piirtämisen. Käyn hyvän tutun järjestämää kurssia ja olen taas rakastumassa siihen rauhaan ja keskittymiseen minkä piirtämiseen uppoutuminen tuu mukanaan. Tässä joitain tyylinäytteitä:

lil kallo karud king orkidea vanaema

Ja ei, raudan kolistelu ei tästä vähene 😀 jostain kumman paikasta löytyy aikaa jos oikeasti haluaa asioille joita rakastaa. Erityisesti nyt äippälomalla :)

Huomenna toivottavasti pääsee taas salille ja vuorossa penkkipäivä ja suunnitelmissa vitosia 65 kilolla

 

– Eve