Synnytyskipu
Synnytyskipu ei ole vain outo ilmiö, erillinen käsite ihmisen ulkopuolella.
Kipu on syntymän prosessiin kuuluva viestintäkeino.
Synnytyskipu on saanut omituiset mittasuhteet nykypäivän kulttuurissa. Oikeastaan koko synnytyskeskustelu kietoutuu kivun ja sen hoidon ympärille.
Synnytys sattuu. Se sattuu paljon, ehkä enemmän ja eri tavalla kuin mikään muu koko elämäsi aikana. Kivulla on kuitenkin tarkoituksensa, ja sen ymmärtäminen saattaa auttaa kivun kohtaamisessa ja sietämisessä.
Ajattele että olet ostoskeskuksessa, ihan tavallisena lauantaina. Kärrysi on täynnä ruokia ja vieressä papattaa anoppi. Kesken kaiken jutustelun tunnet, että housunlahkeeseesi luiskahtaa vauva. Hedelmäosastolla banaanipinon vieressä riisut housusi – onnea, sinusta on tullut äiti!
Jos synnytys ei sattuisi, näkisimme banaanipinojen vieressä äitejä joka viikonloppu!
Synnytyskipu antaa viestin siitä, että vauvasi on syntymässä. Se kertoo sinulle (yleensä hyvissä ajoin) että nyt on aika hakeutua turvalliseen paikkaan, osaavien käsien ulottuville.
Synnytyskipu johtuu lantion alueen kudosten painumisesta ja venymisestä.
Niitä ympäröivät hermot lähettävät kipuviestin aivoihin.
Avautumisvaiheen kipu johtuu siitä, että kohdun supistelu avaa herkkää kohdunkaulaa. Kohdun kannatinsäikeet kiristyvät ja vetävät kiinnityskohtaansa voimakkaasti, minkä vuoksi kipu tuntuu myös selässä tai vatsalla. Vauvan liikkuminen alaspäin luisessa lantiossa ärsyttää selkärangan hermojen kiinnityskohtia, ja kipuaistimus välittyy aivoihin.
Ponnistusvaiheessa kipu tulee enemmän kudosten venymisestä. Emätin on normaalitilassaan litteä, kapea onkalo, ja nyt sen seinämät tekevät tilaa vauvan päälle. Lantionpohjan lihakset väistyvät sivulle ja litistyvät vauvan pään ja luisen lantion väliin. Kun vauvan pää on emättimen suulla, kudos venyy todella ohueksi ja tuntuu polttavalta.
Avautumisvaiheen aikana vauvan on tehtävä monet käännökset, jotta hän pääsee lantion läpi ulos. Matkallaan vauvan kova, luinen pää painaa hermoja, jotka viestivät kipua eri osiin kehoasi. Supistukset tuntuvat reisissä, vatsalla tai selässä. Kun ihmiseen sattuu, hänen luontainen tapansa reagoida on venyttää itseään ja lihaksiaan tunnetta helpottaakseen. Supistuskipu antaa äidille viestin siitä, mihin hänen kannattaisi kallistua jotta vauvan olisi helpointa navigoida reitillään.
Kipu voi kertoa myös siitä, että jotain on vialla. Huomattavan kova supistuskipu, joka ei laukea ollenkaan, voi olla merkki istukan toiminnan häiriöstä. Kun ihminen on todella kipeä, hän ei käytä aikaansa venyttelyihin vaan suuntaa kohti sairaalaa.
Kipu siis suojelee elämää ja auttaa synnytystapahtumaa!
Ympäristöllä voi olla yllättävän iso vaikutus siihen, millaisena koet synnytyskivun.
Voit itse vaikuttaa luomalla miellyttävän tunnelman ja turvallisen ympäristön synnytyksesi aikana.
Synnyttämisen hetki on osa naisen ikiomaa naisellisuutta ja seksuaalisuutta. Se on omalla tavallaan hyvin yksityinen ja arvokas hetki, jota ei saisi häiritä. Nykyisessä yhteiskunnassamme ja terveydenhuoltojärjestelmässämme synnytys on kuitenkin tuotu saunan hämärästä sairaalan saleihin. Kätilöt tekevät parhaansa, jotta tunnelma olisi hämyinen ja rauhallinen, jolloin synnytysprosessi etenee helpommin.
Miksi tunnelman ja ympäristön pitäisi olla häiriötön? Ihmisen oma, luontainen kivunlievitysjärjestelmä toimii parhaiten silloin, kun äiti on rentoutunut ja rauhallinen. Sisäinen rauha tulee toki äidin omasta mielestä- toiset sietävät jo lähtökohtaisesti paremmin huomiota vieviä keskeytyksiä. Mitä vähemmän ympäristössä on äitiä kiusaavia asioita, sen paremmin äiti pystyy rentoutumaan.
Mieti, mikä on juuri sinulle rentouttavin ympäristö? Onko se metsälenkki, saunan lauteet, oman kullan kainalo vai sohvan nurkka? Kuuluuko siihen valoja, ääniä, tiettyjä rakkaita ihmisiä? Synnytyksesi aikana voit käydä metsälenkillä, lämmittää saunan, käpertyä kultasi kainaloon ja kuunnella rentouttavaa musiikkia.
Jollekulle rentouttavin ja turvallisin ympäristö saattaa ollakin sairaala, missä sinun ja vauvan vointia tarkkaillaan erilaisilla mittareilla ja laitteilla.
Miellyttävää ympäristöä ei kannata välttämättä miettiä ulkoisilla seikoilla vaan sillä, että äidin on siellä helppo olla. Pääsetkö helposti liikkumaan? Onko vessa lähellä? Onko sinulla juotavaa ja syötävää? Saatko jonkun auttamaan heti kun sitä tarvitset? Vaihtuuko ilma? Pitääkö sinun pelätä että sotket jotain, tai olet jonkun tiellä? Tuleeko sinun kuuma tai kylmä? Oletko huolissasi vauvan voinnista tai synnytyksesi etenemisestä? Onko sinulla ympärilläsi ihmisiä, joiden seurassa rentoudut?
Saatat miettiä, uskallatko liikkua tai käydä suihkussa vai onko se vauvallesi vaarallista. Pelko ja epätietoisuus eivät tunnu miellyttävältä! Vauvasi on kuitenkin turvassa myös synnytyksen ajan. Kotona isällä tai tukihenkilöllä on tärkeä tehtävä luoda turvallinen ympäristö, jossa äiti voi vain olla synnytyskuplassaan. Huolehdi siitä, ettei teitä häiritä ja että synnyttäjällä on kaikki, mitä hän tarvitsee.
Synnytyssalissa kätilö yleensä huolehtii automaattisesti siitä, että sinulla on puhtaat vaatteet, siteet ja aluset sekä juotavaa ja syötävää. Tiedät, missä vessa, suihku ja soittokello on (jos tarvitset kätilön paikalle silloin, kun hän on jossain muualla). Voit olla juuri niinkuin haluat, liikkua ihan miten haluat ja viettää aikaasi haluamallasi tavalla ilman että pyydät siihen keneltäkään lupaa. Kätilöltä voit milloin tahansa kysyä neuvoa, jos sinulla on huoli omasta tai vauvasi turvallisuudesta!