Punainen stadilainen

Yleinen Ei kommentteja

IFK! – mikäs muukaan? Meidän perhe viettää aikaansa jäähallilla hyvinkin usein. Mies käy joka pelissä, koska hän on kuvannut jo monen monta kautta siellä :) Me tytön kanssa ollaan usein myös mukana, mutta viime perjantaina saatiin Adelina hoitoon niin päästiin miehen kanssa kahdestaan. Perjantai peleissä aina luonnollisesti on enemmän humalaisia ja odotettiin, että hallikin olisi suht täys uuden hankinnan GOLDOBININ vuoksi. Muutenkin alkaa tuota neitiä paikallaan oleminen kyllästyttämään, vaikka yleensä nukkuu puolet tokasta ja kolmannesta erästä sylissä.

Oli kyllä aivan järjettömän hyvä peli, vaikka niukasti TPS voitettiinkin. Tuo uusi pelaaja on kyllä todella taitava! Ei voi olla kuin iloinen noin taitavasta kaverista – ihan jäätäviä syöttöjä ja tekihän hän yhden hienon maalin. Hallissa tunnelma oli katossa ja itsekkin pääsin kunnolla fiilistelemään, kun ei ollut Adelinaa sylissä. Kivaa pientä omaa aikaa.

Innolla odotan huomista HPK peliä ja Goldobinin toista esitystä :) varmaan saa vielä lisää itsestään irti, kun vapaa viikonloppu ja alkaa palautumaan tähän Suomen aikaan. Olihan hänellä pitkä lento San Josesta takana ja silti pelasi niin hyvin. Pakko kyllä mainita kaiken taidon lisäksi, että ei ole ulkonäölläkään pilattu tätä nuorta kaveria! Samuli on varmaan jo ihan täynnä minun Goldobin – hehkutusta. Heh, ei ainakaan vielä ole riitoja tullut, ehkä Samuli on tyytyväinen kun nyt minuakin kiinnostaa tuo jääkiekko enemmän ;) Tuntuu kun eläisin jotain teinivuosia uudestaan, silloinkin tuli hehkutettua yhtä sun toista laulajaa, näyttelijää, urheilijaa ja vaikka ketä. En olisi kyllä uskonut vielä viime vuonnakaan, että näin tulee hurahdettua jääkiekkoon! Aina kyllä MM-kisoja seurannut, missä on Suomen maajoukkue, mutta tämä SM-liiga jäänyt katsomatta. Ei jotenkin vaan kiinnostanut ja silloin en oikein säännöistäkään mitään tiennyt. Onneksi on ihana mies, joka opettaa ja neuvoo, jos en jotain tajua. Eiköhän jatketa huomenna pelin jälkeen millainen peli oli :)

– Ninni

Pikakelaus

Yleinen Ei kommentteja

Ajattelin nyt kirjoittaa tälläisen pikakelauksen meidän alkutaipaleesta. Ehkä vähän kivempi teillekkin lukea, kun osaa yhdistää asiat ja nimet oikein.

Tosiaan kesäkuussa 2013 muutimme Samulin kanssa yhteen, kivaan kerrostalo kaksioon ihan Tikkurilan keskustan tuntumaan. Itse muutin jo huhtikuussa siihen asuntoon Riihimäeltä. Sain työpaikan keskustasta, joten kaikki oli paremmin kuin hyvin. Lyhyt työmatka, ihana uusi asunto ja oma rakas vierellä. Samulikin pääsi kesätöihin onneksi sinä kesänä varastohommiin. Heinäkuun viimeisellä viikolla sitten kaunis plussa tuli testiin. Tästä sitten keskusteltiin, itkettiin ja riideltiin pari päivää. Varasin ajan perhesuunniteluneuvolaan, missä saisi lähetteen keskeytykseen. Silloin viikkoja oli kasassa 6+ joten aikaa vielä päätöksen tekemiseen olisi. Pari päivää siinä sitten taas mietittiin ja päästiin yhteisymmärykseen, että lapsi pidetään. En tiedä olisiko minusta edes ollut ikinä tekemään aborttia.. Tuntui jotenkin niin hurjalta ajatukselta, että ”tappaisi” oman lapsensa. Sillä oli kuitenkin jo sykkivä sydän siinä vaiheessa. Itkusta aiheutuneet kyyneleet vaihtuivat onnenkyyneliksi ja soitinkin samantien neuvolaan ensimmäistä aikaa.

Kamalan ihana raskauspahoinvointi sitten iski ja jouduin jäämään sairaslomalle pariksi viikoksi. Toisaalta meillä töissä oli ihana tilanne silloin, kun ravintolapäällikkö vaihtumassa ja itse jäin yhdeksi kuukaudeksi sijaistamaan häntä niin ei ollut pakottavaa tarvetta näin aikaisessa vaiheessa kertoa esimiehelle. Olin vielä koeajalla tuolloin :D Se loppui onneks aikalailla samantien kun rv 12 lähti käyntiin ja saatiin uusi ravintolapäällikkökin meille töihin, mikä helpotti omaa jaksamista kamalasti. Hänkin oli todella ymmärtäväinen ja sanoi, että heti kun tuntuu ettei jaksa niin sanoo vaan, eikä teetätä itsellään liikoja. Kaikki meni hyvin ja alkoi elämä hymyilemään, kunnes iski kamala väsymys. Yhtenä viikkona soitin varmaan 3 kertaa työkaverilleni, voisiko tehdä vuoroni – minä vain nukuin. Ei edes 12h yöunet auttanut siihen, 2h jaksoin olla hereillä ja sit oli pakko päästä nukkumaan!

Tästä kaikki alkoi rv 15+ <3

Äitiysloma läheni ja läheni päiväpäivältä ja pieni stressi alkoi naputtaa niskassa. Samulilla ei ollut töitä, vain koulu ja opintotuki ei mikään kovin suuri ole. Juuri sai oman osuutensa vuokrasta maksettua. Ajattelin silti, että kyllä me pärjätään, niin muutkin perheelliset pärjää, vaikkei töissä olisikaan. Viikkoa ennen äitiyslomani alkua jäin tosiaan sairaslomalle, supistusten ja yleisen voinnin vuoksi. Joka paikkaa särki työpäivän jälkeen ja töissä välillä supisteli, jos oli oikein kiirettä. Viikko saatiin nauttia Samulin kanssa kaksin kotona, nukuttiin pitkään, katottiin leffoja, syötiin ja käytiin shoppailemassa. Sitten kuului iloisia uutisia mahdollisesta työpaikasta! Samuli täytti hakemuksen, kävi haastattelussa ja naps työ oli hänen. Ei vaan voi uskoa, miten voi käydä näin hyvä tuuri. Oon vieläkin niin kiitollinen siitä, että hän sai sen paikan. Stressi oli kadonnut ja seuraavat 1,5kk nautin loppuraskaudesta!

rv 38+2

– Ninni

Voi lokakuu…

Yleinen Ei kommentteja

Kyllä huomaa, että talvi on tulossa kovaa vauhtia. On niin väsynyt ja voimaton kokoajan. Vaikka Adelina onkin nukkunut pitkään täysiä öitä heräämättä, myös minä nukuin kevään ja kesän heräämättä. Nyt syksyn tullen muhun on iskenyt, joku ihmeellinen, että herään 2-3h välein. Adelina saattaa kerran yössä unissaan jotain itkeskellä tai pyöriä niin, että herään siihen. Nytkin silmät ristissä kirjoitan tätä, joten pahoittelen virheitä. Toisaalta olisi ihanaa kun tulisi jo lunta, niin olisi paljon valosampaa ja kauniimpaa. Tää syksy on aina niin masentavaa aikaa, pimeetä, kylmää, märkää ja muutenkin niin synkkää kokoajan kun katsoo ulos.

Pitäisi varmaan vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä tuonne ulos kävelemään, jos vähän piristyisi. Jotenkin ei huvita ja tekis mieli vain käpertyä lämpimän peiton alle katsoen leffoja. Adelina on onneksi ollut kyllä aina niin helppo lapsi, joten ei voi kyllä sanoa etteikö hänen takiaan jaksaisi. Hän saattaa monta tuntia leikkiä yksinään lattialla ja itse voin esim täyttää/tyhjentää tiskikonetta, laittaa pyykit ja muita kotihommia. Onneksi Samuli auttaa tosi paljon kotona, koska itse olen ollut nyt niin väsynyt ettei vaan kauheesti jaksa kerralla tehdä. Adelina kuitenkin verottaa vielä jonkin verran, kun oppinut konttaamaan ja kaikki ”kielletyt” paikat on niitä kaikista kivoimpia. Myös seisomaannousu harjoitukset saa sydämen tykyttämään siihen tahtiin, että huh. Kerranhan pää on jo kolahtanut tuolin jalkaan niin, että mustelma jäi. Eipä näiltä voi kyllä välttyä tässä vaiheessa. Pakko kestää, vaikka välillä kolhuja tuleekin. Ei aina pysty olla seläntakana vahtaamassa ja suojelemassa, että voivoi nyt kyllä kohta sattuu…

Meillä oli perjantaina pitkästä aikaa lapsivapaata aikaa. Adelina on kerran aikasemmin ollut yöhoidossa. Oli kyllä mukavaa, kun sai vaan olla, ei tarvinnut murehtia mihin se lapsi on jo kerennyt. Sai vaan istua ja jutella ystävien kanssa. Käytiin kyllä paikallisessa kuppilassa yhdet juomassa, kun lähdettiin aika myöhään liikenteeseen. Adelinaki oli mummolassa pärjännyt tosi hyvin :) oli ollut kiltti tyttö. Jännitti kyllä jättää häntä äidilleni, kun alkanut vähän vierastamaan. Tekee varmasti lapsellekkin hyvää nähdä mummoaan kunnolla, kun välimatkaa on se 50km niin ei tuu ihan niin usein siellä käytyä. Onneksi toinen mummo asuu sitten ihan tuossa lähellä n. 6km päässä niin siellä tulee oltua parikin kertaa viikossa. Siellä kanssa saa hetken aina istua rauhassa, kun mummo tai tädit leikittää Adelinaa. Se on kyllä todella kivaa, että on kuitenkin lähellä joitakin, ketkä voivat tytön kanssa touhuta.

Itse kun muutin huhtikuussa 2013 Vantaalle, ystäväni ja perheeni jäivät tuonne Riihimäki-Hyvinkää suunnalle. Onneksi se ei nyt niin kaukana ole, etteikö sielä koskaan tulisi käytyä, mutta raha kun ei kasva puussa ja bensakin on todella kallista. Kyllä minulla muutamia ystäviä on Vantaallakin, kaikki vain tapahtui niin nopeasti sen muuton jälkeen, että jotenkin se tutustuminen jäi raskauden myötä. Aluksi pahoinvointi, sitten väsymys ja mitä kaikkea mahdollista vain olikaan. Eikä silloin maha pystyssä kehdannut mennä baariinkaan työkavereiden kanssa esim. pikkujouluissa tai muissa illanistujaisissa. Silloin skippasin ne suosiolla väliin. Onneksi miellä on facebookissa aivan ihana maaliskuussa synnyttäneiden ryhmä, jossa olen tutustunut mahtaviin ihmisiin ja tavannutkin usein kahvin merkeissä Helsingissä ja muualla pk-seudulla. Ei voi kyllä liikaa arvostaa ystäviään äidiksi tulon jälkeen. Onhan tässä monia kavereita menetettykin, mutta onneksi uusiin ihmisiin voi aina tutustua.

Näihin syystunnelmiin tällä kertaa. Jättäkää ihmeessä palautetta ja varmasti vielä kirjoitan enemmän raskausajastani ja synnytyksestä. Ne on aiheita joista tykkää puhua ihmisten kanssa.

– Ninni

Neuvolalääkärin kuulumisia

Yleinen Ei kommentteja

Meillä oli tosiaan tänään ylimääräinen neuvolalääkäri käynti hitaan kasvun vuoksi. 5-6kk neuvoloiden välillä oli pituutta tullut vain 0,5cm ja painoa +30g. Tottakai jokainen äiti tässä vaiheessa alkaa kuvittelemaan vaikka mitä hirveyksiä. Meillä kuitenkin suvussa lapset ovat olleet pieniä lapsena. Itse olen ollut Adelinan kokoinen kun olen ollut 8kk vanha.

Puhtaat paperit saatiin! 5kk mitoissa luultavasti jotain mittausvirheitä, koska nyt oli kahdessa viikossa tullut +200g ja +1,5cm :) jee! Lääkärikäynti oli muutenkin todella nopea ja Adelinahan tosiaan oppi viime viikolla konttaamaan. En tiedä onko se jee vai harmitus, koska nyt saa olla tarkkana tytön kanssa. Kissat onneksi tajuavat lähteä karkuun, jos ei halua tukkapöllyä. Meidän neiti niin rakastaa noita katteja.

Adelina tällä hetkellä 6kk 11pvä 66cm ja 6835g painoa :) ihana pieni muruseni <3 Laitan lopuksi vielä ihanan 6kk kuvan meidän tytöstä. Vähän flunssaa oli tuolloin kun kuvat otettiin, mutta silti jaksoi pikkuinen hymyillä.

Tervetuloa!

Yleinen Ei kommentteja

Hei vaan kaikille ja tervetuloa blogiini.

Olen 21-vuotias nuori naisenalku Vantaalta. Perheeseeni kuuluu kihlattuni, 03/14 esikoistytär ja kolme kissaa. Blogiin kirjoittelen meidän elämästä, sekä omia ajatuksia ja mietteitä elämästä ja vauva-arjesta. Mieheni on harrastanut monen monta vuotta jo valokuvausta, joten kuvia lisäilen tänne varmasti. Varsinkin tyttäremme ja kissamme ovat usein valokuvauksen kohteena – kissoista erityisesti saa loistavia otoksia.

Aloimme seurustelemaan 10/12 ja seuraavana kesänä päätimme asettua saman katon alle. Siitä menikin reilu kuukausi, kun tein positiivisen testin. Aluksi se oli shokki, olimme toki puhuneet, että lapsia tehdään mutta näin pian! Mietimme muutaman päivän mitä teemme ja kuitenkin keskeytyslähetteen hankinnan jälkeen päätimme, että lapsi saa tulla. Suurin stressin aiheutti silloin miehen työttömyys ja alkava koulu elokuussa – miten pärjäisimme pienen lapsen kanssa, kun molemmat ovat kelan tuilla?

Raskaus oli ylttävän helppo, alkuun oli pahoinvointia rv 12 asti, sitten iski väsymys ja sitten närästys. Töiden jälkeen olin aivan poikki, lysähdin vain sohvalle ja melkein nukahdin siihen siltä istumalta. Viikkoa ennen äitiysloman alkua jäinkin sairaslomalle, koska aina kiireisinä hetkinä alkoi supistella ja muutenkin olo oli todella kurja työpäivän jälkeen. Olen ravintolassa töissä – yksin, joten ei ole helppoa olla keittiössä, kassalla ja siivoa salia samaan aikaan. Onneksi siihen tottuu ja oppii tekemään monia asioita samaan aikaan. Nyt pikkuneiti odottaa iltapuuroa, joten seuraavaan kertaa :)

– Ninni