Hyvää uutta vuotta

Yleinen Ei kommentteja

Pitkä tovi taas päässyt vierähtämään edellisestä postauksestani. Palasin viime kuussa töihin 30h/vko, alussa tuli kyllä tehtyä enemmänkin, kun menin ihan uuteen ravintolaan töihin. Töissä on ollut mukavaa, vaikka kotona onkin raskasta vuorotella miehen kanssa vuoroja, ettei tyttöä tarvitse laittaa vielä hoitoon. Itse teen pääasiassa ilta- ja viikonloppu vuoroja niin mies hoitaa aamuvuorot. Yhteistä aikaa on todella vähän ja se meinaa välillä kyllä kaataa kaiken. Kiukuttaa ja ahdistaa kotona välillä kaikki, mutta sitten kun yhteistä aikaa taas löytyy puolikin päivää kaikki on hyvin. Onneksi pystytään puhumaan asioista ja sopimaan riidat samantien. Todella harvoin mennään riidoissa nukkumaan. En itse pysty nukkumaan, jos joku on vialla.

Joulu vietettiin kolmistaan kotona kinkkua paistellen ja illaksi mentiin miehen vanhemmille syömään. Sielä ei kauaa jaksanut olla, kun alkoi tyttöä ja minua väsyttämään. Oli kyllä ihanan rauhallinen joulu ja pikkunen innoissaan muutamista paketeistaan mitä sai. Me emme ostaneet hänelle kun yhden paketin, lahjoja kuitenkin tuli niin paljon kummeilta ja isovanhemmilta. Eikä noin pieni sen ihmeemmin tarvitse muuta. Yksi mieluisimmista lahjoista oli ehdottomasti pulkka, minkä toivoin omalta äidiltäni. Leluja löytyy joka junaan ja muutenkin kämppä täys tavaraa niin parempi ettei osta lisää niitä pölyttymään kaappeihin ja lelulaatikkoon. Minullakin oli onneksi jouluna 3päivän vapaat ja sai tosiaan pyyhkiä työt mielestä ja olla perheen luona ihan kokonaan.

Uutena vuotena olimme miehen kanssa kahdestaan juhlimassa veljeni syntymäpäivää. Hän kyllä täytti jo aikaisemmin, mutta kemut pidettiin 31.12. Oli ihana olla miehen kanssa pitkästä aikaa kahdestaan, nauttia omasta ajasta ja omasta perheestä. Itse nään niin harvoin noin paljon perheenjäseniä kerralla, joten oli kyllä niin ihana, että saatiin tytölle hoitaja kotiin. No ilman draamaahan näistä kemuista ei koskaan pääse ja sehän vähän laski tunnelmaa omalta osaltani, koska tuli taas olo kun on äiti niin ei saa olla muuta elämää kun lapsi. Näinhän ei tietenkään pitäisi olla, koska itse koen sen kuinka tärkeitä isovanhemmat esimerkiksi on lapselle. Omasta lapsuudestani muistan kun saatoin mummolassa viettää kuukauden ja siellä oli niin kivaa ja mummon kanssa leivottiin todella paljon, käytiin katsomassa lehmiä, hevosia ja lampaita. Mummoni asui siis maalla niinkun sillon se oli tavallisempaan, kun nykyään kaikki asuvat kaupungeissa lähellä palveluita. Tottakai se on ihan ymmärettävää, jos ei kunto kestä tai ei ole autoa millä pääsee liikkumaan kauppaan yms.

Minulla on vain ihania kultaisia muistoja mummolasta ja toivon, että omatkin lapseni saavat kokea sen rikkautena, vaikka tällä hetkellä ei siltä vaikuta… Mutta mukavaa uutta vuotta kaikille, viime vuosi oli kyllä yksi parhaista, mutta toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä parempi. Nauttikaa lähimmäisistänne ja antakaa aikaa rakkaillenne.

– Ninni

Kiirettä pitää

Yleinen Ei kommentteja

Moikka!

Taas on jäänyt kirjottelu todella vähälle :/ harmittaa tosi paljon, kun en kerkeä oikein enään päivittämään tätä. Tai jos olisi aikaa niin olen todella väsynyt. Tosiaan aloitin uudessa työpaikassa 3.11. ja se alkaa viisi viikkoa kestävällä koulutuksella. Huh, on kyllä ollut rankkaa! Olen kyllä todella innoissani tästä uudesta mahdollisuudesta, vaikka äitiyslomani loppuukin virallisesti vasta 4.12. Miehen kanssa aika on ollut todella kortilla, koska silloin kun olen aamussa hän menee iltaan ja toisinpäin. Ehkä tämä palkitaan tässä vielä ja saamme nauttia yhdessäolosta enemmän. Ainakin nyt tänä viikonloppuna, olemme molemmat vapaalla, eikä miehelläkään ole sählypelejä niin voidaan olla kahdestaan :) täytyy nyt toivoa, ettei tule mitään esteitä!

Adelinalle ilmeistyi ensimmäinen hammas pari viikkoa sitten! Yöt meni vähillä unilla ja päivät kiukuteltiin, kunnes tajuttiin, että hänelle on ensimmäinen hammas puhjennut. Panadoli onneksi pelasti kaikkien yöunet ja päivälläkin oli kiva touhuta tytön kanssa, kun oli normaali aurinkoinen itsensä :) Onneksi Adelina on todellinen päivänsäde niin piristää kyllä väsynyttäkin mammaa mukavasti. Toinenkin alahammas näyttäisi tekevän tuloaan. Tulisipa sekin pian, koska Adelina on ollut todella räkäinenkin vielä kaikenlisäksi. Luulen, että puhtaasti johtuu noista hampaista vaikka itsekkin olen vähän ollut kipeänä.

Kävimme 13. päivä myös neuvolassa. Meillä piti olla se 8kk lääkärintarkastus, mutta lääkäri oli tullut kipeäksi, joten otettiin vain mitat. 67,5cm ja 7200g pieni tyllerö <3 Saatiin vielä ekstra-aika 10kk neuvolaan ja mennään ensi kuussa uudestaan lääkärille.

Joudun tässä itse kohta lähtemään vielä iltavuoroon ja pääsen vasta klo 01. Väsyttää kyllä aikalailla ja tekisi mieli jäädä kotiin nukkumaan. No eiköhän sielä sitten piristy ja onneksi ei pitäisi kovin haastava päivä olla edessä. Yritän nyt oikeasti ruveta kirjoittelemaan ahkerasti niin olisi teidänkin mukavampi käydä täällä. Mukavaa syksyä kaikille! Toivotaan, että pian tulisi lunta niin ei olisi niin pimeää ja märkää kokoajan.

– Ninni

Kisuja – rakkaat karvakasat

Yleinen Ei kommentteja

Tänään ajattelin kertoa vähän meidän ihanista karvakasoista :) Kissat ovat mielestäni todella kauniita ja ihania lemmikkejä. En varmaan osaisi elää ilman kissoja ja tällä hetkellä niitä onkin kolme kappaletta. Kissat ovat meille juuri sopivia lemmikkejä – itsenäisiä, mutta kun haluavat niin tulevat syliin silitettäväksi. Kissan voi myös huoletta jättää päiväksi kotiin, kunhan joku käy tarkistamassa veden ja ruuan, mahdollisesti tyhjentää vielä vessan. Meillä on pakko joka päivä tyhjentää hiekka-astiat, koska kissoja on niin monta. Rakastan sitä kun kissat tulevat illalla viereen kehräämään ja nukkumaan <3

Ensimmäisenä meidän vanhus -01 syntynyt leikattu narttu nimeltään Paksu. Ikä on vaan arvio, koska tuli minulle -11 kun edellisen perheen lapset tulivat allergiseksi. Paksun häntä on amputoitu ihan pienenä, pahan häntämutkan vuoksi. Se on pieni persoonallinen yksityiskohta tuossa pienessä sydäntenmurskaajassa. Siniset silmät ja suklaanaamio – kauneinta mitä tiedän <3 Luonteeltaan Paksu on hyvin arka uusia ihmisiä kohtaan, myös kova meteli saa sen vetäytymään omaan koloonsa. Meidän kesken Paksu on todella ihmisrakas, kiltti ja rauhallinen tyttö. Rakastaa olla sylissä rapsutettavana ja heti alkaakin kuulumaan kova hurina, kun tytsyn ottaa syliin.

Toisena on meidän oranssi leikattu narttu Luna, joka on syntynyt vuonna 2011. Luna on, myös ihan maatiainen ja tuli minulle jo ihan pentuna. Aluksi Luna ja Paksu eivät tulleet yhtään toimeen, jonka vuoksi Luna muutti vanhempieni luona. Siellä se sai asua 2 vuotta kunnes tuli takaisin minulle. Nyt Paksu ja Luna ovat vähän jo parempia kavereita, mutta Paksu kyllä pitää jöötä täällä talossa. Luna on aika pullea, joka rakastaa ruokaa. Heti kun menee itse syömään, luulee sekin saavan jotain. Se on välillä kyllä todella ärsyttävää, mutta onneks hyvin pian menee omalle kupilleen, niin ei ole kokoajan kerjäämässä. Luna on todella leikkisä ja tykkää nukkumisesta (niinkun kaikki kissat :D)

Kolmantena meidän ihanaakin ihanampi Nipsu-poika! Vuonna 2013 syntynyt Thai-kissa, jolla on kyllä sydän myös paikallaan. Nipsun kasvattaja asuu myös Vantaalla n. 7km päässä, joten oli onni että kerkesimme sen varaamaan, ennenkun kaikki pennut menivät. Nipsun isä on todella komea uros ja toisaalta harmittaa, kun leikkautimme Nipsun. Olisi ollut kiva parit näyttelyt käydä ja ehkä pennutkin teettää. Lokakuussa 2013 oli pakko viedä poitsu leikkautettavaksi. Joka yö klo 2 alkoi järkyttävä maukuminen, joka jatkui melkein klo 5 asti.. Siinä oli kiva yrittää jaksaa nousta töihin aamulla. Onneksi yöt rauhottuivat samantien ja yöunet oli taattu. Nipsu on todella utelias ja rohkea – tunkee nokkansa ihan joka paikkaan :D heti kun meille tulee vieraita, käy Nipsu nuolemassa varpaat ja muutenkin kiehnää jaloissa. Sylissä viihtyy vain, jos itse tulee. Hyvin harvoin jää syliin rapsutettavaksi, jos ei ole ite syliin tullut :) Mutta siinä siis meidän karvakasat.

– Ninni

Vitamiinit varastoon & vanhemmuudesta

Yleinen Ei kommentteja

Pyydän ensimmäiseksi anteeksi, etten ole nyt kirjoitellut niin aktiivisesti. Ensimmäisenä päälle painaa väsymys ja saamattomuus. En todellakaan kohta enää keksi, mistä saisin virtaa päiviin. Tuntuu, että kokoajan tulee nukuttua vain huonommin ja huonommin. Kotihommat on ihan levällään, ei jaksa imuroida, saatika pahemmin pestä pyykkiä. Pyykkien viikkaus ja paikoilleen laitto onkin viikon verran takkuillut. Onneksi Samuli sentään on meistä se pirteämpi ja työpäivien jälkeen jaksaa kotona jotain tehdä. Tulee vaan niin huono mieli siitä, kun tuntuu ettei minusta ole mitään apua/hyötyä kotona. Olenhan VAIN kotona ja silloin kaikki olettaa, että kaikki on äidin vastuulla. Itse vihaan tätä asetelmaa, ettei miehen tarvitsisi käydä kuin töissä. Mitäs sitten kun äitikin menee töihin? Kuuluuko silloinkin kaikki kotihommat hänelle? Minusta ei, asumme tässä asunnossa kahdestaan + tietysti Adelina ja silloin molempien on kannettava kortensa kekoon… Onneksi itselläni on niin ihana mies, joka tekee pyytämättäkin (välillä) asioita.

Monesti mietin mikä kaikki tähän väsymykseen voisi vaikuttaa. Huonot yöunet tulee heti mieleen, mutta silti tuntuu että tätä väsymystä on kestänyt jo todella pitkään, enhän minä nyt joka yö 1kk:n aikana ole voinut nukkua huonosti? En tiedä.. Vitamiinin puutos, myös käynyt mielessä. Ostettiin vahvaa D-vitamiinia ja monivitamiini porenappeja. Syön päivän aikana todella huonosti ja en todellakaan mitään kunnon vitamiiniruokaa :/ Tulee vaan napattua nopeasti joku venhäsämpylä – voilla ja juustolla.. Oikein hiilarisyöpön unelma.. Plaah, tuntuu muutenkin että nykyään jokaisen pitää syödä terveellisesti ja tähdätä fitness-kisoihin? Joka tuutista tungetaan kaikenmaailman asioita siitä ja minua asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Olisi tietysti kiva olla vähän kiinteämpi, mutta mä haluisin ensin tän väsymyksen pois. Tietysti, jos alkaisin syömään hyvin ja terveellisesti väsymys katoaisi? Voihan sitä ainakin kokeilla. Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki ruuat mistä pidän niin ei olisi terveellistä. Pitäisi syödä vain raejuustoa, rahkaa, kaurapuuroa, marjoja, kalaa. Itse rakastan perussuomalaisia kotiruokia mm. nakkikastike, makaronilaatikko, perunamuusi ja lihapullat. Jotenkin en vain jaksa katsoa mitä syön, tuntuu niin haastavalta.

Tähän kun yrittää vielä yhdistää vanhemmuden, jota arvostellaan kokoajan jossakin mediassa tai selän takana. Jotenkin kun Adelina oli pienempi, asiat tuntuivat helpommilta. Nyt kun pitäisi syödä 5x päivässä, lihaa ymyms ilman lisättyä sokeria, suolaa, sitä tätä ja tota. Ymmärrän kyllä miksi, mutta kun tuntuu että kaikki on nykyään pahasta ja lapselle voi antaa vain maitoa. Kaikki pitäisi kasvattaa omalla takapihalla ilman torjunta-aineita yms.. Kyllä välillä on puuduttavaa olla vanhempi, kun kokoajan suositukset muuttuu ja jokaisella on oma mielipiteensä asioista. Olenkin päättänyt jättää lukematta kaikki epämääräiset tukimukset, artikkelit ja arvostelut vanhemmuudesta. Minulla ainakin niin laaja tukiverkko mistä saan apua, jos sitä tarvitsee niin ei tarvitse vahingossakaan eksyä netin syövereihin. Jokaisella on omat mielipiteensä ja näkemyksenä asioista ja niitä pitäisi kunnioittaa. Liian hepposesti lähdetään tuomitsemaan ihmisiä tyyliin vain siksi, että hänen lapsi saa 2x viikossa karkkia, kun oma lapsi saa 1x viikossa. Onneksi meillä ei nyt vielä tämä ole ajankohtaista, mutta sitä odotellessa…. Adelinalle en esimerkiksi halua heti 1- vuotis syntymäpäivän jälkeen ruveta antamaan karkkia kerran viikossa. Sitten vasta kun itse pyytää, ymmärtää jo vähän mitä se on ja karkkipäivät ovat erikseen. Sokeria saa muutenkin niin paljon kaikesta. Toivon, että myös perheemme tulevat tätä kunnioittamaan, eikä lahjo heti tyttöä, kun hän tulee kylään. Tämä on sellainen ihana ikuisuus kysymys riidanaiheuttaja äitipiireissä varsinkin :D mutta itse kunnioitan muita, enkä ole velvollinen opastamaan muita vanhemmuudessa..

– Ninni

Juhlapelin tappio

Yleinen Ei kommentteja

Keskiviikona IFK vietti 117 vuotis syntymäpäiväänsä ja sen kunniaksi hallilla nimmereita jakoivat Mika Partanen ja Toni Söderholm. Peli HPK:ta vastaan oli todella tiukka, 4-5 tappio IFK:lle. Kyllä jäi harmittamaan, koska 3 HPK:n maalia oli torjuttavissa tai jos puolustajat olisivat olleet hereillä, he olisivat saaneet estettyä kiekon menemistä maaliin. No ei auta itkeä, tästä kohti vieraspelejä ja varmasti oppivat keskiviikon pelistä taas paljon. Koko joukkue oli aika nukuksissa, paitsi Lamberg ja Ramsted. Onneksi heillä oli hyvä vire päällä.

Ostin itselleni ihanan pinkin IFK:n pipon, johon tietysti hain aiemmin mainitsemieni herrojen nimmarit. Sen kanssa on hyvä kannustaa pelejä hallilla ja miksei kotisohvallakin. Tänään tosiaan jännitetään kotisohvalla, kun joukkue pelaa Jyväskylässä. Toivottavasti sieltä tulisi voitto ja Goldobin pääsisi taas hyville paikoille laukomaan. Hän muutamia virheitä teki keskiviikkona, mutta onhan se ihan ymmärrettävää. Goldobin ollut nyt viikon Suomessa ja alkaa vasta sisäistämään liigan peliä, sekä aikaerokin alkaa helpottamaan pikkuhiljaa. Hän pääsee nyt tutustumaan kunnolla joukkuetovereihinsa tämän vierasreissun aikana. Pidetään tänään peukkuja ja lippu korkealla! Me ei luovuteta :)

Pakko hehkuttaa teille uudesta työpaikastani! Sain eilen mukavan puhelun tulevalta ravintolapäälliköltä ja pääsen uusiin haasteisiin äitiysloman loputtua. Jännittää kamalasti ja tosiaan 2kk teen iltaa ja viikonloppuvuoroja, ettei Adelinaa vielä tarvitse hoitoon laittaa. Äitiyslomani kun loppuu on Adelina vasta 8,5kk ja mihinkään ei noin pieniä lapsia oteta hoitoon :/ olisi kyllä todella ihanaa kun saisi kotiin yksityisenhoitajan, mutta tiedä sitten onko siihen varaa? Kela kyllä maksaisi jotain yksityisenhoidon tukea, mutta olen tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän joutuu kelan kanssa olla tekemisissä, sen parempi. Niiden lakipykälät yms. ovat niin hankalia ymmärtää, kun eivät he välillä tiedä itsekkään miten asiat menee.. Pitäisi kyllä saada joku fiksumpi ratkaisu tähänkin.

Eiköhän se siitä, uskon että saadaan Samulin kanssa asiat järjestettyä 2kk ajaksi, että pääsen aloittamaan työt heti kun uusi yksikkö avataan! Olisi mukava, jos omat vanhempani asuisivat lähempänä, niin hekin voisivat auttaa tytön hoidossa :/ Täällä, kun on niin vähän minun tuttujani, lähinnä vain Samulin perhe.. Elämä on valintoja täys, enkä kyllä ole katunut lähtöäni :)

– Ninni