Mielitekojako?

Kuulehan, kun sanotaan, että tulevilla äideillä on mitä eriskiummallisimpia mielitekoja jäätelöä suolakurkuilla, aamupuurossa sinappia tai vaikka seinärappausta. Viikot 6 – 9 voin huonosti, mutta en oksennellut kertaakaan. Erilaiset tuoksut ja hajut kuvottivat. Helposti heikotti. Eikä vähäinen syöminen auttanut yhtään mitään. Eikä edes tehnyt mieli syödä kuin vähäisiä määriä. Onnekseni en ole oksennellut kertaakaan.

Aiempien raskauksien aikana kahvia on tehnyt mieli enemmän ja vähemmän, mutta aina sen on aiheuttanut  sydämen tykytyksiä. Kesäloman aikana tutkin teekauppojen tarjontaa ja vaihtoehtoja sillä silmällä, että löytäisin kahvin korvikkeen. En ole koskaan ollut teen ystävä vaan todellinen kahvi-imuri. Aiemmin olen yrittänyt korvata kahvin Liptonin African Rooibos -teellä, mutta THL ei suosita rooibosteen juomista raskausaikana. Tosin tästäkin on ristiriitaista tietoa. Keväällä  2014 Work Goes Happy -tapahtumasta ostin paketin Lapshang Shouchong -teetä, joka maittoi. Tällä kertaa ei maistu kahvi eikä tee.

Mielitekoja ei vielä viidenteentoista viikkoon (13.9.14) mennessä ole ilmennyt. Ennemminkin lista niistä ruoista joita en ainakaan halua syödä on vain venynyt.

Kaikki makea on etonut koko ajan. Heinä-elokuun parhaina helleaikoina toiset söivät jäätelöä, mutta pelkkä jäätelön näkeminenkin inhotti. Aviomielellekin oli pakko sanoa, että jos haluat syödä jäätelöä, osta vaan itsellesi. Minä en pysty syömään. Makean sietäminen on kuitenkin parantunut, mutta edelleen valitsen mieluummin Fazerin jälkiuunipalan, jonka päälle laitan juustoa ja kurkkua ja lasin kylmää maitoa kuin kakun, pullan tai keksin.

Kaikilla aterioilla maistuu rasvaton maito ja välipaloina hapanmaitotuotteet ja hedelmät. Laadukas, maukas perusruoka, säännöllinen ruokailurytmi ja sopivan pienet annokset ovat olleet avain hyvään oloon. Raskauden alussa ulkotulella grillattu ruoka aiheutti todella kivuliaan ruoansulatusongelman, joka kesti pari viikkoa. Ylävatsa kipeytyi herkästi syömisen jälkeen. Maitohappobakteerivalmisteella tämä saatiin sitten kuriin.

Ruoansulatusongelmilta kuvittelin välttyväni, koska liikun ja liikuntasuoritusten yhteydessä juon paljon. Mutta näin ei ollutkaan. Viikoilla 6 – 10  tuntui, että tunteja sitten syöty vähäinenkin ruoka-annos jymötti vatsassa. En ole koskaan ollut iltasyöjä. Tuntuu, että klo 18 jälkeen syöty jymähtää vatsaan ja haitaa unen vaipumista. Tunsin itseni kaikin puolin pinkeäksi. Ja tunsin olevani kävelevä huutomerkki. Kuvittelin, että kaikki näkevät, mikä on tilani. Oman kehon muutokset, kivut ja vaivat tekivät minusta kärsimättömän. Kyllä siinä avioimiehellä oli kestämistä.

Onneksi nyt olen saanut ruokailurytmin kuntoon. Ruokailuni ei ole muuttunut normaalista juuri mitenkään. Saatan syödä leivän ja hedelmän enemmän kuin normaalisti, joskus en sitäkään. Siksi mietin, miten raskausaikana voi lihoa. Usein huolin sitä, saatko sinä, pieni ihme, riittävästi energiaa ja tarvitsemiasi ravintoaineita. Raskautta käsittelevät teokset onneksi tietävät kertoa, että otat sen, minkä tarvitset.  Ja lohdulista on tietää, että kaipa muunlaisiakin aikoja ja niitä paljon puhuttuja mielitekojakin on tulossa.