Aiemmin kerroinkin, että mitä erilaisemmat tuoksut, pelkästään ajatus makeista ja helteinen sää pahensivat vointia. Huono olo kesti lähes koko päivän. Yllättäen viikolla 12 pahoinvointi teki paluun. Ja pelkäsin aiempien kokemusten perusteella, että tästä ei hyvä seuraa. Mutta niin vaan runsaasti kylmää vettä juomalla päästiin eteenpäin.

Pahoinvoinnin ja hitaan ruoansulatuksen vuoksi on pitänyt opetella ruoan närpimisen jalo taito. En ole onnekseni oksentanut kertaakaan. Sanoinkin miehelleni, että onko mulle tehty vatsalaukun pienennysleikkaus, kun tuntuu, että mahaan sopii vain pieni annos kerrallaan ja se sulaa hitaasti kuin anakondan kokonaisena nielaisema kani. Olen panostanut ruoan pureksimiseen ja juomiseen ruokailun yhteydessä.

Aiempien raskauksien aikana olen ollut hyvin energinen ja virkeä. Olen valvonut öitä tuntematta itseäni päivällä väsyneeksi. Nyt kaikki on toisin. Olen ollut väsynyt alusta asti. Se ei ole helpottanut vielä viikolle 16 tultaessakaan. Ja siihen ei auta kuin lepo. Iltaunisina ja aamuvirkkuina minut ja mieheni tunnetaan. Samanrytmisyys helpottaa elämää. Mennään nukkumaan ajoissa ja pyritään nukkumaan 8 tuntia. Ja migreenitaipumukseni, vatsakipujeni ja pahoinvointinikin vuoksi on ollut tosi tärkeää säilyttää säännöllinen rytmi myös viikonloppuisin.

Pahoinvoinnin lisäksi hengästyn paljon helpommin, ja minusta tuntuu kuin kunto olisi kerralla rysähtänyt alaspäin. Olen pitänyt itseni hyvässä fyysisessä kunnossa jo vuosia. Mieheni lohduttaa minua, että tämä hengästyileminen ja tunne huonosta kunnosta kuuluu vain uuteen elämäntilanteeseen. Vain pahoinvointisimpina päivinä olen joutunut pitämään liikuntapaussia, mutta muutoin olen pystynyt juoksemaan 45 – 65 minuutin lenkkejä, pyöräilemään ja treenaamaan lihaskuntoa joillakin ohjatuilla liikuntatunneilla ja omaa treeniä tehden. Vatsakivun vuoksi liikuntaohjelmassa on ollut myös kävelypäiviä.

On sanottava, että tämän raskauden aikana ei ole ilmennyt päänsärkyä. Ja mieluummin kestän vellovaa oloa kuin kamalaa päänsärkyä. Vuosi sitten minulla oli raskausviikolla 10 migreenimaraton, joka kesti 5 päivää. Tällaista särkyä olen pelännyt.

Toiveeni on, että Suomessa alettaisiin ymmärtää nykyistä paremmin tuoksuyliherkkyyttä. Raskausaikana aistit ovat normaaliakin herkempiä. On aivan järisyttävä kokemus, kun esim. liikuntakeskuksissa kanssaliikkujat ovat käyttäneet voimakkaalta tuoksuvia tuoksu- tai hiustenhoitotuotteita  tai käyttävät niitä pukuhuoneissa. Raskaana olevalle tuoksuyliherkälle tämä aiheuttaa megalomaanista kärsimystä. Onnekseni olen voinut työmatkoilla välttää julkisissa kulkuneuvoissa kulkemista, joissa lähes joka kerta altistuu voimakkaille tuoksuille. Huomautettava on, että hienhaju ei aiheuta päänsärkyä ja pahoinvointia, ainakaan minulle. Keinotekoiset tuoksut taas voivat aiheuttaa pahoinvoinnin lisäksi kovaa päänsärkyä ja lähes työ- ja toimintakyvyttömyyttä.

Aiempien raskauksien aikana kahvia on tehnyt mieli enemmän ja vähemmän, mutta aina sen on aiheuttanut  sydämen tykytyksiä. Kesäloman aikana tutkin teekauppojen tarjontaa ja vaihtoehtoja sillä silmällä, että löytäisin kahvin korvikkeen. En ole koskaan ollut teen ystävä vaan todellinen kahvi-imuri. Aiemmin olen yrittänyt korvata kahvin Liptonin African Rooibos -teellä, mutta THL ei suosita rooibosteen juomista raskausaikana. Tosin tästäkin on ristiriitaista tietoa. Keväällä  2014 Work Goes Happy -tapahtumasta ostin paketin Lapshang Shouchong -teetä, joka maittoi. Tällä kertaa ei maistu kahvi eikä tee.

Mielitekoja ei vielä viidenteentoista viikkoon (13.9.14) mennessä ole ilmennyt. Ennemminkin lista niistä ruoista joita en ainakaan halua syödä on vain venynyt.

Kaikki makea on etonut koko ajan. Heinä-elokuun parhaina helleaikoina toiset söivät jäätelöä, mutta pelkkä jäätelön näkeminenkin inhotti. Aviomielellekin oli pakko sanoa, että jos haluat syödä jäätelöä, osta vaan itsellesi. Minä en pysty syömään. Makean sietäminen on kuitenkin parantunut, mutta edelleen valitsen mieluummin Fazerin jälkiuunipalan, jonka päälle laitan juustoa ja kurkkua ja lasin kylmää maitoa kuin kakun, pullan tai keksin.

Kaikilla aterioilla maistuu rasvaton maito ja välipaloina hapanmaitotuotteet ja hedelmät. Laadukas, maukas perusruoka, säännöllinen ruokailurytmi ja sopivan pienet annokset ovat olleet avain hyvään oloon. Raskauden alussa ulkotulella grillattu ruoka aiheutti todella kivuliaan ruoansulatusongelman, joka kesti pari viikkoa. Ylävatsa kipeytyi herkästi syömisen jälkeen. Maitohappobakteerivalmisteella tämä saatiin sitten kuriin.

Ruoansulatusongelmilta kuvittelin välttyväni, koska liikun ja liikuntasuoritusten yhteydessä juon paljon. Mutta näin ei ollutkaan. Viikoilla 6 – 10  tuntui, että tunteja sitten syöty vähäinenkin ruoka-annos jymötti vatsassa. En ole koskaan ollut iltasyöjä. Tuntuu, että klo 18 jälkeen syöty jymähtää vatsaan ja haitaa unen vaipumista. Tunsin itseni kaikin puolin pinkeäksi. Ja tunsin olevani kävelevä huutomerkki. Kuvittelin, että kaikki näkevät, mikä on tilani. Oman kehon muutokset, kivut ja vaivat tekivät minusta kärsimättömän. Kyllä siinä avioimiehellä oli kestämistä.

Onneksi nyt olen saanut ruokailurytmin kuntoon. Ruokailuni ei ole muuttunut normaalista juuri mitenkään. Saatan syödä leivän ja hedelmän enemmän kuin normaalisti, joskus en sitäkään. Siksi mietin, miten raskausaikana voi lihoa. Usein huolin sitä, saatko sinä, pieni ihme, riittävästi energiaa ja tarvitsemiasi ravintoaineita. Raskautta käsittelevät teokset onneksi tietävät kertoa, että otat sen, minkä tarvitset.  Ja lohdulista on tietää, että kaipa muunlaisiakin aikoja ja niitä paljon puhuttuja mielitekojakin on tulossa.