Viikon verran vauvaperheen elämää!
Hei Pieni! Tulit todeksi huikaisevan kauniina sunnnuntaiaamuna 15.3.15 klo 6.10 imukuppiavusteisesti Jorvin sairaalassa, jossa oli kiirusta koko yö. Synnytys kesti pitkään, eikä se ollut kovin helppo. Menimme ekan kerran sairaalan la-aamuna 14.3., kun en saanut nukuttua ja supistuksia tuli koko ajan. Paikat olivat avautuneet vain 2 cm, joten jäin yöksi tarkkailuun. Aamulla mieheni tuli hakemaan minut kotiin. Meidät toivotettiin illalla takaisin. Kotona aika kului puhkuessa ja supistuksia ja lepotaukoja vuorotellen. Eipä Esa ja Vesa -elokuvaa katsoessa vielä tiedetty, mihin lähdettiin illalla klo 19. Kun mentiin Jorviin, siellä todettiin paikkojen auenneen jo n. 4 cm. Sen jälkeen mentiin kylpyammeeseen, johon oli laskettu vain 35-asteista vettä, joka ei tietenkään mulle urtikaarikkona sopinut, koska aloin palella. Tarvitsisin vähintään 40-asteista vettä. Ammeessa vielä masuasukki hikkaili ja valmistautui syntymään. Ennen yhdeksää meidät siirrettiin sen kummemmitta selvityksittä tai selityksittä synnytyssaliin. Pian puhkaistiin kalvot ja siitä se sitten lähtikin. Koko yö kului synnytyssalissa puutuduksissa (Epiduraali ja pudendaali). Ja ilokaasulla oli käyttöä. Klo 2:n aikoihin oli pakko levätä, sillä erittäin hyväkuntoinenkin synnyttäjä väsyy. NÄin kävi minulle. Takalistossa tuntui hermopinne, kuin olisi ollut harjan varsi vasemman pakaran kohdalla. Toisen, akuutin synnytystapauksen vuoksi sain levätä melkein 2 tuntia. Sinä aikana mulla oli tiputus ja sain mehua juotavaksi, vahvistukseksi. Neljältä taas jatkettiin synnytystä. Lisättii epiduraalia ja synnytystä tukevaa ainetta.
Vauvan sykkeet pysyivät 5.30 saakka hyvänä, mutta minä itse olin aika uupunut. Lopulta sitten vauvan sykkeiden laskemisen vuoksi alkoi töpinät, sillä todettiin, että vauva ei ihan ilman avustusta synny. Kiwi-imukupilla ja toimenpiteellä synnytystä avitettiin. Viimeinen vaihe kesti vain 10 minuuttia. Loppu sujuikin melko hienosti. Kylkiasennosta vaihdettiin selälleen. Isä, kätilö ja kätilöharjoittelija tukivat koko ajan ponnistuksissa. Lopulta sitten saatiin lääkärikin paikalle. Olin tajuissani ja hyvin selvillä, ainakin omasta mielestäni kaikesta, mitä tapahtui koko yön aikana. Kun vauva syntyi, en itkenyt vaan nauroin onnen naurua. Olin kai liian väsynyt kyynelehtiäkseni. Kyyneleet tulivat myöhemmin ja monta kertaa. Saimme levätä pari tuntia kolmistaan. Sinä nokkelana tyttönä nappasit minua rinnasta kiinni jo noin puolen tunnin kuluttua. Loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Olet kympin tyttö jo Apgar-pisteidenkin mukaan. Toivotaan, että täydet kympit seuraavat sinua elämässä positiivisella tavalla ja että hänestä kehittyy tavoitteellinen, tarmokas ja elämänmyönteinen yksilö.Klo 9 tulivat sitten kätilöt huolehtimaan meistä ja puhdistamaan sinut. Mittasi olivat 3 325 g ja 50 cm. Sairaalassa ollessa paino putosi 3 170 g:aan eli vain 4 %. Ja ekan neuvolan aikaan (pe 20.3.15) painoa oli tullut jo 300 g sairaalastalähtöpainoon lisää, eikä ihme, koska syöt niin hyvin. Painoa sinulla siis oli ekalla neuvolakäynnillä 3 470 g. Neuvolan täti kehui sinua pontevaksi ja virkeäksi vauvaksi, jota totisesti olet. Ja puoli 10 meidät siirrettiin huoneeseen 11. Harmiksemme emme saaneet perhehuonetta, jota toivoimme. Ja itku tuli, kun isä piti illalla lähettää kotiin. Ja minun piti jäädä sairaalaan katetrin ja rankan synnytyskokemuksen kokeneen ja raskaasti lääkityn, öisin kuorsaavan huonekaverin kanssa.
Rakkautta tää on
Olemme aivan rakastuneita sinuun. Rakkaus saa uuden muodon, vanhempien rakkauden. Isiä kohtaan tunnen naisen ja miehen välistä kiintymystä ja rakkautta. Sinua kohtaan tunnemme huolenpitoa, hellyyttä ja suojelutarvetta, suurta vanhempien rakkauutta, joka uskoo, toivoo ja on valmis kärsimäänkin puolestasi.