Vesi vanhin voitehista
Tosiaan viikot 6 – 10 kuluivat vellovan olon vallassa. Ei auttanut kevyt ruokailu tai lepuutuskaan. Uni antoi unohdusta. Vesi vanhin voitehista toimi kuitenkin parhaiten. Maito oli seuraavaksi paras apu.
Aiemmin kerroinkin, että mitä erilaisemmat tuoksut, pelkästään ajatus makeista ja helteinen sää pahensivat vointia. Huono olo kesti lähes koko päivän. Yllättäen viikolla 12 pahoinvointi teki paluun. Ja pelkäsin aiempien kokemusten perusteella, että tästä ei hyvä seuraa. Mutta niin vaan runsaasti kylmää vettä juomalla päästiin eteenpäin.
Pahoinvoinnin ja hitaan ruoansulatuksen vuoksi on pitänyt opetella ruoan närpimisen jalo taito. En ole onnekseni oksentanut kertaakaan. Sanoinkin miehelleni, että onko mulle tehty vatsalaukun pienennysleikkaus, kun tuntuu, että mahaan sopii vain pieni annos kerrallaan ja se sulaa hitaasti kuin anakondan kokonaisena nielaisema kani. Olen panostanut ruoan pureksimiseen ja juomiseen ruokailun yhteydessä.
Aiempien raskauksien aikana olen ollut hyvin energinen ja virkeä. Olen valvonut öitä tuntematta itseäni päivällä väsyneeksi. Nyt kaikki on toisin. Olen ollut väsynyt alusta asti. Se ei ole helpottanut vielä viikolle 16 tultaessakaan. Ja siihen ei auta kuin lepo. Iltaunisina ja aamuvirkkuina minut ja mieheni tunnetaan. Samanrytmisyys helpottaa elämää. Mennään nukkumaan ajoissa ja pyritään nukkumaan 8 tuntia. Ja migreenitaipumukseni, vatsakipujeni ja pahoinvointinikin vuoksi on ollut tosi tärkeää säilyttää säännöllinen rytmi myös viikonloppuisin.
Pahoinvoinnin lisäksi hengästyn paljon helpommin, ja minusta tuntuu kuin kunto olisi kerralla rysähtänyt alaspäin. Olen pitänyt itseni hyvässä fyysisessä kunnossa jo vuosia. Mieheni lohduttaa minua, että tämä hengästyileminen ja tunne huonosta kunnosta kuuluu vain uuteen elämäntilanteeseen. Vain pahoinvointisimpina päivinä olen joutunut pitämään liikuntapaussia, mutta muutoin olen pystynyt juoksemaan 45 – 65 minuutin lenkkejä, pyöräilemään ja treenaamaan lihaskuntoa joillakin ohjatuilla liikuntatunneilla ja omaa treeniä tehden. Vatsakivun vuoksi liikuntaohjelmassa on ollut myös kävelypäiviä.
On sanottava, että tämän raskauden aikana ei ole ilmennyt päänsärkyä. Ja mieluummin kestän vellovaa oloa kuin kamalaa päänsärkyä. Vuosi sitten minulla oli raskausviikolla 10 migreenimaraton, joka kesti 5 päivää. Tällaista särkyä olen pelännyt.
Toiveeni on, että Suomessa alettaisiin ymmärtää nykyistä paremmin tuoksuyliherkkyyttä. Raskausaikana aistit ovat normaaliakin herkempiä. On aivan järisyttävä kokemus, kun esim. liikuntakeskuksissa kanssaliikkujat ovat käyttäneet voimakkaalta tuoksuvia tuoksu- tai hiustenhoitotuotteita tai käyttävät niitä pukuhuoneissa. Raskaana olevalle tuoksuyliherkälle tämä aiheuttaa megalomaanista kärsimystä. Onnekseni olen voinut työmatkoilla välttää julkisissa kulkuneuvoissa kulkemista, joissa lähes joka kerta altistuu voimakkaille tuoksuille. Huomautettava on, että hienhaju ei aiheuta päänsärkyä ja pahoinvointia, ainakaan minulle. Keinotekoiset tuoksut taas voivat aiheuttaa pahoinvoinnin lisäksi kovaa päänsärkyä ja lähes työ- ja toimintakyvyttömyyttä.