Hei pieni, sinulla on ihana nimi!

Huhtikuussa annoimme toinen toisillemme isäsi kanssa tehtäväksi katsella sinua ja miettiä sinulle sopivaa nimeä.  Kirjoitimme nimiä vähitellen pienille lapuille, jotka otimme esiin vapun aattona. Kävimme nimiä läpi rauhallisesti. Varmaan molempia jännitti, koska tietysti nimet olivat lähellä omaa sydäntä ja varattu omalle tyttärelle. Sellaista tunneasiaa. Siellä vilisi Milja Matleena, Ulrika Eleonoora, Silja Inari, Hilla Olivia, Fredrika Ellen Matleena jne. Kekustelumme jäi jotenkin puolitiehen. Vappupäivän lenkillä sitten otimme puheeksi uudelleen nimiasiat. Hämmästykseksemme vain kolme nimeä jäi vahvasti pyörimään molempien mieleen: Olivia, Hilla ja Fredrika. Hilla tarkoittaa lakkaa, valokkia tai suomuurainta. Se on pohjoisen Suomen arvomarja. Monet matkustavat pitkiä matkoja sitä hakemaan. Hilla-nimisiä on Suomessa ollut noin 2 500. Nimi on viime vuosina tullut suosituksi. Hilla-nimi on Vesa-isän suosima luontonimi. Nimipäivä on 16.9. Hilla on myös kuntosaliohjaajamme Merjan tyttären nimi. Ihastuimme oikeastaan tähän nimeen, kun Merja kertoi, että hänellä on tyttäret Hilla ja Helmi. Helmi syntyi elokuussa 2014. Fredrika on taas minun ”vanha rakkauteni”. Jo nuorena aikuisena ihastuin tähän nimeen. Sehän oli Johan Ludvig Runebergin vaimon nimi. Fredrikan sanotaan kehittäneen runebergintortut, mutta se on vain legendaa. Fredrika eli uutterasti miehensä rinnalla ja auttoi häntä miehensä vammautumisenkin jälkeen. Kerrotaan myös, että hänen miehensä olisi polttanut tulessa vaimonsa kirjoituksia. Fredrika Runeberg oli siis suomenruotsalainen kirjailija. Fredrika-nimisiä kirjailijoita sopii suomenruotsalaiseen historiaan muutamia. Fredrika-nimeä on annettu myös noin 2 500 naiselle. Se löytyy suomenruotsalaisesta kalenterista, mutta se puuttuu suomalaisesta kalenterista. Nimipäivää Fredrikat juhlivat Riikan päivänä 19.7. Olivia tuli yhteisestä päätöksestä toiseksi nimeksi. Se kuulostaa kauniilta ja on kansainvälinen. Se sointuu kauniisti sekä Hillan että Fredrikan kanssa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kastajaiset on juhlittu. Monenlaista tehtävää ja muistettavaa oli. Leivoin itse pullaa, kakkua, suolaisia puusteja, lohi-juustopiirakkaa, autoin Vesaa tekemään ruokaisan tonnikalapiirakan ja onnistuimme mieheni kanssa tekemään sen prinsessakakunkin. Kaikki tulivat ajallaan. Ja kaiken muistimme ottaa mukaan (kynttilät, lautasliinat, tulitikut, leivinpaperit jne).
Juhlapäivä (su 17.5.) oli aurinkoinen, onneksi. Pelkäsimme, että sataa ja on harmaata koko päivän. Meillä oli ennen kastajaisia hieman haasteita papin kanssa, mutta hän TODELLA ylitti itsensä kastetilaisuudessa.  Pappi siis kävi kotonamme kahdesti ns. kastekeskustelun. Tiesimme, että hän on ammattilainen, mutta hän oli joteinkin hyvin väsynyt ensimmäisessä tapaamisessamme. Toinen keskustelu sujui hienosti ja rakentavasti. Hän oli loistava, ystävällinen, keskittynyt ja sanoisin isällinen. Hän puhui perinteiseen suomalaiseen kirkon tapaan ja yhdisti hienosti meidän kertomiamme asioita. Oli helppo havaita, että hän oli nähnyt paljon vaivaa. Hän neuvoi esim. Sonjaa, siskoni tytärtä kuivaamaan kasteen jälkeen kasteveden kostuttaman pääsi.  Pappi kävi myös kahvilla. Laitoin palautetta sekä papille itselleen että hänen esimiehelleen (jonka kanssa käytiin siis myös keskustelua ennen kastajaisia siitä, kuka kastaa sinut).
Kastajaisissa oli siis noin 11 henkilöä kaikkiaan, vain aivan lähimmät. Se loi hyvää tunnelmaa. Kaikki vieraamme lähtivät kotiinsa sunnuntai-iltana, vaikka isälläni ja äidilläni olisi ollutkin lomaa vielä maanantaina. Mieheni isällä on maanantaina työpäivä, joten heidän piti matkustaa vielä Tampereelle. Isoisoäitejä emme saaneet juhlaan. Heistä toinen on 93- ja toinen 91-vuotias. Ei siis ihme, että he eivät jaksaneet matkustaa edestakaisin neljää tuntia ja olla vielä juhlassa. Kävimme kastajaisten jälkeisellä viikolla katsomassa isomummuja Tampereen suunnalla. Mutta sitä ennen kävimme katsomassa sinun kanssa vielä minun vanhempieni lehmiä viimeisen kerran Nastolassa. Lehmät lähtivät to 28.5.15, koska pappa on sairastunut vakavasti ja oli leikkauksessa to 4.6.15. Leikkaus kesti peräti 7 h.
Yt-neuvottelut jatkuvat työpaikallani aina 15.6. saakka. Tulevaisuusinfo on jokaiselle joko 17. tai 18.6. Moni on jo varmistanut ”selustansa” hakeutumalla muualle töihin. Erikoistumisesta näyttää olevan hyötyä. Yritän olla huolimatta asiasta, mutta toisinaan tulevaisuus herättää ajatuksia, vaikka yritän parhaani mukaan erikoistua ennen kuin palaan vanhempainvapaalta. Aika monelle tämä suuri yt-mylläkkä saattaa johtaa tilanteeseen, joka lykkää lasten hankintaa tai aiheuttaa jopa sen, että vaikka haluaisi toisen lapsen, epävarmojen työnäkymien vuoksi toinen lapsi jää perheeseen tulematta.