Vauvatarvikkeita (vihdoin)
Hei pieni! Päivittäin tunnen liikkeesi, pontevat potkusi, kuplivat kierähdykset ja hetkuttavat hikat. Päivä päivältä asiat alkavat tuntua konkreettisemmilta. Toivon muistavani nämä tuntemukset vielä vuosienkin päästä. Olen osannut nauttia näistä tuntemuksista, vaikka välillä on tullutkin etova olo. Olet niin tervetullut, kunnes olet valmis itse.
Perjantaina 20.2. saimme vihdoin vauvatarvikkeita sisareni perheeltä: vaunut, turvakaukalon, hoitolaukun, ammeen jalkojen kera ja suojatulpat pistorasioihin ja mitähän vielä. Kun vaan saamme kuljetettua ja kotiimme järjestettyä, on tiedossa vielä jotakin lisääkin. Isä uhkuu jo kaiken laittamisen intoa. Se lienee myös hänen tapansa valmistautua tulevaan.
Sunnuntaina, kun haimme toisen erän vauvatarvikkeita sisareni luota, tulivat ensimmäiset harjoitussupistukset. Todella terävät ja viiltävät kivut. Tämä on jännää siinä mielessä, että Jorvissa käynti aiheutti yleisesti mahakipua ja vauvatarvikkeiden ajatteleminenkin toi taas harjotussupistukset. Sen jälkeen on kuitenkin ollut rauhallisempaa. Neuvolasta todettiin, että olet laskeutunut jo alemmas. Ja se näkyy vatsasta. Olen pysynyt napakassa kunnossa liikunnan ansiosta. Onhan liikunta toki merkittävästi muuttanut muotoaan, mutta liikettä on päivitäin. Olen ollut uskomattoman energinen, hyvinvoiva ja aikaansaava.
Olen paahtanut täydennysopiskelujen parissa. Olen ollut käytännön harjoittelussa parisen viikkoa. Laitoin harjoittelun pakettiin ti 24.2., mutta täytyy sanoa, että nämä sosiaaliset kontaktit ja erilaiset tapahtumat toivat kyllä mukavaa sisältöä ja ajateltavaa elämään. Harjoittelu jatkuu sitten jossain vaiheessa. Ohjaajani seurantakin siirrettiin syksyyn samoin kuin sisäinen verkostotyöskentelykin.
Työasioita olen kuullut kevään pikkulinnuilta. 😉 Kieltämättä työssä olisi ollut mielenkiintoinen vaihe. Kuvittelin, että olisi kilpailutusten vuoksi hiljaista, mutta toisin kävi. Siellä olisi osaamiseeni liittyvä unelmakuvio tarjolla kehittämistehtävineen. Aina ei vaan voi voittaa. Joku muu sitten tekee sen, johon itsekin haluaisin osallistua. Toivotaan vaan, että jatkoa seuraa. Minä pyrin keskittymään nyt arjen unelmakuviooni: vauvaan ja perheeseen.