Elämä on tarjonnut pieniä ihmeitä
Jossain vaiheessa taisin mainita, että tämä vuosi 2014 ei ole työn suhteen ollut nousujohteinen tai onnekas, pikemminkin raskas ja pettymysten sävyttämä. Loppuvuosi on tarjonnutkin sitten hyvitystä kaikelle koetulle. Joka tapauksessa on ollut mahdollista viettää stressivapaita ja rauhallisia raskausajan päiviä,nauttia työstä ja odotuksesta.
Ma 3.11. kiirehdin jälleen kerran neuvolaan, jonne jo tuleva isä oli ehtinyt ennen minua. Saatiin katsottua äitiys- ja vanhempainkauden taloudellisia asioita ja tietenkin sitten raskausajan terveysjuttuja. Painoa on tullut reilu kilo kuukaudessa, joten paino on pysynyt hyvin kurissa. Eikä se mikään ihme ole, koska ruokailuni ei juuri ole muuttunut lukuun ottamatta sitä, ettei kahvi kuulu nautintoaineiden joukkoon. Hedelmiä ja kasviksia on tullut syötyä tavallista enemmän. Ruokarytmikin on pysynyt ennallaan. Eikä mielitekoja ole näkynyt vieläkään. Sokerit, verenpaineet ja hemoglobiini ovat pysyneet hyvällä tasolla. Eikä sekään ihmetytä, sillä olen voinut tosi hyvin. Enkä onneksi tunne itseäni väsyneeksikään. Iltaisin toki haluan nukkumaan klo 22. Ja pienikin heittely kostautuu. Aamuisin nousen, oli arki tai viikonloppu, klo 6 todella pirteänä.
Vatsa kasvaa ja näkyy hyvin jo. Hämmästyttävintä tok ioli se, ettei sisareni olisi vielä viikko sittenkään ainakaan sanonut mitään, ellen olisi alkanut esitellä ultrakuvia (21.10.14). Kyllähän sisko silmin nähden liikuttui ja yllättyi positiivisesti.
Flunssastakin on eroon päästy vihdoin. Yskää kesti 1,5 viikkoa.