Hei pieni!

2 kommenttia

Nautin lauantaiaamun rauhasta ja hiljaisuudesta, hitaasta heräämisestä viikonloppuun. Syysmuuttoa tekevät linnut vaeltavat pois. Niiden äänessä olen aina kuulevinani haikeutta. Ajattelen sinua, pieni ihme.

Tähän kohtaan sopii niin tärkeäksi muotoutuneet Egotripin biisin sanat:

”Hei pieni, kerro mulle, millä pelloilla sinut kylvettiin.

Hei pieni, etkö sä tiedä, kenen laulussa sinusta laulettiin?”

Laulu tuo koskettavia muistoja mieleen. Ja toisaalta se osoittaa myös tämän blogin näkökulman. Juttelen sinulle, jota jo niin kauan on odotettu. Paljon kauemmin kuin moni osaa arvatakaan.  Koettu on vauvakuume, jota pidin hömppänä ja naisten hössötyksenä. Mutta se oli niin elävästi totta omallakin kohdalla. Toiveet ja haaveet ehdin jo kuopatakin, hyväksyä ajatuksen, että olen tahattomasti lapseton. Paljon on toivottu, joitakin kertoja epäonnistuttu. Ja  vasta nyt alan uskoa, että voin nimittää sinua pieneksi ihmeeksi, joka tekee meistä perheen ja pääsemme seuraamaan kasvusi ja kehityksesi pieniä ihmeitä.

Blogin nimi juontaa juurensa kolmen vuoden taa, kun sisareni sai tyttären. Soitin hänelle ja kysyin, millaisia pieniä ihmeitä arjessa on tapahtunut. Hän totesi, että niitä on niin paljon, ettei niitä kaikkia edes pysty kertomaan. Ne täytyy vain elää. Siitä siis tulee blogin nimi Pieniä ihmeitä. Tarkoitukseni on iPana-bloggauksen myötä dokumentoida ja myös lukea tuntemuksia, kokemuksia, ajatuksia, vinkkejä ja ideoita raskauden ajalta ja sen jälkeen.

Torstaina 11.9. tapasin helsinkiläisessä kahvilassa iPana-bloggauksen asiantuntijat ja kaksi muuta tulevaa bloggaria. Miten hienosti sattuikaan, että yhdellä mukaan lähtijöistä on tärkeä päivä päivää ennen kuin meillä. On mukava seurata, miten raskautemme etenee ja miten kaikki sujuu.

Rakas puolisoni, tuleva isä totesi eilen, melankolian yllättäessä, että kaikkihan on hyvin. Näin on.