Kaapit kuntoon. Tällä hetkellä kaikki kaapit pursuaa tavaraa ja joidenkin ovien avaaminen käy jo pienestä kilpailusta, saako oven auki ilman että mitään tippuu päälle. Nyt täytyy oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja karsia tavaraa reippaalla kädellä.
Arjen rytmi. Kiiran rytmi on ihan kunnossa. Ruokailut, päikkärit, ulkoilut ja harrastukset menevät Kiiralla tutun kaavan mukaan, mutta mä tunnun itse pyörivän sählänä, saamattomana ja väsyneenä siinä ympärillä. Täytyy saada myös omat askareet, unirytmi, ruokailut ja harrastukset tasapainoon.
Kokeiluja keittiössä. Keittiön valloitus aloitettiin jo kanalasagnella, mutta koitan haastaa itseni ainakin kerran viikossa testaamaan jotain uutta ruokaohjetta.
Liikunnan löytäminen jälleen. Sali innostus on viime aikoina ollut kadoksissa, mutta toivon senkin löytyvän vielä. Syksyn aikana haluan kokeilla myös ryhmäliikuntatunteja.
Blogiin panostaminen. Syksyn aikana toivottavasti opin lisää valokuvaamisesta ja olen aktiivisempi tälläkin saralla. Kiinnostusta löytyisi myös videoiden kuvaamiseen.
Kulunut viikko on ollut aika raskas. Mieliala on vaihdellut äärimmäisyydestä toiseen. On tullut käytyä vakavia keskusteluja, surtu ja oltu sanoin kuvaamattoman onnellisia. Ja vaikka olenkin iloinen että viikko vaihtuu on päälimmäisin tunne onnellisuus.
Siivotessani Kiiran pehmoleluja aikaisemmin viikolla muistelin omaa lemppari pehmoa, joka oli kummisedältä saatu Silja Linen hylje. Muistan edelleenkin miten turkissa oli kuivunutta hammastahnaa, se tuoksui ihan unelta (ja oksennukselta) ja oli muuttanut väriään valkoisesta harmaaksi. Se oli rakkain pehmolelu ja ainut lelu jonka edelleen muistan. Muistan miten kävin nukkumaan se kainalossa ja heräsin sen siirryttyä jalkopääähän.
Kaikki paitsi Ihaa on saatu lahjaksi ja muistan jokaisen pehmolelun antajan sekä tilanteen. Toivon että vuosien päästäkin osaan kertoa keneltä on saanut minkäkin pehmon. Tänään Kiira sai kummitädiltään kuitenkin jotain erityistä, ainakin minun mielestäni. Meille muutti nimittäin tänään puhdas ja valkoinen Silja Linen hylje!
Tarkoitus oli ottaa mielessäni suunniteltuja kuvia Kiirasta ja hylkeestä, mutta suunnitellut pönötys-kuvat unohtuivat. Tilalle tuli jotain aidoltaa kun Kiira innostui leikkimään ja painimaan uuden pehmolelunsa kanssa. Ehkä tästä tulee Kiiran The Unilelu. Jos ei joudun ehkä omimaan sen itselleni…
Kotona vietetyn lauantain kunniaksi päätin tehdä hitusen spesiaalimpaa ruokaa viikonlopun kunniaksi. Päivä hujahti nopeasti ohi vaikka piti olla rauhallinen koti päivä. Oli uintia, kahvin juontia, ruokaostosten tekoa, pientä siivousta, ulkoilua ja monia satuja. Lounas ja päivällinen siis venähti illalliseksi, mutta kyllä kannatti odottaa. Pesto-broilerilasagnesta tuli tosi hyvää vaikka resepti oli uusi, niin hyvää että kävin santsaamassa Kiiran nukahdettua. Ruoka oli helppo ja nopea tehdä (+45 min paistoaika) että sopisi hyvin arkeenkin.
Pesto-broilerilasagne:
1 iso/3 pientä sipulia
valkosipulia oman maun mukaan
1 rkl öjlyä
450 g hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita
9 kpl pinaattilasagnelevyjä
3 rkl margariinia
0,8 dl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
200 g aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustoa
1 prk/185 g punaista pestoa
0,5 tl mustapippuria
Voitele vuoka valmiiksi ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paista kanat ja sipulit öljyssä. Aloita juustokastikkeen teko sulattamalla margariini kattilassa. Lisää jauhot ja kiehauta. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Kumenna kastiketta kunnes se alkaa sakeentumaan ja lisää tuorejuusto, pesto sekä pippuri. Kaada ensimmäiseksi kerros kastiketta vuuan pohjalle ja aseta päälle 3 kpl lasagnelevyjä. Lisää päälle juustokastiketta ja broileritäytettä. Jatka niin monta kerrosta kuin aineksista riittää jättäen kuitenkin juustokastike päällinmäiseksi. Paista 45 min ja anna vetäytyä hetki ennen syömistä. Nauti!
Myönnän etten ole kovin innokas uutisten seuraaja, mutta edes minä en välty kuulemasta kaikkea mitä maailmalla tapahtuu. Moni muukin on varmasti lukenut tai kuullut puhumattomista pikkulapsista. Asiantuntijoiden mukaan lasten vähäinen sanavarasto johtuu vanhempien liiallisesta somen käytöstä. Joka paikassa ollaan kännykkä kädessä, bussissa lapsi katselee ikkunasta hiljaa kun äiti naureskelee puhelimelle, lasta keinuttaesssa vanhempi selaa puhelinta. Sosiaalisesta mediasta on paljon hyötyäkin, muutamalla napin painalluksella voi löytää apua ongelmiin ja vertaistukea, saada uusia ideoita askarteluihin ja ruuanlaittoon, kirppari löytöjä voi tehdä omalla kotisohvalla. Helposti tuon kaiken hinta on kuitenkin se että uppoutuu somenmaailmaan ja lapsi jää vaille huomiota.
Asiantuntijat ovat painottaneet ettei vuorovaikutus vaadi ihmeitä, leikkiminen, juttelu ja kirjojen luku riittää. Lapsi tarvitsee oikeaa läsnäoloa ei vain vieressä istujaa. Luettuani artikkelin aiheesta aloin miettiä omaa somekäytöstäni. Käytän mielestäni aika vähän aikaa netissä, mutta parannettavaa on silti. Välillä saan itseni kiinni selailemasta facebookkia, jossa ei viime tarkastuksellakaan ollut mitään sen ajan arvoista. Kiinnitänkin nyt itse entistäkin enemmän huomiota omaan sometukseen. Pidän viikonlopun ajan some päiväkirjaa ja tavoitteeni on vähentää netin selailua sekä siirtää sitä vielå huolellisemmin akoihin joka ei ole pois perheeltä ja ystäviltä. Uskon että myös muuut suhteet kärsivät kännykän liikakäytöstä. Ikinä ei varmasti voi liikaa kysellä kuulumisia ja keskittyä kuuntelemaan koko huomiolla seurassa oliaansa.
Kuten alussakin jo sanoin somesta on hyötyäkin, kun sen ajoittaa oikein. Elämä tapahtuu kuitenkin jossain muualla kuin facebookissa, blogissa ja instassa.
Uimassa. Ollaan käyty vauvauinnissa n. 4 kertaa ja jatketaan sitä loppu vuosi. Ollaan tykätty koko perhe aloittaa viikonloppu lauantaina pulikoiden. Kiira on ollut ensimmäisedtä kylpyhetkestä asti sellainen vesipeto ettei vanhempia yllättänyt että isompi ”kylpyamme” oli tytön mieleen. Vauvauinti alkaa ja loppuu samoilla leikeillä sekä lauluilla, mutta välissä harjoitellaan uusia juttuja ja tutustutaan uusiin uimavälineisiin. Veden loiskutus käsillä, hypyttely ja sukellus on Kiiran lemppareita. 30 min uinnin ja pikaisesten löylyjen jälkeen maistuu uni.
Kerhossa. Käydään maanantaisin seurakunnan Kullannuppu ryhmässä, joka on tarkoitettu uusille äideille ja alle 1-vuotiaille lapsille. Olin alkuun hieman epäileväinen kerhosta, mutta ollaan molemmat saatu sieltä uuusi kavereita. Kiira tykkää leikkiä muiden lasten ja uusien lelujen kanssa. Suosittelen äideille vilkaisemaan oman paikkakunnan seurakunnan toimintaa perheille vaikkei olisikaan erityisen hengellinen.
Perhekahvilassa. Tämäkin on seurakunnan järjestämä mahdollisuus. Perhekahvilaan kokoonnutan aamupäivän aikana leikkimääk, askartelemaan, laulamaan, juttelemaan ja kahvittelemaan. Huomenna mennään katsomaan millainen on MLL:n kahvila.
Muskarissa. Voi miten innoissaan Kiira onkaan marakassin ja triangelin soitosta. Laulut ja leikitkin alkaa jo muutaman kerran jälkeen käydä tutummiksi äidille sekä lapselle.
Lenkillä. Puoleen vuoteen asti lenkkeilin paljon rattaiden kanssa, mutta enää ei meidän touhutypy malttaisissa rattaissa olla ptkiä aikoja. Parhaat päikkärit kuitenkin nukutaan rattaissa samalla kun äiti saa samalla hyötyliikuntaa. Kun on varusteet kunnossa pääsee ulos säällä kuin säällä. Äidiksi tultua alkaa kummasti kaupasta etsimään nahkatakin lisäksi muitakin takkeja!
Leikkipuistossa. Vaikkei enään rattaissa olo kiinnosta tyttöä ulkoillaaan paljon. Useimmiten kerran päivässä, joskus kahdestikkin. Hiekkalaatikolle ihmetellään hiekkaa (vähän maistettukkin) ja kolistellaan hielkalelujen kanssa. Keinuminen on kuitenkin päivän kohokohta et enkin jos sen yhdistää kukkuu-leikkiin. Oikein odotan miten keväänä jo leikkipuistossa juoksennellaan ympäriinsä.
Vauvatanssissa. Siellä käytiin vain kerran, joten hirveästi ei kokemusta ole. Moni vauva tuntui tykkäävän, mutta Kiiran juttu se ei ollut. Tai sitten väsymys vain vaivasi. Vauvatanssi osui samaan päivään muskarin kanssa, joten ajattelin jättää sen pois. Mielestäni kaksi eri harrastussa päivässä on meille liikaa.
Leikkitreffeillä. Kerhojen kautta olen tutustunut myös muihin äiteihin, joiden kanssa on kiva sopia tapaamisia leikkipuistoon, lenkille tai kotiin leikkimään. Vaikkei lapset vielä pitkään aikaan osaa leikkiä yhdessä kyllä he silti selkeästi keskustelevat.
Värikylvyssä. Kerhossa oli lyhyt esittely värikylvystä, jossa lapsi pääsee malaamaan käsillään tai jaloillaan. Värikylpy alkoi ensin lyhyellä virittäytymisellä, jossa ihmeteltiin kimaltelevia palloja ja kaloja. Mukaan voi liittää myös tarinan. Jokainen lapsi asettiin lattiaan teipatun paperin eteen, johon ensin kaadettiin siemeniä. Kun siemeniä oli ihmetelty lisättiin ruusumarjasosetta ja perään vierä kookoshiutaleita. Näillä aineksilla lapsi sai alkaa maalaamaan paperiin. Kaikki ainekset ovat syötäviä, joten niiden tutkiminen vähän lähemmin jopa maistamalla ei haittaa mitään. Kiira tykkäsi kun kerrankin sai sotkea rauhassa. Se oli jopa niin kiinnostavaa että maistaminen unohtui kokonaan. Toteutettiin värikylpyä kotona pöydänääressä istuen ja yhtä hauskaa sekin oli. Meillä aineksina oli auringonkukansiemenet, mangosose ja vehnäjauhoa. Jos Kiiran ikäisille aloitetaan Värikylpy-tunnit mennään ehdottomasti tutustumaan tähänkin lisää.
Paljon ollaan siis löydetty vauvaharrastuksia ja ohjelmaa kodin ulkopuolelta. Kun tähän päälle lisää vielä ne omat jutut ja tärkeän ajan kotona harvoin tulee tylsää. Alku vuosi oli aika rauhallista ja joskus jopa tylsääkiin kun Kiira nukkui suurimmanosan ja kotona oltiin paljon, joskus liikaakin. Pikkuvauva-aika oli ihanaa, mutta nautin vielä enemmän tästä koko ajan vauhdikkaammaksi muuttuvasta ajasta. Niin paljon asioita ja juttuja joita odotan että Kiira pääsee kokomaan esim lumi, Muumimaa, Hoplop ja monet muut! Kerhot ja muut vauvaharrastukset olen löytänyt aika vahingossa, mutta onneksi on osunut eteen. Kannattaa siis ehdottomasti kuunnella neuvolan vinkkejä, MLL:n sivut ja oman seurakunnan tarjonta.
Maanantaina oli uusi viikko alkoi reiopaasti. Aamupäivällä treffattiin ystäväni J myllyssä. Perus tyttöjen näkemistä eli kahvittelua ja kuulumisten vaihtelua. Myllystä suunnattiin suoraan kerhoon ja tälläydyttiin valokuvaukseen. Illalla äitini tuli vahtimaan Kiiraa ja vietin pari tuntia lapsivapaata aikaa Anninan seurassa. Projekti sohvatyynyt päättyi kun löysin parhaat mahdolliset tyynyt ihan sattumalta ja vielä hyvään hintaan.
Tiistaina klo 8:30 Kiira oli pakattuna rattaisiin ja mä hotkisin banaanin kävelymatkalla seurakuntatalolle, jossa meillä oli ensimmäinen kerta muskaria. Huh, nää ”aikaiset” aamut lapsen kanssa yllättäää välillä. Jännästi näinä päivinä Kiira nukkuu vielä tavallista pidempään tietty… Muskarista tykättiin kuitenkin molemmat tosi paljon ja innokkaasti odotellaan ensiviikkoa jo. Kiira tykkää soittamisesta, mutta käsien taputus yhteen ei uponnut ymmärrykseen millään! Muskarin jälkeen jäätiin vielä perhekahvilaan leikkimään. Käytiin vaan kotona syömässä ja nukkumassa ja lähdettiin koko sakki perhekuvaukseen. Illalla mentiin vielä Sannan ja vähän Kiiraa Vanhemman Helmin luokse leikkimään. Illalla me molemmat tytöt nukahdettiin nopeasti.
Keskiviikko aamupäivä kului ulkona ensin hiekkalaatikolla ja myöhemmin kävelten.Kiiran vielä nukkuessa ekoja päikkäreitä ehtisin siivoamaan asunnun ja huomasin taas kuinka paljon rennompi olo mulla on siistissä kodissa. Kiiran mummi tuli hetkeksi leikkimään tytön kanssa ennenkuin treffattiin Jonna ja Nella. Illalla odoteltiin Villeä kotiin työreissulta. Illalla Kiira ryömi ekoja pidempiä matkoja ja ihastelin vain tytön tutkiessiessa asuntoa yksin.
Torstai aamuna annettiin Villelle nukkumarauha ja mentiin perhekahvilan lauluhetkeen. Tällä kertaa kaikki osallistujat olivat Kiiraa huomattavasti vanhempia, mutta hyvin me pärjättiin mukana. Olen itse yllättynyt kuinka tykkäänkin vastoin odotuksia käydä seurakunnan kerhoissa ja tapahtumissa. Meille molemmille tekee hyvää päästä välillä pois kotoa seurustelemaan muidenkin ihmisten kanssa. Ei tarvitse koko päivää kuunnella remonttiääniä ja molemmat saa ikäistänsä seuraa. Iltapäivällä käytiin vielä kaupassa ja ensimmäistä kertaa ostin jotain maistiaisten perusteella! Mukaan lähti myös Kiiralle ihka uudet ja omat hiekkalelut, joita piti tietysti mennä testaamaan heti illalla vielä. Iltaulkoilu selkeästi väsyttää tyttöä, koska jo 20:40 mä sain rentoutua sohvalla itsetehdyn pitsan kanssa!
Perjantain aamupalana oli sitä maistiaisherkkua, joka lähti kaupasta mukaan. Fazzer Alku puuro turkkilaisella jugurtilla ja marjoilla on ihan lyömätön yhdistelmä! Kannattaa kokeilla. Käytiin koko perhe leikkimässä ulkona ennen kuin lähdettiin Ikeaan etsimään akvaariolle tasoa. Ikeasta sitä ei ainakaan löydy, sillä mikään ei kestäisi akvaarion painoa…. Illaksi suunnattiin vielä Villen vanhemmille kyläilemään.
Lauantaina mentiin Länsikeskuksen Faunattareen valitsemaan akvaarioon uusia kasveja. Mun huomio herpaantui heti kun bongasin näätänäyttelyn. Paikalla oli yksi haisunäätä ja useampi fretti. Sain yhden freteistä syliini ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mun lemmikkieläin kuume vain paheni ja kotiin päästyä googlettelin tietoa freteistä enemmän. Ja liityin frettiliiton facebook-sivulle… Iltapäivällä vietiin Kiira mun vanhemmille Maskuun hoitoon ja mentiin ihan kahdestaan leffaan Villen kanssa. Napapiirin sankarit 2 oli tosiaan hauska leffa ja kahdenkeskinen aika tarpeellista. Illalla Ville lähti vielä poikien kanssa pelaamaan bilistä ja Kiiran nukahdettua aloin valmistautua sunnuntain Aloe vera-kutsuihin.
Sunnuntai aamuna otettiin Sannan kanssa suunnaksi MLL;n lastetarvikekirppis ja huh että oli porukkaa. Halpoihin lasteenvaatteisiin on selkeästi samanlaiset jonot kuin Cheekin keikalle! Tungoksesta, tossujen katoamisesta, kuumuudesta ja hiustenrepimisestä selviydyttiin kuitenkin melkoisen saaliin kanssa. Kiira sai uusia leluja, vähän vaatteita, repun, pyörään istuimen ja Disney elokuvia. En tiedä miten selittäisin noi Disneyn leffat, siis vielähän Kiira ei elokuvia katso, mutta joskus sekin päivä koittaa. Ja silloin toivon että katsotaan yhdessä juuri Disneyn klassikoita, joita rakastan. Okei, ostin ne itselleni ja joskus myöhemmin Kiira saa lainata niitä. Kirppistelyn jälkeen alkoi siivous, leipominen ja kutsujen viimeistely. Mun ensimmäiset Aloe vera-kutsut meni hieman takellen, mutta hyvin! Illalla aikaisin nukkumaan, jotta uusi viikko alkaa pirteenä!
Onko muille laatikko johon on keräilty muistoja lapsuudesta tuttu? Vanhempieni luota löytyy oma lapsuuden muistolaatikko, johon on kerätty talteen kortteja, askarteluja, piirustuksia, tutti yms… Omat muistoni ovat kauniissa kestävässä pahvilaatikossa, jonka kuulemma mammani on jostain ostanut. Laatikkoa oli jännä tutkia pienempänä ja ihmetellä omia teoksia vaikka niistä olisi ollut aika vain pari vuotta. Vanhempana ne herättävät paljon muoistoja. Vaikken ole pitkään aikaan käynyt tonkimassa omaa laatikkoa naurattaa jo ajatus taikataikinasta tehdystä paasiäistipusti, jota pienempänä maisteltiin aina ja irvisteltiin siskon kanssa suolaiselle maulle. Itsetehdystä inkkarikaulakorusta muistan selkeästi päiväkodin järjestämän intiaanipäivän, jolloin perheen kanssa sai meloa ja paistaa tikkupullia. Vielä vuosienkin jälkeen kummitädiltä saaduissa korteissa on sama kaunis vanhanaikainen tekstaus kuin ristiäiskortissani on.
Halusin ehdottomasti tallettaa myös Kiiran muistoja näin Vauvakirjan lisäksi. Meillä ei ole vielä sitä Oikeaa laatikkoa vaan väliaikaisena muistolaatikkona toimii vielä vain läpinäkyvä muovilaatikko. Ensin ajattelin käyttää tähän äitiyspakkauksen laatikkoa, mutta totesin sen vievän tilaa liikaa. Tällä hetkellä Kiiran laatikosta löytyy kortteja, askarteluja, pienen pieniä vaatteita ja sairaalakortti. Vuosien myötä sinne tiensö löytää varmasti vielä tutti, lempilelu, lisää askarteluja ja kortteja, valokuvia, hiustupsu ensimmäiselt kampaajakäynniltä, ensikengät ja paljon muuta. Parin vuoden päästä varmaan totean äitispakkauksen laatikon olevan liian pieni…
Vaikka meidän typy on oikeastaan nukkunut pienestä asti hyvin ja heräilemättä on hän ollut oikea iltavirkku. Ensin valvottiin pirteänä lähes puoleen yöhön ja pikkuhiljaa nukkumaan meno alkoi lähestymään 22:30. Meillä ei varsinaisia kellon tarkkojoa iltarutiineja ollut ja mentiin vauvan rytmin mukaan. Äitiysloman vuoksi mullakaan ei ollut kiire nukkumaan ja Villekin on aika hyvä valvoja. Aloin kuitenkin kaipaamaan omaa ja parisuhde aikaa iltaan sekä mahdollisuuden käydä rauhassa suihkussa tai lukea kirjaa hiljaisuudessa ilman keskeytystä. Iltaa vietettiin koko perhe yleensä ollkarissa, jossa tietty telkku päällä. Sitten ihmeteltiin miten Kiira oli ilta myöhään niin pirteä. Aikuisia suositaan lopettamaan telkkarin katselu ja kännykän näprääminen viimeistään tunti ennen nukkumaan menoa, jottei kirkkaat valot piristä ja hidasta nukahtamista. Myös vauvaa telkkarin varo piristää ja vaihtuvat kuvat, äänet ja valot ovat mielenkiintoisempia kuin oma sänky.
Ensin suljettiin telkku. Ei oltu ajateltu tv:n pitämistä päällä sopimattomana juttuna, se vain tuli luonnostaan. Illat olivat heti rauhallisempia vaikka Kiira olikin vielä hereillä. Kaikki tykkäsivät yhdestä olosta ilman huomion jakautumista. Vielä mukaan joka ilta toistuvat rutiinit. Ja nyt meidän Kiira menee aikaisemmin nukkumaan säännöllisesti ja meille jää omaa ja yhteistä aikaa Villen kanssa iltoihin. Silloin ehtii katsoa telkkaria, syödä iltapalaa rauhassa, lukea, tehdä kasvohoitoja, ottaa pitkän kuuman suihkun… Lista on loputun. Parasta on kuitenkin meidän iltarauha, johon osallistuu mahdollisukksien mukaan koko perhe. Iltarauha on 100% yhdessä oloa.
19:00 Leikitään vielä olkkarissa ja puretaan tytön energiaa palloleikillä sekä ryömimisleikillä. Kiira harjoittelee konttausta ja esittää muitakin temppujaan.
20:00 Kiiran iltapuuro aika. Puuro+sose/hedelmäviipaleet ovat vakio iltapala.
20:20 Mennään makuuhuoneeseen ja vaihdetaan päivävaatteet pois sekä puhdas vaippa tilalle. Kiira tutkii yhtä valittua lelua tai kirjaa kun rasvaan sekä hieron päivän tapahtumista jutellen. Rasvauksen ja hiustenharjauksen jälkeen luen satukirjaa ja Kiira tukii kirjan reunoja ja ihmettelee kuvia. Iltaisin Kiira juttelee paljon takaisin. Höpötellään ja halitaan meidän vuoteessa.
20:45 Laitetaan yöppäri päälle ja lauletaan pari iltalaulua sekä juodaan iltamaito. Maidon jälkeen Kiira laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan, jonne jää yleensä rauhallisesti.
21:00 Hiljaista ja rauhallista.
Iltarauhassa valot ovat pienemmällä, kännykät poissa, puhe hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Tunnelma on selkeästi rauhallisempi kuin ennen. Nautin itsekkin tästä iltarauhasta paljon, pitäisi vain enää opetella jatkamaan sitä vielä Kiiran nukkumaan menon jälkeenkin!
Meidän tyttö on nyt 8 kk ja risat. Torstaina neuvolassa pituutta mitattiin 69,5 cm ja painoa 8234 g. Kasvu on siis ihan normaalia vaikka itse luulinkin Kiiran painavan jo reilu 9 kg. Kiiralla on kaksi alahammasta, jotka on tullut aika kivuttomasti. Kuvittelin öiden olevan pelkkää huutoparkua hampaiden tullessa, mutta meillä se on näkynyt ehkä hieman runsaampana kuolaamisena ja kaiken mahdollisen pureskelun tarpeena.
Neuvolan jälkeen alettiin antamaan ruokailujen yhteydessä myös raejuustoa, jota Kiira syö sormiruokana lautaselta tai tilanteen sattuessa pöydältä. 10 kk iässä saadaan alkaa totuttelemaan hapanmaito tuotteiseen kuten jugurttiin ja rahkaan yms. Ruokailut meillä sujuu hyvin. Kiira syö useimmiten hyvällä ruokahalulla tarjottua ruokaa vaikka lemppareitakin tietty löytyy. Omenainen riisipuuro tosin ei maistu. Ruokailut rytmittävät päivää paljon, joka auttaa hyvin arjen suunnittelussa. Helppo sopia tapaamisia kavereiden kanssa ja sovittuihin tapaamisiin kun tietää milloin tyttö syö ja nukkuu. Päiväunet voivat vaihdella, mutta pääsääntöisesti Kiira nukkuu ennnen lounasta ja välipalan jälkeen. Yöunille mennään klo 21 aikoihin,
Ainoana vauva-arjen haasteena on noin 3 viikkoa kestänyt eroahdistus, joka on kuitenkin yleistä tämän ikäisillä. Nyt olen toiminutkin neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan, poistuessani huoneesta sanon Kiiralletulevani pian ja huikkaan vielä uudestaan ovenkulmalta. Aikaisemmin hoidin asian supernopesti/jätin sen kesken/ hain Kiiran mukaan. Järjestelmällisesti toimiminen on kuitenkin rauhoittanut hieman Kiiraa sekä minua. Tämän seurauksena Kiira ryömi torstaina olohuoneesta keittiöön saakka. Josta päästäänkin tytön liikkumiseen. Kiira istuu hyvin itse ja osaa siirtua vaihtelevasti siitä mahalleen, muttei kuitenkaan nouse itse istumaan. Hän osaa myös ryömiä, mutta tekee sitä aika vähän. Neuvolan terveyden mukaan ”tottunut saamaan asiat luokseen”. Kun kauempana on jotain mitä haluaa (usein jotain kiellettyä) ryömii kyllä, mutta mielelläänn leikkii tyytyväisesti lähella olevien lelujen kanssa.
Eroahdistuksesta huolimatta meillä on hymyilevä ja nauravainen sekä tyytyväinen tytär. Kiira tykkää koirista, keinumisesta, halimisesta, lehtien repimisestä, erillaisten pintojen tunnustelusta, hypyttelystä ja kaikesta hassuttelusta. Lemppari letut vaihtelevat, mutta kaukosäätimet ja kännykät kiinnostavat, myös tv-tason ovia on kiva käydä taputtelemassa. Hauksin leikki tällä hetkellä on kuitenkin tavaroiden heittäminen ja hakkaaminen. Syöttötuolissa istuessaan heittää kaiken lattialle naureskellen. Kiira rakastaa huomiota ja aikuisten keskustellessa liikaa kahdestaan alkaa kiljumaan. Tämä on todettu monesti tehokkaaksi tavaksi saada huomiota mm. kaikilta paikalla olioilta. Kiira on juuri täydellinen juuri meille!
Herkuttelua sohvalla, Hansassa mini ravintola annoksilla ja puistossa miehen ylläri eväsretkellä
Saunomista
Aikaisin nukahtamista
Uusia kynttilöitä
Uusia leluja
Vesisadetta keltaisessa sadetakissa
Vauvamuffinssejen suunnittelua ja testailua
Näistä asioista oli meidän viime viikko tehty. Viikko oli vauhdikas, mukava, erillainen ja myös raskas. Joka päivä mentiin enemmän tai vähemmän tukka hulmuten ja illalla sen huomasi. Lähes jokaisena iltana Ville herätti mut sohvalta viimeistään klo 22. Nyt mä nautin harvinaisesta hiljaisuudesta suklaakasvonaamio kasvoilla ja kerään voimia huomiseen.
