Eläimellistä menoa

Viime viikonloppu vierähti aika eläimellisissä merkeissä. Perjantaina vierailtiin Mietoisissa Kiiran mamman ja pappan luona jolloin käytiin moikkaamassa heppoja. Kiira katsoo mielellään hevosia ja silittääkin vaikka selkeästi iso eläin jännittääkin. Lauantain Mylly reissulla katsastettiin tottuesityksen lisäksi parkkihallissa päivää viettävät lampaat. Lampaat olivat ihania ja niitä siliteltiin koko perhe. Kiira vuoroin kosketti varovasti pehmeää lämmästä ja kiljahti ilosta sekä jännityksestä. Yksi lammas oli erityisen symppis ja olisi viihtynyt  rapsuteltavana vaikka koko päivän eikä välittänyt vaikka Kiira ehti nappaamaan nenästäkin hieman kiinni. Lammas vei selkeästi tytön sydämmen, sillä pikku määkijälle yritettiin antaa tuttiakin. Jonka tylsät vanhemmat kuitenkin esti, uskottiin Kiiran tulevan vielä katumapäälle. Sunnuntaina vuorossa oli huomattavasti pienemmät kaverit kun kyläiltiin kaverini luona ja Kiira ”ilahdutti” kahden kissan iltaa. Toinen katti luikki vikkelään karkuun, mutta nuorempi antoi Kiiran silitellä ja ihmetellä lähempääkin. 

IMG_20151216_022838

Hevosten, lampaiden ja kissojen lisäksi ollaan tutustuttu kanoihin ja ihanaan Hertta koiraan, joka asustelee vanhempieni luona. Hertta on aivan ihana. Herttaa on ihana silittää, taputtaa, tutustua vähän rajumminkin, seurata ja syöttää.Hertasta taas on ihanaa kun Kiira syö sotkuisesti ja pienellä katsella jakaa ruuan hänenkin kanssaan. Ja ainiin, kotona akvaarion reunalla roikutaan katsomassa kaloja monta kertaa päivän aikana ja huudetaan kaakaa. Ollaan Villen kanssa molemmat olleet aina paljon tekemisissä eläinten kanssa, joten tuntuu luontevalta tutustuttaa Kiiraa eri elukoihin mahdollisuusten mukaan. Uskon että pienestä saakka eläinten parissa touhuessa tapahtuu ainakin pientä ehkäisyä allergioita vastaan. opitaan kohtelemaan eläimiä oikein eikä pelätä hyvien kokemusten vuoksi. Tästä päästäänkin tärkeään asiaan eli eläinten kohteluun. Pieni lapsi ei ymmärrä automaattisesti miten eläimien esim. koirien kanssa käyyyäydytään. Purukalustoa halutaan tutkia ja karvoista repiä. Se on ihan luonnollista, mutta vanhempien tehtävä on tässäkin laittaa rajat ja opettaa sekä kieltää.

Itse lapsena (ja edelleen) halusin silittää lähes jokaista vastaan tulevaa koiraa ja usein silitinkin. Mutta vasta kun olin kysynyt omistajalta luvan, sillä omat vanhempani opettivat aina kysymään ensin ja sittenkin etenemään rauhallisesti. Kaikki koirat eivät katso läpi tassujen kiljuvaa, repivää ja kuolaavaa pientä ihmistä. Sen lisäksi että haluan Kiiran oppivan tuntemaan eläimiä haluan Kiran oppivan kohtelemaan niitä oikein. Vaikka vielä se on jatkuvaa toistelua ja kieltämistä. Oikein kohtelemalla koirasta voi saada itselelen parhaan ystävän ja aina valmiin-leikkikaverin. Toivottavasti meidänkin perhe joku päivä kasvaa ainakin koiran verran, mutta siihen saakka jatketaan harjoituksia ahkeralla kyläilyllä!