Tämä blogi on osa iPana Äitiys-palvelua

mielipide

Eläimellistä menoa

Ei kommentteja

Viime viikonloppu vierähti aika eläimellisissä merkeissä. Perjantaina vierailtiin Mietoisissa Kiiran mamman ja pappan luona jolloin käytiin moikkaamassa heppoja. Kiira katsoo mielellään hevosia ja silittääkin vaikka selkeästi iso eläin jännittääkin. Lauantain Mylly reissulla katsastettiin tottuesityksen lisäksi parkkihallissa päivää viettävät lampaat. Lampaat olivat ihania ja niitä siliteltiin koko perhe. Kiira vuoroin kosketti varovasti pehmeää lämmästä ja kiljahti ilosta sekä jännityksestä. Yksi lammas oli erityisen symppis ja olisi viihtynyt  rapsuteltavana vaikka koko päivän eikä välittänyt vaikka Kiira ehti nappaamaan nenästäkin hieman kiinni. Lammas vei selkeästi tytön sydämmen, sillä pikku määkijälle yritettiin antaa tuttiakin. Jonka tylsät vanhemmat kuitenkin esti, uskottiin Kiiran tulevan vielä katumapäälle. Sunnuntaina vuorossa oli huomattavasti pienemmät kaverit kun kyläiltiin kaverini luona ja Kiira ”ilahdutti” kahden kissan iltaa. Toinen katti luikki vikkelään karkuun, mutta nuorempi antoi Kiiran silitellä ja ihmetellä lähempääkin. 

IMG_20151216_022838

Hevosten, lampaiden ja kissojen lisäksi ollaan tutustuttu kanoihin ja ihanaan Hertta koiraan, joka asustelee vanhempieni luona. Hertta on aivan ihana. Herttaa on ihana silittää, taputtaa, tutustua vähän rajumminkin, seurata ja syöttää.Hertasta taas on ihanaa kun Kiira syö sotkuisesti ja pienellä katsella jakaa ruuan hänenkin kanssaan. Ja ainiin, kotona akvaarion reunalla roikutaan katsomassa kaloja monta kertaa päivän aikana ja huudetaan kaakaa. Ollaan Villen kanssa molemmat olleet aina paljon tekemisissä eläinten kanssa, joten tuntuu luontevalta tutustuttaa Kiiraa eri elukoihin mahdollisuusten mukaan. Uskon että pienestä saakka eläinten parissa touhuessa tapahtuu ainakin pientä ehkäisyä allergioita vastaan. opitaan kohtelemaan eläimiä oikein eikä pelätä hyvien kokemusten vuoksi. Tästä päästäänkin tärkeään asiaan eli eläinten kohteluun. Pieni lapsi ei ymmärrä automaattisesti miten eläimien esim. koirien kanssa käyyyäydytään. Purukalustoa halutaan tutkia ja karvoista repiä. Se on ihan luonnollista, mutta vanhempien tehtävä on tässäkin laittaa rajat ja opettaa sekä kieltää.

Itse lapsena (ja edelleen) halusin silittää lähes jokaista vastaan tulevaa koiraa ja usein silitinkin. Mutta vasta kun olin kysynyt omistajalta luvan, sillä omat vanhempani opettivat aina kysymään ensin ja sittenkin etenemään rauhallisesti. Kaikki koirat eivät katso läpi tassujen kiljuvaa, repivää ja kuolaavaa pientä ihmistä. Sen lisäksi että haluan Kiiran oppivan tuntemaan eläimiä haluan Kiran oppivan kohtelemaan niitä oikein. Vaikka vielä se on jatkuvaa toistelua ja kieltämistä. Oikein kohtelemalla koirasta voi saada itselelen parhaan ystävän ja aina valmiin-leikkikaverin. Toivottavasti meidänkin perhe joku päivä kasvaa ainakin koiran verran, mutta siihen saakka jatketaan harjoituksia ahkeralla kyläilyllä!

1.Joulukuuta

, , Ei kommentteja

Marraskuun viimeinen päivä hikihatussa asensin itsetehtyä joulukalenteria seinälle. jonka pysyminen on tosin edelleen vähän niin ja näin. Vaikkei Kiira ymmärrä varmastikkaan joulukalenterin ideaa tai joulua ja sen lähestymistä halusin kuitenkin aloittaa perinteen jo. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroin en ole ennen ollut mikään jouluihminen, mutta äitiys on kääntänyt pääni monessa asiassa. Haluan luoda meille yhteisiä perinteitä ja mukavia hetkiä niin arkeen kuin juhlaan. Ne tekevät lapsuudesta lapsuuden ja juuri nuo jutut lämmittävät mieltä myös näin aikuisenakin vielä muistellessa. Jokaisesta ”luukusta” Kiira saa lorukortin ja satunnaisesti jotain muuta pientä kuten kylpylelun tai pikkuauton. Lorukortilla oli mukava aloittaa tämä aamu ja joulukuu, myös uutta autoa ehdittiin ihmetellä aamupalaa odotellessa! Jouluaattoon mennessä meillä pitäisi siis olla lorupussissa hyvin sisältöä. Tosin ompelutaidoton täällä jatkaa yhä sopivan pussin etsimistä!

IMG_20151201_220410

Joulukalenterin lisäksi Kiira tulee aattona varmaan saamaan useamman lahjan. Joulupukin apulainen ruudun tällä puolen on ollut ahkera enkä usko muidenkaan aputonttujen laiskottelevan. Enemmän kuin tarvitsisi tai ymmärtää vielä edes haluta. Kuitenkin on paljon vähävaraisten perheiden lapsia, jotka saattavat jäädä ilman lahjoja ja viettää hyvin erillaisen joulun kuin me. Vaikkei materiaali takaa onnea myöntää varmasti moni sen kuitenkin ilahduttavan.

IMG_20151201_220557

Tämän takia osallistutaan Joulupuu-keräykseen, joka meilläpäin ainakin toimii K-kauppojen yhteydessä. Joulupuu-keräyksessä voit käydä valitsemassa joulukuusesta yhden tai useamman paketti kortin. Kortissa lukee lahjan saajan sukupuoli ja ikä. Ostat ja paketoit lahjan sekä kiinnität siihen ottamasi paketti kortin jonka jälkeen palautat lahjan Joulupuu-keräyksen pisteelle(esim. se k-kauppa). Keräysaikaa on 9.12.2015 saakka, joten toimi nopeasti. Paketit saa vähävaraisten perheiden lapset.  Me ilahdutetaan 1 v 8 kk ikäistä poikaa. Pienellä vaivalla, mutta suurella merkityksellä voin todella tehdän jonkun joulusta paremman. Mieti sinäkin. 

IMG_20151201_220041

Hyvä ja paha some

, Ei kommentteja

Myönnän etten ole kovin innokas uutisten seuraaja, mutta edes minä en välty kuulemasta kaikkea mitä maailmalla tapahtuu. Moni muukin on varmasti lukenut tai kuullut puhumattomista pikkulapsista. Asiantuntijoiden mukaan lasten vähäinen sanavarasto johtuu vanhempien liiallisesta somen käytöstä. Joka paikassa ollaan kännykkä kädessä, bussissa lapsi katselee ikkunasta hiljaa kun äiti naureskelee puhelimelle, lasta keinuttaesssa vanhempi selaa puhelinta. Sosiaalisesta mediasta on paljon hyötyäkin, muutamalla napin painalluksella voi löytää apua ongelmiin ja vertaistukea, saada uusia ideoita askarteluihin ja ruuanlaittoon, kirppari löytöjä voi tehdä omalla kotisohvalla. Helposti tuon kaiken hinta on kuitenkin se että uppoutuu somenmaailmaan ja lapsi jää vaille huomiota.  

IMG_20151009_152059

Asiantuntijat ovat painottaneet ettei vuorovaikutus vaadi ihmeitä, leikkiminen, juttelu ja kirjojen luku riittää.  Lapsi tarvitsee oikeaa läsnäoloa ei vain vieressä istujaa.  Luettuani artikkelin aiheesta aloin miettiä omaa somekäytöstäni. Käytän mielestäni aika vähän aikaa netissä, mutta parannettavaa on silti. Välillä saan itseni kiinni selailemasta facebookkia, jossa ei viime tarkastuksellakaan ollut mitään sen ajan arvoista. Kiinnitänkin nyt itse entistäkin enemmän huomiota omaan sometukseen. Pidän viikonlopun ajan some päiväkirjaa ja tavoitteeni on vähentää netin selailua sekä siirtää sitä vielå huolellisemmin akoihin joka ei ole pois perheeltä ja ystäviltä. Uskon että myös muuut suhteet kärsivät kännykän liikakäytöstä. Ikinä ei varmasti voi liikaa kysellä kuulumisia ja keskittyä kuuntelemaan koko huomiolla seurassa oliaansa.   

Kuten alussakin jo sanoin somesta on hyötyäkin, kun sen ajoittaa oikein. Elämä tapahtuu kuitenkin jossain muualla kuin facebookissa, blogissa ja instassa.

 

Kiire

, Ei kommentteja

Tiistaina keitin kahvit ja levitin lelut kun meille tuli kylään päivälleen Kiiran ikäinen poika äitinsä kanssa. Puhuimme äidin kanssa muunmuassa kiireestä ja jatkuvasta tehtävien listasta.

Mietin myöhemmin yksinäni enemmän kiirettä ja sen syitä. Listasin mielessäni omia tehtäväni ja listasta tuli pitkä.  Kiiran ja ìtsestäni huolehtimisen lisäksi muut tehtävät olivat aika toissijaisia. Pienet pölykoirat tuskin karkaavat, pari likaista lasia voi odottaa ja sohvatyynyt voivat olla joskus väärässä järjestyksessä koko päivän. Edellä mainittujen lisäksi listalle mahtui paljon muutakin. Paljon tärkeitä juttuja, muttei kuitenkaan riittävän tärkeitä kiireeseen sekä stressiin.

IMG_20150911_214434

Aamulla herätessäni halusin tehdä päivästä tehokkaan,  mutta ilman kiirettä. Tein kotitöistä kuten pyykkien viikkauksesta yhteisen leikin Kiiran kanssa enkä yrittänyt ehtiä kaikkea ennen tytön heräämistä. Aina huomatessani kiirehtiväni rauhoitin hetken esim lukemalla Kiiralle kirjaa. Olo oli koko päivän paljon rennompi enkä tartuttanut hätäisyyttäni tyttöön. Olin läsnä hetkessä ja kaikki aika tuli käytettyä hyödyllisesti vaikka muutama tehtävä jäikin suorittamatta.

IMG_20150911_222501

Pienillä muutoksilla ja järjestelmällisyydellä sain paljon aikaa, vietin enemmän mukavaa aikaa Kiiran kanssa enkä stressannut kiireestä. Joskus on tietysti oikeita kiireitä, mutta useimmiten niihin voi itse vaikuttaa.  Itse pyrin jatkossakin rauhoittamaan ja tasapainoittamaan arkea.

Rento ote vai tiukat rutiinit?

, , , Ei kommentteja

Äitejä, isiä ja kasvatustapoja on erillaisia. Osa haluaa hanskata arjen tiukoilla rutiineilla ja joku hieman rennommalla otteella. Muttamyös vauvoja ja lapsia on erillaisia kuten aikuisiakin ihmisiä. Aina ei vanhempien ennalta suunniteltu toimintatapa olekkaan se joka toimii juuri oman lapsen kanssa. Vaikka lapsi mielletään jonkin teorian mukaan ”tyhjäksi tauluksi”, jota ensin vanhemmat kehittävät ja myöhemmin ympäristö,  kokemukset ja lapsi itse, on miellestäni tärkeää kuunnella vauvan omaa tahtoa.

IMG_0994

Jotkut vauvat haluavat yöunille jo alkuillasta, jotkut myöhemmin. Monissa vauvan rytmiä käsittelevissä artikkeleissa mainotetaan tarkkoja aikoja ja rutiineja. Allekirjoitan itse ohjeen hieman kevennetysti. Kannatan rutiineja sekä aikatauluja ja uskon niiden tuovan vauvalle turvaa ja apua päivän kulun hahmottamiseen, mutta mielestäni ei ole tarpeellista pelata minuutti aikataululla. Toki joillekkin se sopii ja varmasti meilläkin pelin henki muuttuu kun Kiira menee päivähoitoon ja samalla omakin arki muuttuu hektisemmäksi.

Kiira nukkuu päivän aikana keskimäärin kolmet päiväunet, jotka kestävät puolesta tunnista kahteen tuntiin. Kiira ei laiteta päikkäreille tiettyyn kello aikaan tai herätetä tietyn ajan kuluttua vaan kuunnellaan lasta ja hänen tarpeitaan. Yöunille Kiira menee tällä hetkellä klo 21:30-23 riippuen päivän touhuista, päiväunista ja ruokailuista.

IMG_0995

Tekstin tarkoitus oli kertoaa meidän tavoista kuitenkin tuomitsematta muiden tapoja.  Olisi mielenkiintoista kuulla kommmentein mitä mieltä muut on ja miten teillä noudatetaan päivärytmiä?

Lapsi somessa

Ei kommentteja

Nykypäivänä kaikki tapahtuu somessa. Facebookkiin päivitetään päivän kuulumisia, Instagrammiin lisäillään kuvia hauskoilla #hashtageilla ja lisäksi laajasta somen kirjosta löytyy Twitter, Youtube, WhatApp, Google+ yms… Ei kaikki, mutta kuitenkin moni käyttää jotain sosiaalisenmedian kanavaa. Lisäksi on vielä kovassa huudossa olevat blogit, jossa kirjoitellaan omasta elämästä tai kiinnostuksen kohteista laajemmin. Itse kirjoitan blogissa oman elämän lisäksi myös meidän perheen arjesta sekä lapsestani, joka ei voi vaikuttaa mitä hänestä päätyy nettiin.

IMG_0390

Aika pelottava ajatus, sillä itse olen hyvin tarkka esim. kuvista joita minusta lisätään. Lapsi somessa aihetta olenkin miettinyt ja pohtinut monesta eri näkökulmasta. Mitä kerron, kuinka kauan kerron ja millaisia kuvia blogiin laitan? Mitä nettiin laitat kuitenkin netissä pysyy. Kyselin Villen mielipiteitä asiaan ja tulimme siihen tulokseen ettei lapsestamme tule näkymään kuvia vähissä vaatteissa blogissa tai muualla netissä. Vaikka meidän muru on todella suloinen kylvyssä ei hauskoja kylpykuvia lisätä oman kotialbumin lisäksi muualle. Lapsen itse ymmärtäessä asia vanhempana voisi se hänestä olla ikävää ja rehellisesti sanottuna maailma on täynnä monenlaisia ihmisiä. Hirvittääkin ajatus että lapsemme suloinen kylpykuva päätyisi väärän ihmisen silmille ja käyttöön. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan?

IMG_0394

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä vauvan/lapsen näkymisestä somessa?

Rv 40+4

, , Ei kommentteja

Laskettuaika tuli täyteen torstaina 15.1 ja täällä ollaan edelleen yhdessä koossa. Torstain iltana käytiin saunomassa ja aloitettiin ns. vauvanhäätö puuhat, mutta muutamia hieman kivuliaampia supistuksia lukuunottamatta mitään merkkejä lähenevästä synnytyksestä ei vielä ole.

Oma mieli on yllättävän rauhallinen vaikka malttamattomana odottelenkin että päästäisinkin jo tutustumaan meidän lapseen. Pienen jännityksen ja malttamattomuuden lisäksi mietityttää miltä se muru näyttää, onkohan terve, minkä kokoinen, osataanko heti luontevasti hoitaa ja pidellä lasta ja missä kunnossa itse olen synnytyksen jälkeen. Paljon siis mielessä pyörii ajatuksia ja odotuksia sekä tietysti pientä pelkoakin. Vieläkään onneksi itse synnytys ei pelota ja suhtaudun siihen kokemuksena ja hoidettavana asiana. Ensimmäiset kotona uuden perheenjäsenen kanssa hieman hermostuttaa, mutta tiedän että yhdessä V:n kanssa me pärjätään ja opitaan varmasti nopeasti.

IMG_0176

Meidän tulevien vanhempien lisäksi myös moni muu odottaa jo malttamattomana ja paljon kysellään meidän fiiliksiä sekä mahdollisia synnytyksen käynnistymisen merkkejä. Ihana huomata kuinka montaa ihmistä meidän lapsen syntymä kiinnostaa ja kuinka moni häntä odottaa. Oma tukiverkko ei voi olla liian iso näin tärkeän asian kohdalla ja liikaa välittäviä aikuisia ihmisiä ei pienellä lapsella varmasti ole ikinä.

4. Perhevalmennus kerta: suun terveys ja vauvan hoito

, , Ei kommentteja

Eilen oli neljäs ja viimeinen perhevalmennus. Suuhygienisti oli kertomassa meille suun terveydestä ja hampaiden hoidosta. Paljon painotettiin vanhempien suun ja hampaiden terveyden tärkeydestä sekä neuvottiin lapsen hampaiden hoidosta. Pienillä asioilla pystyy yllättävän hyvin ennaltaehkäisemään lapsen hampaiden reikiintymistä. Mm. reikiä aiheuttava bakteeri tarttuu lapseen sylkikontaktilla ja reikiä aiheuttaakseen tarvitsee se kaveriksi sokeria sekä hampaiden harjaamattomuutta. Ei siis samaa lusikkaa vanhempien/syöttäjän ja lapsen suuhun, ei pusuttelua suulle, ei sokeria alle 2 vuotiaalle sekä suun puhtauden tarkka huolehtiminen!

Saatiin myös tietoa liian tutin käytön haitoista kuten hampaiden virhepurennasta ja puheen kehityksen viivästymisestä. Nämä tiedot vahvisti ajatusta että meillä tuttia käytetään mahdollisimmman vähän ja vain rauhoittumiseen. Uuden tiedon lisäksi myös vanhan tiedon kertaaminen ja muistelu oli paikallaan. Luennon jälkeen sähköhammasharja ja hammaslanka saivat paikan ostoslistaltani.

Suuhygienistin vierailun jälkeen terveydenhoitaja jatkoi valmennusta aiheella vastasyntyneen hoito.  Käsiteltiin vauvan pesemistä, ihonhoitoa, pukemista, syöttämistä ja opeteltiin nuken kanssa vauvan niskan tukemista.

Tämä oli neljäs ja viimeinen perhevalmennuskerta lukuunottamatta että vuoden kuluttua saadaan kutsu tutustumaan päiväkotiin. Kokonaisuudessa perhevalmennus oli meistä molemmista V:n kanssa todella hyödyllinen. Saatiin paljon vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin ja uutta tietoa, jota ei oltu edes vielä osattu ajatella. Vaikka kaikki tarvittava opetellaan sairaalassa ennen kotiutumista ja neuvolasta saa aina apua  on mukava olla asioista perillä jo hieman etukäteen. Me ainakin suositellaan perhevalmennusta, hyödyllisen tiedon lisäksi valmennus oli myös hauska kokemus :)

 

Joulufiilis

, Ei kommentteja

Perjantaina satanut lumi on täällä yhä maassa ja antaa paljon valoa muuten nopeasti pimeneviin iltoihin sekä kaunistaa kummasti muuten mustaa ja harmaata kerrostalo maisemaa. Vähän lunta ja pienet pakkasteet ovat minulle mieluisin ilma talvella. Ilma on raikas ja vähän kirpsakka, mutta ulkona tarkenee ilman eskimo tason vaatetustakin. Lauantaina vietin päivää vanhempieni luona Maskussa, jossa luminen maisema on vieläkin kauniimpi kuin täällä kaupungissa. Odotankin jo innolla pääseväni sinne ensi kuussa asustelemaan viikoksi koiran vahdiksi kun muu perhe lähtee lomailemaan etelän lämpöön!

Jo pieni lumi määrä saa kaltaiseni nihkeämmänkin joulutyypin jouluintoa hieman kohoamaan.Ei kuitenkaan niin paljon että alkaisin tekemään laatikoita ja täyttämään asuntoa välkkyvaloilla. Pidän kyllä joulusta, mutta inhoan ja yritän itse välttää sitä kaikke stressiä mitä niin monet ihmiset itse itselleen tuottavat. Hermoillaan joululahjoista, ruuan valmistuksesta ja siivouksesta jo marraskuusta asti ja h-hetkellä sitten ollaan uupuneita.
Minulle joulu merkitsee rentoja ja mukavia hetkiä läheisten ihmisten kanssa nauttien hyvästä seurasta ja ruuasta.Rauhoittumista ja rentoutumista. En mä silloin arvioi kyläillessä muiden keittiökaappien siisteyttä. Kaksi kuukautta kestänyt siivous ja itseväkerretyt joulukortit on tosi jees jos ne on tehty tekemisen ilosta eikä pakkopullana, mutta ei oo muo varten.
Meillä joulua on vietetty lähes poikkeuksetta vain perheen kesken kotona. Puolilta pävin on piipahdettu vierailemaan isomamman luona, jonka jälkeen kotiin vaihtamaan rennot oloasut päälle. Saunomista, syömistä, perheen kanssa oleskelua ja vähän lahjoja sekä tietysti joululeffat!
Lähi vuosina on kuitenkin ajankohtaista alkaa rakentaa sitä joulua myös omaan kotiin. Haluanhan mä kuitenkin tarjota lapselleni jouluisia perinteitä. Mahdollisuus nauttia jouluruuista, koristella kuusi, nukkua jouluvaloin koristellussa huoneessa, kuunnella joulumusiikkia (mikä aiheuttaa mulle päänsärkyä) ja leipoa jouluherkkuja. Tärkeintä on kuitenkin se yhdessä vietetty aika ja rentoutuminen, jonka haluan lapsenikin oppivan sitten tulevaisuudessa. Joulu on vain kerran vuodessa, joten nautitaan siitä myös sen mukaisesti!
www.weheartit.fi
IMG_20141119_163735

Helppo raskaus

, , Ei kommentteja

Raskauden alussa kärsisin pahoinvoinnista ja oksensin useasti päivässä päivittäin. Pientä helpotusta toi 3 viikon kesäloma, joka suurimmaksi osaksi meni tuulettimen edessä pimennetyssä kämpässä lepäillen. Pahimpien helteiden aikana kävin muutaman kerran nesteytyksessäkin tervetskeskuksen päivystyksessä. Kamalin pahoinvointi taisi loppua siinä raskausviikon 15 kohdalla. Myös väsymys painoi ja unentarve kasvoi huomattavasti alku raskauden ajaksi. Muita ”oireita” olivat kiinnittymiskivut ja kohdun laajenemisen aiheuttamat pienet nipistykset.

Toinen kolmannes sujui mukavasti. Olin energinen ja jaksoin puuhailla kuten ennen raskauttakin. Maha alkoi kasvamaan, mutta muuten olo oli täysin normaali fyysisesti. Innostuneena ostelin vauvalle vaatteita ja etsisin kaikkea tietoa. Tieto toi mukana pelkoa, joten rajoitin innokkaan googlailun neuvolasta saatuihin vihkoihin ja oppaisiin.

Vaikka raskausviikkoja on vielä edessä puhun jo kuitenkin loppuraskaudesta. Muutaman kerran olen kärsinyt päänsärystä, joka oli ihan uusi juttu. Kuulun nimittäin niihin onnekkaisiin, jotka eivät ole tulleet läheisiksi tutuiksi sen vaivan kanssa ikinä. RV 25 ja risat selkäkivut alkoivat vaivaamaan väliaikaisesti, mutta niihn helpotusta toi säännölliset kävelylenkit ja nukkuminen tyyny polvien välissä. Toinen kivulias vaivani ovat/olivat liitoskivut, jotka pahimmillaan lähes estivät ylös nousemisen esim sängystä tai sohvalta ja kävely tuntui tuskaiselta. Tällä hetkellä ainakin liitoskivut ovat vain satunnaisina päivinä ja hetkinä. Ja tottakai se paljon puhuttu vessassa ravaaminen on alkanut. Yöunet, lenkit ja kauppareissut keskeytyvät aikaista useammin ja vaativat hieman suunnittelua.

Kun lukee listaa raskauden mahdollisista oireista voi vain todeta että olen päässyt helpolla! Vielä ei ainakaan ole tullut sellaista oloa että ”ompa tää kamalaa” (hetkellisiä maltin menettämisiä laskematta) tai ”ei enään koskaan uudestaan”. Henkisesti kyllä ollut raskasta ja pelottavaa, mutta myös tosi opettavaista aikaa. Olen oppinut itsestäni uusia asioita ja puolia sekä avartamaan ajatuksiani ja rajojani.

1 2