Keskiviikkona lähdettiin välipalan jälkeen tutustumaan Turun Länsikeskuksen uuteen HopLoppiin. Olin hieman epäileväinen onko sielä Kiiralle mitään tekemistä, koska sisäänpääsy alle 1 vuotiaille on ilmainen lähdettiin kuitenkin katsomaan. Yllätyin kuinka iso paikka oli ja kuinka laajasti sieltä löytyi tekemistä. Pienimmille menijöille on pehmustettu leikkialue, jossa oli leikkikehä pehmopalikoilla, pallomeri, liukumäkiä, erillaisia keinuja ja karuselleja sekä pelejä. Meidän lemppariksi osoittautui pehmeä leikkikehä, jossa Kiira yllätti kiipeämistaidoillaan ja harjoitteli seisomista tukea vastaan. Mahdollisuudet kaikenlaiseen temppuiluun ja menemiseen olivat ihan erillaiset kuin kotona, jossa tarjolla on vain tasaista lattiaa ja kaikki muu on liian korkealla vielä. Käytiin ihmettelemässä myös pallomerta ja kiikkumassa Helmi kaverin kanssa.
HopLopin yhteydessä toimii kahvilaravintola, jonka tarjonta oli kattava. Vaihtoehtoja oli useita pikkupurtavissa, isompään nälkään ja herkkuihin. Leikkimisen jälkeen jäätiinkin kahville ja pullalle tyttöjen napostellessa maissinaksuja. Kahvilla puitiinkin HopLopin hyviä ja huonoja puolia. Plussaa sai ehdottomasti sijainti, sisäänpääsyllä rajaton leikkiaika, aikuisten ja alle 1-vuotiaiden ilmainen sisäänpääsy ja kahvilaravintola. Ainoa miinus tuli hinnoista. Ravintolan hinnat oli ihan ok, mutta 10 euron sisäänpääsy 1-2 vuotiailta on mielestäni paljon. Jos tarkoitus on tulla viettämään päivää on hinta sopusuhtainen, mutta ei sillä hinnalla tule mentyä ohimennen hetkeksi leikkimään. Mutta ilmaista sisäänpääsyä varmasti hyödynnetään vielä kun ehtii ja varmasti tulee käytyä maksusta huolimatta.
HopLop on varmasti monelle sadepäivällä ja pakkasillalle pelastus! Ja täytyy myöntää että odotan Kiiran kasvavan niin että pääsen häntä vahtimaan jättitrampoliinille tai tulivuoren huipulle!
Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa pääsylippu HopLoppiin! Lippu oikeutta yhden lapsen sisäänpääsyn maksuttomasti HopLoppiin (Funparkkiin ei käy). Arvontaan osallistuminen tapahtuu jättämällä kommentti tähän postaukseen. Aikaa osallistua on su 1.11. klo 21 asti. Voittajan ilmoitan blogissa ti 3.11.
Kiiran vauvanurkkaukseen ei ole valittu mitään pysyviä elementtejä hyllyä lukuunottamatta, jolloin uusien sisustusjuttujen tuonti on helppoa. Vaikkei Kiira vielä ymmärrä vuodenaikoja ja niiden ominaispiirteitä halusin tuoda hänen omalle seinälle hieman syksyn tuntua. Musta on niin kivaa kun päiväkodeissa seiniä koristaa kauden askarteluja ja jotain sellaista haluan olevan meillä kotonakin. Niissä yhdistyy askartelun ilo ja opettavaisuus.
Puu, joka on minun käsialaani voisi olla parempikin,mutta Kiira onnistui hyvin sormiväleillä tehdyissä ruskalehdissä. Puu olisi hauska toteuttaa useampana syksynä ja katsoa millaiseki lopputulos kehittyy vuosien varrella. Siiliien teossa auttoi Villen 2-vuotias kummipoika, joka otti vastuulleen piikkien liimaamisen. Ihana tuoda syksyä sisälle askartelujen kautta, vaikkakin sitten näin pienissä määrin. Olen vasta nyt innostunut askarteluista, mutta paljon on halua oppia ja yrittää! Onko ruudun siellä puolella innoikata askarteluja? Ja miten olette tuoneet syksyä sisälle?
Tänään meidän Kiira-neiti on 9 kk! En tiedä merkitseekö muille vanhemille 9 kk sen enempää, mutta itsestä tuntuu uskomattomalta että nyt typy on ollut yhtä kauan mahan ulkopuolella kuin sisällä. Nähdessäni pikkuvauvan en osaa kuvitella että Kiirakin on ollut joskus vain pieni rääpäle sylissä.
Kiira hauskuttaa meitä joka päivä ilmeillä, äänillä, uusilla tempuilla ja taidoilla. Eilen hän ”kiipesi” syliin. Tänään hauskin juttu on istua syöttötuolissa sivuttain nilkat ristissä istuin osassa. Täytyy nopeasti saada pestyä tuolin pehmuste, joka pienentää istuinosaa ja vähentää pelleilyä! Täällä avataan kaappeja ja käydään ihmettelemässä leikin lomassa kaikkea mahdollista. Kiira tykkää halailusta, suukottelusta ja kutittelusta. Äitinä voin sanoa että meillä on aivan ihana ja täydellinen tytär♥
Tänään juhlitaan syöden ekaa kertaa jugurttia välipalaksi ja illalla jatketaan syöpöttellyä Maskussa. Tänään juhlitaan nimittäin myös ihanan siskoni synttäreitä! Jos DIY-jutut ja valopallot kiinnostaa lukekaa edellinen postaus. Lähipäivinä tulossa myös pitkästä aikaa MINIMUOTI-sarjalle jatkoa!
Lähes pari vuotta sitten ihastuin valopalloihin, joita löytyi silloin vasta muutamalla merkiltä. Hinnan takia valot jäivät kokonaan hankkimatta. Nyt niitä löytyy jo useita, palloja on eri merkeissä ja hinnoissa sekä värivalikoimaa löytyy runsaasti. Valopallot palautuivat mieleen kun suunniteltiin Kiiran vauvanurkkaa, mutta eivät päässeet kuitenkaan toteutukseen mukaan. Etsiessäni ideoit helppoihin DIY-juttuihin törmäsin sattumalta itsetehtyihin valopalloihin ja innostuin. Tarvikkeet palloihin on yksinkertaiset ja tekeminen helppoa muutamilla lisävinkeillä. Askartelua helpottaa myös ettei alle 1-vuotias apuri pääse mukaan mm. ”selvittämään” paperinaru vyyhtiä tai yritä syödä tarvikkeita.
Tarvirtset:
Vesi-ilmapalloja
Paperinarua
Erikeeperiä
Vettä
Astian liimavesi-seokselle
Elmukelmua
Valosarjan
Täytä tarvitsemasi määrä vesi-ilmapalloja ilmalla. Pallossa on sopiva määrä ilmaa kun se hellästi painaessa joustaa. Muotoile ne elmukelmun kanssa parempaa pallonmuotoon (täydellisyyttä ei kannata kuitenkaan tavoitella). Leikkaa paperinarusta valmiiksi noin. metrin pätkiä, jotta niiden käyttö on helpompaa. Sekoita samaan astiaan yhtä paljon liimaa ja vettä. Kasta paperinaru liimavesi-seokseen kokonaan ja ala kietoa sitä pallon ympärille. Jatka narujen kietomista, kunnes tulos on tasaisen tiivis. Muista kuitenkin jättää väljää valosarjan pujottamista varten. Anna valmiiden palloen kuivua päivä tai pari. Kun pallot ovat kuivunueet puhkaise vesi-ilmapallo sisältä ja poista se sekä elmukelmu. Pujota pallot valosarjaan ja ihastele lopputulosta!
Kannattaa olla tarkkana kun ostaa valosarjaa. Itse ostin valonauhan sijaan enemminkin valoverkkkoa muistuttavan rykelmän, joten valoja ei saa roikkumaan suunnittelemallani tavalla. Omat ensimmäiset valot etsivät kaverikseen siis sopivaa lasiastiaa, mutta seuraavien kanssa olen ehdottomasti tarkempi. Olen ehdottomasti koukussa tähän! Materialismionnellisuus oli varmasti suurempi kuin kaupasta ostettujen kohdalla.
Kaapit kuntoon. Tällä hetkellä kaikki kaapit pursuaa tavaraa ja joidenkin ovien avaaminen käy jo pienestä kilpailusta, saako oven auki ilman että mitään tippuu päälle. Nyt täytyy oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja karsia tavaraa reippaalla kädellä.
Arjen rytmi. Kiiran rytmi on ihan kunnossa. Ruokailut, päikkärit, ulkoilut ja harrastukset menevät Kiiralla tutun kaavan mukaan, mutta mä tunnun itse pyörivän sählänä, saamattomana ja väsyneenä siinä ympärillä. Täytyy saada myös omat askareet, unirytmi, ruokailut ja harrastukset tasapainoon.
Kokeiluja keittiössä. Keittiön valloitus aloitettiin jo kanalasagnella, mutta koitan haastaa itseni ainakin kerran viikossa testaamaan jotain uutta ruokaohjetta.
Liikunnan löytäminen jälleen. Sali innostus on viime aikoina ollut kadoksissa, mutta toivon senkin löytyvän vielä. Syksyn aikana haluan kokeilla myös ryhmäliikuntatunteja.
Blogiin panostaminen. Syksyn aikana toivottavasti opin lisää valokuvaamisesta ja olen aktiivisempi tälläkin saralla. Kiinnostusta löytyisi myös videoiden kuvaamiseen.
Kulunut viikko on ollut aika raskas. Mieliala on vaihdellut äärimmäisyydestä toiseen. On tullut käytyä vakavia keskusteluja, surtu ja oltu sanoin kuvaamattoman onnellisia. Ja vaikka olenkin iloinen että viikko vaihtuu on päälimmäisin tunne onnellisuus.
Siivotessani Kiiran pehmoleluja aikaisemmin viikolla muistelin omaa lemppari pehmoa, joka oli kummisedältä saatu Silja Linen hylje. Muistan edelleenkin miten turkissa oli kuivunutta hammastahnaa, se tuoksui ihan unelta (ja oksennukselta) ja oli muuttanut väriään valkoisesta harmaaksi. Se oli rakkain pehmolelu ja ainut lelu jonka edelleen muistan. Muistan miten kävin nukkumaan se kainalossa ja heräsin sen siirryttyä jalkopääähän.
Kaikki paitsi Ihaa on saatu lahjaksi ja muistan jokaisen pehmolelun antajan sekä tilanteen. Toivon että vuosien päästäkin osaan kertoa keneltä on saanut minkäkin pehmon. Tänään Kiira sai kummitädiltään kuitenkin jotain erityistä, ainakin minun mielestäni. Meille muutti nimittäin tänään puhdas ja valkoinen Silja Linen hylje!
Tarkoitus oli ottaa mielessäni suunniteltuja kuvia Kiirasta ja hylkeestä, mutta suunnitellut pönötys-kuvat unohtuivat. Tilalle tuli jotain aidoltaa kun Kiira innostui leikkimään ja painimaan uuden pehmolelunsa kanssa. Ehkä tästä tulee Kiiran The Unilelu. Jos ei joudun ehkä omimaan sen itselleni…
Kotona vietetyn lauantain kunniaksi päätin tehdä hitusen spesiaalimpaa ruokaa viikonlopun kunniaksi. Päivä hujahti nopeasti ohi vaikka piti olla rauhallinen koti päivä. Oli uintia, kahvin juontia, ruokaostosten tekoa, pientä siivousta, ulkoilua ja monia satuja. Lounas ja päivällinen siis venähti illalliseksi, mutta kyllä kannatti odottaa. Pesto-broilerilasagnesta tuli tosi hyvää vaikka resepti oli uusi, niin hyvää että kävin santsaamassa Kiiran nukahdettua. Ruoka oli helppo ja nopea tehdä (+45 min paistoaika) että sopisi hyvin arkeenkin.
Pesto-broilerilasagne:
1 iso/3 pientä sipulia
valkosipulia oman maun mukaan
1 rkl öjlyä
450 g hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita
9 kpl pinaattilasagnelevyjä
3 rkl margariinia
0,8 dl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
200 g aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustoa
1 prk/185 g punaista pestoa
0,5 tl mustapippuria
Voitele vuoka valmiiksi ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paista kanat ja sipulit öljyssä. Aloita juustokastikkeen teko sulattamalla margariini kattilassa. Lisää jauhot ja kiehauta. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Kumenna kastiketta kunnes se alkaa sakeentumaan ja lisää tuorejuusto, pesto sekä pippuri. Kaada ensimmäiseksi kerros kastiketta vuuan pohjalle ja aseta päälle 3 kpl lasagnelevyjä. Lisää päälle juustokastiketta ja broileritäytettä. Jatka niin monta kerrosta kuin aineksista riittää jättäen kuitenkin juustokastike päällinmäiseksi. Paista 45 min ja anna vetäytyä hetki ennen syömistä. Nauti!
Myönnän etten ole kovin innokas uutisten seuraaja, mutta edes minä en välty kuulemasta kaikkea mitä maailmalla tapahtuu. Moni muukin on varmasti lukenut tai kuullut puhumattomista pikkulapsista. Asiantuntijoiden mukaan lasten vähäinen sanavarasto johtuu vanhempien liiallisesta somen käytöstä. Joka paikassa ollaan kännykkä kädessä, bussissa lapsi katselee ikkunasta hiljaa kun äiti naureskelee puhelimelle, lasta keinuttaesssa vanhempi selaa puhelinta. Sosiaalisesta mediasta on paljon hyötyäkin, muutamalla napin painalluksella voi löytää apua ongelmiin ja vertaistukea, saada uusia ideoita askarteluihin ja ruuanlaittoon, kirppari löytöjä voi tehdä omalla kotisohvalla. Helposti tuon kaiken hinta on kuitenkin se että uppoutuu somenmaailmaan ja lapsi jää vaille huomiota.
Asiantuntijat ovat painottaneet ettei vuorovaikutus vaadi ihmeitä, leikkiminen, juttelu ja kirjojen luku riittää. Lapsi tarvitsee oikeaa läsnäoloa ei vain vieressä istujaa. Luettuani artikkelin aiheesta aloin miettiä omaa somekäytöstäni. Käytän mielestäni aika vähän aikaa netissä, mutta parannettavaa on silti. Välillä saan itseni kiinni selailemasta facebookkia, jossa ei viime tarkastuksellakaan ollut mitään sen ajan arvoista. Kiinnitänkin nyt itse entistäkin enemmän huomiota omaan sometukseen. Pidän viikonlopun ajan some päiväkirjaa ja tavoitteeni on vähentää netin selailua sekä siirtää sitä vielå huolellisemmin akoihin joka ei ole pois perheeltä ja ystäviltä. Uskon että myös muuut suhteet kärsivät kännykän liikakäytöstä. Ikinä ei varmasti voi liikaa kysellä kuulumisia ja keskittyä kuuntelemaan koko huomiolla seurassa oliaansa.
Kuten alussakin jo sanoin somesta on hyötyäkin, kun sen ajoittaa oikein. Elämä tapahtuu kuitenkin jossain muualla kuin facebookissa, blogissa ja instassa.
Uimassa. Ollaan käyty vauvauinnissa n. 4 kertaa ja jatketaan sitä loppu vuosi. Ollaan tykätty koko perhe aloittaa viikonloppu lauantaina pulikoiden. Kiira on ollut ensimmäisedtä kylpyhetkestä asti sellainen vesipeto ettei vanhempia yllättänyt että isompi ”kylpyamme” oli tytön mieleen. Vauvauinti alkaa ja loppuu samoilla leikeillä sekä lauluilla, mutta välissä harjoitellaan uusia juttuja ja tutustutaan uusiin uimavälineisiin. Veden loiskutus käsillä, hypyttely ja sukellus on Kiiran lemppareita. 30 min uinnin ja pikaisesten löylyjen jälkeen maistuu uni.
Kerhossa. Käydään maanantaisin seurakunnan Kullannuppu ryhmässä, joka on tarkoitettu uusille äideille ja alle 1-vuotiaille lapsille. Olin alkuun hieman epäileväinen kerhosta, mutta ollaan molemmat saatu sieltä uuusi kavereita. Kiira tykkää leikkiä muiden lasten ja uusien lelujen kanssa. Suosittelen äideille vilkaisemaan oman paikkakunnan seurakunnan toimintaa perheille vaikkei olisikaan erityisen hengellinen.
Perhekahvilassa. Tämäkin on seurakunnan järjestämä mahdollisuus. Perhekahvilaan kokoonnutan aamupäivän aikana leikkimääk, askartelemaan, laulamaan, juttelemaan ja kahvittelemaan. Huomenna mennään katsomaan millainen on MLL:n kahvila.
Muskarissa. Voi miten innoissaan Kiira onkaan marakassin ja triangelin soitosta. Laulut ja leikitkin alkaa jo muutaman kerran jälkeen käydä tutummiksi äidille sekä lapselle.
Lenkillä. Puoleen vuoteen asti lenkkeilin paljon rattaiden kanssa, mutta enää ei meidän touhutypy malttaisissa rattaissa olla ptkiä aikoja. Parhaat päikkärit kuitenkin nukutaan rattaissa samalla kun äiti saa samalla hyötyliikuntaa. Kun on varusteet kunnossa pääsee ulos säällä kuin säällä. Äidiksi tultua alkaa kummasti kaupasta etsimään nahkatakin lisäksi muitakin takkeja!
Leikkipuistossa. Vaikkei enään rattaissa olo kiinnosta tyttöä ulkoillaaan paljon. Useimmiten kerran päivässä, joskus kahdestikkin. Hiekkalaatikolle ihmetellään hiekkaa (vähän maistettukkin) ja kolistellaan hielkalelujen kanssa. Keinuminen on kuitenkin päivän kohokohta et enkin jos sen yhdistää kukkuu-leikkiin. Oikein odotan miten keväänä jo leikkipuistossa juoksennellaan ympäriinsä.
Vauvatanssissa. Siellä käytiin vain kerran, joten hirveästi ei kokemusta ole. Moni vauva tuntui tykkäävän, mutta Kiiran juttu se ei ollut. Tai sitten väsymys vain vaivasi. Vauvatanssi osui samaan päivään muskarin kanssa, joten ajattelin jättää sen pois. Mielestäni kaksi eri harrastussa päivässä on meille liikaa.
Leikkitreffeillä. Kerhojen kautta olen tutustunut myös muihin äiteihin, joiden kanssa on kiva sopia tapaamisia leikkipuistoon, lenkille tai kotiin leikkimään. Vaikkei lapset vielä pitkään aikaan osaa leikkiä yhdessä kyllä he silti selkeästi keskustelevat.
Värikylvyssä. Kerhossa oli lyhyt esittely värikylvystä, jossa lapsi pääsee malaamaan käsillään tai jaloillaan. Värikylpy alkoi ensin lyhyellä virittäytymisellä, jossa ihmeteltiin kimaltelevia palloja ja kaloja. Mukaan voi liittää myös tarinan. Jokainen lapsi asettiin lattiaan teipatun paperin eteen, johon ensin kaadettiin siemeniä. Kun siemeniä oli ihmetelty lisättiin ruusumarjasosetta ja perään vierä kookoshiutaleita. Näillä aineksilla lapsi sai alkaa maalaamaan paperiin. Kaikki ainekset ovat syötäviä, joten niiden tutkiminen vähän lähemmin jopa maistamalla ei haittaa mitään. Kiira tykkäsi kun kerrankin sai sotkea rauhassa. Se oli jopa niin kiinnostavaa että maistaminen unohtui kokonaan. Toteutettiin värikylpyä kotona pöydänääressä istuen ja yhtä hauskaa sekin oli. Meillä aineksina oli auringonkukansiemenet, mangosose ja vehnäjauhoa. Jos Kiiran ikäisille aloitetaan Värikylpy-tunnit mennään ehdottomasti tutustumaan tähänkin lisää.
Paljon ollaan siis löydetty vauvaharrastuksia ja ohjelmaa kodin ulkopuolelta. Kun tähän päälle lisää vielä ne omat jutut ja tärkeän ajan kotona harvoin tulee tylsää. Alku vuosi oli aika rauhallista ja joskus jopa tylsääkiin kun Kiira nukkui suurimmanosan ja kotona oltiin paljon, joskus liikaakin. Pikkuvauva-aika oli ihanaa, mutta nautin vielä enemmän tästä koko ajan vauhdikkaammaksi muuttuvasta ajasta. Niin paljon asioita ja juttuja joita odotan että Kiira pääsee kokomaan esim lumi, Muumimaa, Hoplop ja monet muut! Kerhot ja muut vauvaharrastukset olen löytänyt aika vahingossa, mutta onneksi on osunut eteen. Kannattaa siis ehdottomasti kuunnella neuvolan vinkkejä, MLL:n sivut ja oman seurakunnan tarjonta.
Maanantaina oli uusi viikko alkoi reiopaasti. Aamupäivällä treffattiin ystäväni J myllyssä. Perus tyttöjen näkemistä eli kahvittelua ja kuulumisten vaihtelua. Myllystä suunnattiin suoraan kerhoon ja tälläydyttiin valokuvaukseen. Illalla äitini tuli vahtimaan Kiiraa ja vietin pari tuntia lapsivapaata aikaa Anninan seurassa. Projekti sohvatyynyt päättyi kun löysin parhaat mahdolliset tyynyt ihan sattumalta ja vielä hyvään hintaan.
Tiistaina klo 8:30 Kiira oli pakattuna rattaisiin ja mä hotkisin banaanin kävelymatkalla seurakuntatalolle, jossa meillä oli ensimmäinen kerta muskaria. Huh, nää ”aikaiset” aamut lapsen kanssa yllättäää välillä. Jännästi näinä päivinä Kiira nukkuu vielä tavallista pidempään tietty… Muskarista tykättiin kuitenkin molemmat tosi paljon ja innokkaasti odotellaan ensiviikkoa jo. Kiira tykkää soittamisesta, mutta käsien taputus yhteen ei uponnut ymmärrykseen millään! Muskarin jälkeen jäätiin vielä perhekahvilaan leikkimään. Käytiin vaan kotona syömässä ja nukkumassa ja lähdettiin koko sakki perhekuvaukseen. Illalla mentiin vielä Sannan ja vähän Kiiraa Vanhemman Helmin luokse leikkimään. Illalla me molemmat tytöt nukahdettiin nopeasti.
Keskiviikko aamupäivä kului ulkona ensin hiekkalaatikolla ja myöhemmin kävelten.Kiiran vielä nukkuessa ekoja päikkäreitä ehtisin siivoamaan asunnun ja huomasin taas kuinka paljon rennompi olo mulla on siistissä kodissa. Kiiran mummi tuli hetkeksi leikkimään tytön kanssa ennenkuin treffattiin Jonna ja Nella. Illalla odoteltiin Villeä kotiin työreissulta. Illalla Kiira ryömi ekoja pidempiä matkoja ja ihastelin vain tytön tutkiessiessa asuntoa yksin.
Torstai aamuna annettiin Villelle nukkumarauha ja mentiin perhekahvilan lauluhetkeen. Tällä kertaa kaikki osallistujat olivat Kiiraa huomattavasti vanhempia, mutta hyvin me pärjättiin mukana. Olen itse yllättynyt kuinka tykkäänkin vastoin odotuksia käydä seurakunnan kerhoissa ja tapahtumissa. Meille molemmille tekee hyvää päästä välillä pois kotoa seurustelemaan muidenkin ihmisten kanssa. Ei tarvitse koko päivää kuunnella remonttiääniä ja molemmat saa ikäistänsä seuraa. Iltapäivällä käytiin vielä kaupassa ja ensimmäistä kertaa ostin jotain maistiaisten perusteella! Mukaan lähti myös Kiiralle ihka uudet ja omat hiekkalelut, joita piti tietysti mennä testaamaan heti illalla vielä. Iltaulkoilu selkeästi väsyttää tyttöä, koska jo 20:40 mä sain rentoutua sohvalla itsetehdyn pitsan kanssa!
Perjantain aamupalana oli sitä maistiaisherkkua, joka lähti kaupasta mukaan. Fazzer Alku puuro turkkilaisella jugurtilla ja marjoilla on ihan lyömätön yhdistelmä! Kannattaa kokeilla. Käytiin koko perhe leikkimässä ulkona ennen kuin lähdettiin Ikeaan etsimään akvaariolle tasoa. Ikeasta sitä ei ainakaan löydy, sillä mikään ei kestäisi akvaarion painoa…. Illaksi suunnattiin vielä Villen vanhemmille kyläilemään.
Lauantaina mentiin Länsikeskuksen Faunattareen valitsemaan akvaarioon uusia kasveja. Mun huomio herpaantui heti kun bongasin näätänäyttelyn. Paikalla oli yksi haisunäätä ja useampi fretti. Sain yhden freteistä syliini ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mun lemmikkieläin kuume vain paheni ja kotiin päästyä googlettelin tietoa freteistä enemmän. Ja liityin frettiliiton facebook-sivulle… Iltapäivällä vietiin Kiira mun vanhemmille Maskuun hoitoon ja mentiin ihan kahdestaan leffaan Villen kanssa. Napapiirin sankarit 2 oli tosiaan hauska leffa ja kahdenkeskinen aika tarpeellista. Illalla Ville lähti vielä poikien kanssa pelaamaan bilistä ja Kiiran nukahdettua aloin valmistautua sunnuntain Aloe vera-kutsuihin.
Sunnuntai aamuna otettiin Sannan kanssa suunnaksi MLL;n lastetarvikekirppis ja huh että oli porukkaa. Halpoihin lasteenvaatteisiin on selkeästi samanlaiset jonot kuin Cheekin keikalle! Tungoksesta, tossujen katoamisesta, kuumuudesta ja hiustenrepimisestä selviydyttiin kuitenkin melkoisen saaliin kanssa. Kiira sai uusia leluja, vähän vaatteita, repun, pyörään istuimen ja Disney elokuvia. En tiedä miten selittäisin noi Disneyn leffat, siis vielähän Kiira ei elokuvia katso, mutta joskus sekin päivä koittaa. Ja silloin toivon että katsotaan yhdessä juuri Disneyn klassikoita, joita rakastan. Okei, ostin ne itselleni ja joskus myöhemmin Kiira saa lainata niitä. Kirppistelyn jälkeen alkoi siivous, leipominen ja kutsujen viimeistely. Mun ensimmäiset Aloe vera-kutsut meni hieman takellen, mutta hyvin! Illalla aikaisin nukkumaan, jotta uusi viikko alkaa pirteenä!
