Sain mahdollisuuden päästä tutustumaan Emotion Tracker-sovellukseen. Kyseessä on mobiililaitteilla toimiva tunnepäiväkirja, johon tunteiden kirjaaminen on helppoa ja nopeaa. Ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen auttaa tarkkailemaan omia tapoja ja lisää motivaatiota. Tunnepäiväkirjaa pitäessä kiinnittyy huomio tunteiden lisäksi niiden vahvuuteen ja aiheuttajaan sekä toistuvuuteen. Emotion Trackeriin kirjaaminen alkaa valitsemalla haluamansa elämän osa-alue, jonka jälkeen valitaan tunne 160 tunteen joukosta joko hakukentän tai listausten avulla. Tunteen valitsemisen jälkeen päätetään sen vahvuus sekä muistiinpano tilanteesta/hetkestä. On tutkittu että tunne-elämän tarkkailu lisää hyvinvointia ja motivoi muutoksiin sekä auttaa avun pyynnössä.
Emotion Tracker on käytössä asiantuntioilla kuten lääkäreillä ja testiryhmillä, mutta on lähitulevaisuudessa mahdollista saada käyttöön Ipana-sivustolla! Tarkoitus on antaa odottaville ja jo synnyttäneille äideille työväline tunteiden tarkkailuun, tunnistamiseen ja hyväksymiseen. Äitiys on palkitsevaa, mutta raskasta aikaa myös henkisesti. Omat tunteet saattavat jopa yllättää ja ihmetyttää, jolloin on hyvä pysähtyä niiden syytä. Negatiivisiin tuntemuksiin on helpompi puuttua, kun näkee tunnekortista niiden toistuvuuden.
Muutaman viikon käytön jälkeen voin todeta sovelluksen toimivaksi ja hyödylliseksi. Nopeasti huomasin negatiivisten tunteiden johtuvan omasta asenteesta eikä muiden sanoista ja teoista. Tunteet oli helpompi ottaa puheeksi myös poikaystävän kanssa kun oli ensin pohtinut niitä hieman itsekseen. Ärsytys helpotti kun sen pääsi purkamaan tabletin appiin ja positiivisten tunteiden lukeminenkin tunnekortista sai hymyn huulille. Myöhemmin viikolla tulen hieman avaamaan omia tunnemyrskyjäni Emotion Trackerin avulla, joten olkaa kuulolla!
Suurin osa raskauskiloista on karistettu ruokavalion ja kevyen liikunnan avulla. Ja nyt olisi aika päästä niistä lopuista ja muutamista ”alkuperäisistäkin” kiloista. Herkut ja ylimääräiset hiilihydraatit ovat pannassa ja herkkupäivä häämöttää jossain tulevaisuudessa. Satunnaisesti rauhalliset vaunukävelyt ovat vaihtuneet juoksuun tai reippaaseen kävelyyn sekä kotona tehtäviin lihaskunto harjoituksiin. Jatkossa tulen tiistaisin kertomaan viikon (varmasti huimista!) tuloksista, avautumaan viikon liikunta suorituksista ja näyttämään osia ruokapäiväkirjasta. Alla keskiviikon ruokapäiväkirja kuvina.
Edelleen jatketaan ristiäis teemalla. Päätin jakaa juhlat useampaan postaukseen, jotta ne pysyisivät siedettävän pituisina. Ristiäiset part. 1-postauksessa kerroin tyttäremme nimen ja kerroin kastetilaisuudesta sekä tarjoilusta. Nyt käsitellään koristelu ja lahjat. Tälläkään osa-alueella en itse joutunut hommiin vaan koristelusta vastasi äitini ja mammani. Mammani on töissä omistamassaan kukkakaupassa ja on taitava kukka-asetelmien tekijä, joten hän ottii huolehtiakseen että kukkaset. Äitini puolestaan teki DIY kukkamaljakot. Maljakot olivat vanhoja hunajapurkkeja, jotka koristeltiin liimamalla purkin kaulan ympärille pitsinauhaa ja sitomalla päälle vaaleanpunainen nauha. Maljakoiden pohjalle laitettiin koristekiviä ja mammani asetteli maljakoihin ruusun sekä vihreät täytekasvit. Lahjapöydällä oli kimppu ja tarjoilupöydällä isompi asetelma. Juhlien jälkeen järjestelin innoissani kukka-asetelmia ympäri kotia tuomaan tunnelmaa ja piristystä. Miten ihanaa onkaan kun koti on täynnä kauniita kukkia! Vaikka ristiäisiin tarkoitetut kukat aikanaan laskatuvat jäävät DIY-maljakot varmasti käyttöön. Äitini oli myös ennen juhlia ja juhlien aikana suuri apu hoitaessaan Kiiraa meidän valmistellessa ja siivotessa paikkoja. Innokkaita sylissä pitäjiä oli niin paljon ettei tyttö ollut vanhempien sylissä juhlien aikana kertaakaan.
Useat vieraat kysyivät lahjatoiveita, joita olen aina huono kertomaan. Toivomuksena oli kuitenkin kaunista ja käytännöllistä. Ja miten ihania lahjoja Kiira saikaan! Esim. kauniita valokuvakehyksiä, säästölippaan, paljon vaatteita, koruja, ruokailuvälineitä, muutamia leluja, lahjakortin Lindexiin, ensimmäiset kenkänsä, itsetehdyn sisustuskirjaimen ja ihonhoitotuotteita sekä todella upean vaippakakun! Vaatteet olivat kaikki muutamia kokoja liian isoja, joka todella miellytti äitiä. Tytön kasvaessa ei tarvitse heti lähteä vaateostoksille. Kaikki lahjat olivat todella mieluisia ja järjestelty jo omille paikoilleen. Jopa kehykset jotka vielä odottavat tytön omia kuvia.
Sunnuntaina vietettiin tyttäremme ristiäisiä ja hän sai nimekseen Kiira Emilia Voutilainen. Sukunimi tuli luonnollisesti isältä ja toinen nimi annettiin minun toisen nimen mukaan. Etunimeä mietittiin pitkään, mutta jo ennen murun syntymää molempia miellyttäen nimeksi valikoitui Kiira. Nimiä miettiessä molempia miellytti selkeästi keskipitkät ja helposti sanottavat nimet. Ville piti ehkä hiukan minua enemmän perinteisemmistä nimistä. Kauniita nimiä on todella paljon niin tytöille kuin pojillekkin, mutta vaikeinta oli löytää se oikealta ja omalta kuulostava nimi.
Kaste- kahvitilaisuus pidettiin Raision seurakuntatalolla, joka mahdollisti riittävän isot ja mukavat tilat. Ja isot tilat olivat tarpeen, sillä ei haluttu tinkiä vieraista tilan puutteen vuoksi. Näin meidän lähemmäs 50 vierasta mahtui hyvin. Pappia käytiin tapaamassa kuukausi aikaisemmin ja sovittiin kastetilaisuuden sisällöstä. Virsiksi valittiin varmasti jokaiselle tutut Jumalan kämmmenellä ja Suojelusenkeli. Kummisetä luki Lasten evankeliumin, kummitäti Kumminrukouksen, minun äitini hieman muunnellun isovanhempienrukouksen ja me Villen kanssa vanhempien rukouksen. Näiden lisäksi pappi huomioi puheessaan meille tärkeät asist js ajatukset. Kastetilaisuus oli lyhyt (n 30 min) ja myös kaikki vieraina olevat lapsetkin jaksoivat sen hyvin.
Kasteen jälkeen siirryttiin viereiseen saliin kahville. Koska kaikki vieraat olivat lähiseudulta ei koettu tarpeelliseksi tarjota ruokaa. Tarjolla oli voileipäkakkua, coctailpiirakoita munavoin kanssa, kinuskikakku, kuivakakkuja, muffinseja, pikkuleipiä ja karkkia. Kahvin lisäksi mahdollisuus oli juoda teetä, mehua, limpparia ja tietysti vettä. Kakku oli tilattu Mynämäen leipomosta, mutta muuten kaiken karkkeja lukuunottamatta teki Villen äiti. Iso kiitos hänelle isosta työstä ja herkullisista tarjoiluista. Jotta saimme itse keskittyä nauttimaan juhlista oli isona apuns myös ystävämme, joka huolehti kahvin tarjoilusta ja pöydän esillepanosta ja täyttämisestä! Heidän pojallaan oli risitäiset alle 2 vuotta sitten, joten tuore kokemus ja hyvät vinkit tulivat tarpeen.
Oli ihana huomata miten moni ihminen kunnioitti tulollaan meille ja tyttärellemme tärkeää päivää. En ole itse kovin uskonnollinen ja minulle ristiäisissä tärkeintä oli sukulaisten tapaaminen sekä tutustuttaminen lapseemme. Pääsin myös tapaamasn monia uusia ihmisiä Villen suvusta. Kiitos paljon kaikille vieraille♥
Arkimeikkini on vaihdellut vuosien mittaan laidasta laitaan. On meikattu pandasilmät, pakkeloitu naama 10 cm paksulla matte mousse kerroksella ja menty aurinkopuuterin käytöllä äärimmäisyyksiin. Joskus kotoa ei myöskään postia haettu ilman puolen tunnin kasvojen maalausta. Eikä tietysti unohdeta valkoisia rajauksia ja pieniä mokia peitepuikon kanssa. Edelleen meikit ja meikkaaminen kuuluu lähes jokaiseen arkipäivään, mutta pysyttelen aika neutraalilla alueella värien ja määrän suhteen sekä pidän täysin meikittömiäkin päiviä. Iho kiittää erityisesti näistä meikkivapaista päivistä ja voi hyvin huollellisen kasvojenhoidon ansiosta.
Aikaisempaan verrattuna (todistusaineistoa en nyt jaa, onneksi) meikki saa nykyään olla siis hillitty ja siisti. Meikin täytyy valmistua lyhyessä ajassa ja pysyä päivän riennoissa mukana. Nyt avaan teille hieman meikkipussini sisältöä, josta olen kaiken tarpeettoman pistänyt kiertoon tai poistoon.
Ensimmäisenä rivistä löytyy siveltimet puuterille, meikkivoiteelle ja poskipunalle sekä aurinkopuuterille. Ylärivi alkaa Baby Lips huulirasvalla, jota löytyy muutamassakin eri värissä. Antaa väriä ja hoitaa oikeasti! Huulirasvan vieressä on Maybellinen Fit Me poskipuna ja Rimmelin luomiväripaletti. Pyöreät kotelot ovat Rimmelin aurikonpuuteri ja Lumenen Natural Code puuteri. Hintalaatu-suhde ihan mahtava. Meikkivoiteena toimii Lumenen Matt Control meikkivoide joka syrjäytti hinnallaan ja peittävyydellään aikaisemmin käytetyn Inglotin meikkivoiteen. Kulmat piirrän Lumenen Blueberry kulmakynällä, joka on ihanan pehmeää ja silti pysyy paikoillaan. Ripsiin sutaisen vaihdellen Oriflamen ja Maybellinen ripsivärejä.
Yllä oleva meikki on juurikin se lähes jokapäiväinen meikki. Iholla on meikkivoide ja puuteri. Poskiin on levitetty poskiluulle aurinkopuuteria, joka on häivytetty poskipäille pienellä määrällä poskipunaa. Ala- ja yläluomelle olen piirtänyt pehmeän rajauksen samalla kulmakynällä jolla piirrän kulmatkin. Ripsiin on sipaistu kaksi kerrosta Maybellinen ripsiväriä. Huulet olen vain hoitanut sinisellä Bepanthenilla.
Nyt vuorossa ensimmäinen postaus meidän päivästä aamusta iltaan. Tai itseasiassä edellisestä illasta seuraavaan iltaan, koska nukkumaan meno ja yö vaikuttavat tietysti paljon päivän fiilikseen. Esittelyssä on meidän tavallinen arkipäivä jolloin Ville tekee yövuoroa.
22:50 Vaihdan tytölle vaipan ja yöppärit. Tyttö syö viimeisen kerran ennen yöunia. Useimmiten nukutetaan tyttö meidän sängyssä vieressä ollen ja hänen nukahdettuaan nostetaan omaan sänkyyn. Tänään tyttö nukahtaa kesken syömisen ja siirrän hänet suoraan omaan sänkyyn. Käyn itse suihkussa ja teen omat iltatoimet.
00:00 Menen itsekkin sänkyyn, mutta selailen vielä nettiä ja viestittelen Villen kanssa joka lähti aikaisemmin illalla yöksi töihin.
00:30 Sammutan valot ja alan itsekkin nukkumaan.
04:45 Tyttö herää ja ilmoittaa nälästä. Syötän ja otan pikkuisen viereeni nukkumaan. Nukahdetaan molemmat nopeasi uudestaan.Tämä yö on yksi harvoista kun hän herää syömään ennen aamua.
07:15 Ville tulee töistä. Syötän tytön ja nukutaan vielä kaikki.
08:30 Noustaan tytön kanssa ja vaihdetaan vaippa, tehdään aamupesut sekä puetaan päivävaatteet. Aamut aloitetaan aina toiminnalla valoisassa huoneessa paljon höpötellen. Pikku muru ei ilmoita vielä nälästä, joten syön oman aamupalani ensin.
09:00 Syötän tytön ja jutellaan leikkimatolla sekä ihmetellään hymynaamaa. Tyttö on hieman levoton ja masu hieman sattuu, joten rauhoittelen häntä sylissä kantaen kunnes hän nukahtaa ja siirrän hänet sitteriin.
10:00 Järjestelen asuntoa, jotta iltapäivälle jää enään vain imurointi ja moppaus. Mulla on tapana siivota maanantaisin sekä perjantaisin ja torstaina pesen pyykkikorin tyhjäksi. Tällä kertaa kuitenkin siivous siirtyi tiistaille maanantain kiireiden vuoksi.
11:30 Ville herää ja höpötellää sekä halaillaan sängyllä koko perheen voimin. Tyttö syö aamun kolmannen kerran ja maidon joukkoon on sekoitettu 5 tippaa D-vitamiinia.
12:30 Syön lounaan ja Ville aamupalan, jonka jälkeen lähdetään ulos vaunulenkille. Lämpöiset ilmat ja aurinko piristää ihan älyttömästi!
15:05 Ystäväni tulee kylään ja kahvitellaan koko porukalla eilen tehdyn Pinaatti-fetapiirakan äärellä. Piiras pala toimii hyvin välipalana. Ystäväni kyläilyn aikana tyttö on Villen sylissä, joka syöttää tytön.
17:40 Ville lähtee töihin ja on tällä kertaa reissussa reilu vuorokauden ajan. Tiedän jo oven käydessä että viimeistään nukkumaan mennessä mulla iskee ikävä, nukun aina Villen poissa ollessa huonommin. Alan siivoamaan tyttö sylissä ja välillä leikkimatolla mun touhuja ihmetellen. Mietin miltä tytöstä vanhempana tuntuu isän yövuorot ja huolehdin jo etukäteen omiakin mahdollisia yövuoroja tulevaisuudessa. Ajatus meidän pikkutytöstä vieraiden ihmisten hoidossa pelottaa.
18:30 Syön ruuan. Meidän ruuat on tosi yksinkertaisia, paistetaan kanaa/kalaa/jauhelihaa useammaksi päiväksi, jota syödään salaatin/kasvisten ja raejuuston kanssa. Tästä Villen on helppo tehdä eväät töihin ja mä saan sapuskan lautaselle nopeasti vaikka nälkä iskisi kiireenkin keskellä.
19:00 Höpöttelen ja laulelen tytölle, joka maikoilee leikkimatolla välillä hymyillen ja vastaillen kiljahdellen mun jutuille. Hassua miten luontevasti juttelen ”yksinäni” päivän ojjelmasta, tapahtumista, sisustusideoista, haaveilen tulevaisuudesta yms…
19:45 Tyttö syö jälleen ja siirryn sohvalle vauva sylissä katselemaan telkkua. Sovin Facebookissa huomiselle ohjelmaa: käynti vanhalla työpaikalla ja kauppareissu äidin kanssa.
21:20 Pikkuinen syö ja nukahtaa syliin.
22:00 Siirrän tytön sohvalla viereeni sitteriin ja menen tekemään iltapalaksi smoothien. Tyttö nukkuu niin rauhallisesti että menen suihkuun ja ehdin tehdä rauhassa ihanan kasvohoidon. Nämä omat hiljaiset hetket ovat välillä ihan luksusta!
23:00 Tyttö nukkuu vielä, mutta herää kun alan vaihtamaan vaippaa ja yövaatteita. Tyttö syö tänään viimeisen kerran ja makoillaan sängyssä yhdessä. Pikku muru pitää murina ääntä ja huiskii käsillään 10 minuuttia kunnes nukahtaa ja siirrän hänet omaan sänkyyn jatkamaan yöunia. Menen itse vielä olohuoneeseen aloittelemaan muutamaa blogi postausta ja selailen lemppari blogini läpi.
01:15 Lähetän Villelle hyvän yön toivotukset ja rauhoitun nukkumaan.
Tulin jakamaan teille maanantain kunniaksi Voimapiirakan eli Pinaatti-fetapiirakan ohjeen. Ystäväni tuli käymään tänään kylässä ja tämä valikoitui nopeasti tehtäväksi tarjoiluksi. Hieman riskialtista ehkä tarjota pinaattitäytteistä piirakkaa jollei tiedä ruokailijoide mieltymyksista ja inhokeista. Tein ensimmäistä kertaa Pinaatti-fetapiirakkaa itse, mutta monesti olen sitä syönyt äitini tekemänä. Piiras onnistuin minun ja muiden mielestä, joten riski kannatti. Vaikka itse olenkin oikea nirsoilija uskallan suositella tätä jopa niille ennakkoluuloisillekkin kodinhengettärille!
Tarvitset:
1kpl Rukiinenpiirakkapohja
3dl pakastepinaattia
150g fetajuustoa
2dl ruokakermaa
2 kanamunaa
1 sipuli
1 tl pippuria
Jos käytät valmispiirakkapohjaa nosta se pöydälle 30 min aikasemmin sulamaan. Esipaista pohjaa keskitasolla 175 asteessa 10min. Sulata pinaatti ja valuta nesteet pois. Sekoita pinaatti, ruokakerma, kanamunat, pilkottu sipuli ja pippuri. Kaada seos esipaistetulle piirakkapohjalle ja pilko fetakuutioita päälle. Paista keskitasolla 200 asteessa 30 min.
Viime päivät ovat olleet aikamoista menoa. Villellä alkoi perjantaina pitkä viikonloppu ennen tänään alkavia yövuoroja. Ollaan nautittu yhdessä olosta ja oltu jatkuvasti menossa. Päivät ovat kuluneet kaupoissa pyörien ja etsien meille jokaiselle kolmelle vaatteita ristiäisiin. Ville tarvitsi puvun, minä mekon ja tyttö mekon kasteen jälkeiseen kahvitilaisuuteen. Tytölle haluttiin mukava mekko, jota voisi käyttää arkenakin. Nyt kasvetaan niin vauhdilla että harmittaisi jos jokin vaate saisi vain yhden käyttökerran. Villen puvun metsästykseen haastetta toi pukujen koko ja malli. Ahkeralle salitreenausta harrastavalle miehelle on yllättävän haastavaa löytää hyvin istuvaa pukua. Haloselta taitavan myyjän opastuksella kuitenkin löydettiin puku, joka pienillä muutoksilla saadaan istuvaksi.
Myös minulle löydettiin ihana mekko usean vaatekauppa kierroksen jälkeen. Varsinainen kevätvaate ja mekko sesonki on vasta alkamassa, joten se toi hieman haasteta tehtävään. Mekko on todella tyttömäisen mallinen ja värinen, mutta antaa anteeksi raskauden jälkeiset merkit keskivartalolta. Halusin mekon, joka sopii päälle vaikka paino tippuisikin ja kävisi arkisempiinkin tilaisuuksiin. Oma mekkoni on varmasti yllätys minut tunteville, joten sen paljastan blogissakin vasta ristiäisten jälkeeen. Ristiäisiin onkin enää vajaa kaksi viikkoa aikaa ja pientä jännitystä ilmassa, mutta eiköhän saada mukavat juhlat aikaan.
Kauppojen kiertelyn lisäksi ollaan tehty pieniä sisustussuunnitelmia, unelmoitu tulevaisuutemme terassista ja oltu viherpeukaloita. Vihdoinkin asun asunnossa, jonka parvekke soveltuu parvekekasvatukseen. Toivottavasti saadaan kesällä edes maistiaisen verran omaa satoa avomaankurkusta, chilistä, basilikasta, lehtisalaatista ja ruoka- sekä ruohosipulista! Pitäkää peukut pystyssä meidän puolesta!
Nykypäivänä kaikki tapahtuu somessa. Facebookkiin päivitetään päivän kuulumisia, Instagrammiin lisäillään kuvia hauskoilla #hashtageilla ja lisäksi laajasta somen kirjosta löytyy Twitter, Youtube, WhatApp, Google+ yms… Ei kaikki, mutta kuitenkin moni käyttää jotain sosiaalisenmedian kanavaa. Lisäksi on vielä kovassa huudossa olevat blogit, jossa kirjoitellaan omasta elämästä tai kiinnostuksen kohteista laajemmin. Itse kirjoitan blogissa oman elämän lisäksi myös meidän perheen arjesta sekä lapsestani, joka ei voi vaikuttaa mitä hänestä päätyy nettiin.
Aika pelottava ajatus, sillä itse olen hyvin tarkka esim. kuvista joita minusta lisätään. Lapsi somessa aihetta olenkin miettinyt ja pohtinut monesta eri näkökulmasta. Mitä kerron, kuinka kauan kerron ja millaisia kuvia blogiin laitan? Mitä nettiin laitat kuitenkin netissä pysyy. Kyselin Villen mielipiteitä asiaan ja tulimme siihen tulokseen ettei lapsestamme tule näkymään kuvia vähissä vaatteissa blogissa tai muualla netissä. Vaikka meidän muru on todella suloinen kylvyssä ei hauskoja kylpykuvia lisätä oman kotialbumin lisäksi muualle. Lapsen itse ymmärtäessä asia vanhempana voisi se hänestä olla ikävää ja rehellisesti sanottuna maailma on täynnä monenlaisia ihmisiä. Hirvittääkin ajatus että lapsemme suloinen kylpykuva päätyisi väärän ihmisen silmille ja käyttöön. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan?
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä vauvan/lapsen näkymisestä somessa?
