Maha asukin liikkeeet

Vauvan liikkeet masussa on yksi niistä raskauden ihmeistä, jotka yllättivät minut. En osannut kuvitella miltä ne tuntuisi enkä todellakaan osannut ajatella kuinka merkityksellisiä ja tärkeitä niistä minulle tulisi. Viikkojen vieriessä eteenpäin ovat liikkeet vain vahvistuneet ja tulleet tutummiksi, mutta joka kerralla ne ovat yhtä ihmeellisiä ja ihania. Ne korvaavat kaikki selkäkivut sekä muut vaivat.

Kevyet töytäisyt ovat muuttuneet kovemmiksi ja säännöllisiksi liikkeiksi ja myllerrykseksi. Aamupäivisin masussa liikuskellaan, potkitaan ja huiskitaan käsillä. Iltapäivisin potkiminen jatkuu. Illalla myllerrys ja muut liikkeet ovat vahvimmillaan. Tunne iltaisin on aika hurja ja ajoittain hieman epämukava. Nukkumaan eli maaten mennessä vielä pyöritään hetkisen ja vaihdellen toinen meistä nukahtaa ensin. Silloin tällöin herään öisin vauvan liikkumiseen, mutta useimmiten nukahdan heti uudestaan.

Myllerryksen ja liikkumisen lisäksi nyt uutena tuntemuksena on tullut maha asukin hikka.  Joka siis kertoo keuhkojen kehottymisestä ja on täysin normaalia sekä toivottuakin. Yllätyin kyllä miten selkeästi sen tunnisti hikaksi näin ensiodottakin, joka ei ollut aikaisemmin osannut edes odottaa vauvan hikkailun aloitusta.

Harjoitussupisteluita on täällä tunnettu jonkin verran. Ensimmäiset tuntuivat siltä kuin olisi vatsalihaksia jännittänyt ja neuvolasa kuulin tämän olevan jo sitä harjoitussupistelua. Nykyään harjoitussupistelut ovat vahvempia ja pakottavat usein hetkeksi pysähtymään.Vatsa muuttuu kovaksi ja kiristyy. Supistukset tuntuvat hieman epämiellyttäviltä, mutta menevät nopeasti ohi kun malttaa pysähtyä hetkeksi. Tähän mennessä ne ovat aina liittyneet fyysiseen rasitukseen kuten kävelyyn tai siivoukseen.

Tosi vaikea kuvailla tuntemuksia selkeästi, mutta ensi hetkistä saakka ne ovat tuntuneet oikeilta ja luonnollisilta vaikka uusia asioita ovatkin. Yksinkertaisuudessaan liikkeet tuntuvat juuri niin ihmeellisiltä kuin voi jos mahassa kasvaa pieni ihminen. ♥

 

100% herkkis

Tänään juhlittiin pikkuveljeni 12 vuotis synttäreitä perheen kesken päivällisellä. Iskä oli tehnyt Lasagnea ja äiti kakun. Meillä kakut ovat perinteisesti enemmän tai vähemmän mielenkiintoisen näköisiä, mutta sitäkin paremman makuisia.  Meidän ei tarvinnut V:n kanssa kuin vain saapua paikalle ja nauttia ruuasta!

Hetkeksi ehdittiin vielä kotiin käymään ennen kuin piti taas lähteä juna-asemalle. Mä sinkoili ympäri asuntoa keräillen vielä viimeisiä kamoja laukkuun välillä itkua tihrustaen. Musta on tullut raskauden aikana hirveä itkupilli ja etenkin väsyneenä se ei todellakaan ole pieniä tyttömäisiä kyyneleitä vaan naama räässä vollottamista.

Syy tämän päiväisin itkuihin on se että istun junassa parasta aikaan matkalla Ouluun mamman luokse kyläilemään. Usein olen jo kesällä käynyt kyläilemässä, mutta tänä kesänä reissu jäi pahoinvoinnin vuoksi tekemättä.  Olen ollut viime aikoina niin tiiviisti kotona että viideksi yöksi pois lähtö tuntuu erityisen pelottavalta. Ja onhan tämä pisin aika erossa V:stä meidän suhteen aikana, joten kai mulla on lupa edes pieneen herkistelyyn? Tästäkin selvitään ja 9 tunnin ja 30 min päästä tämä tyttö on Oulussa!

 

Perhevalmennus: parisuhde, vanhemmuus ja loppuraskaus

Keskiviikkona oli ensimmäinen perhevalmennuskerta ja aiheena oli parisuhde, vanhemmuus ja loppuraskaus.
Kuultiin parisuhteen muutoksista ja huolehtimisesta. Parisuhteen muuttumisesta vanhemmuudeksi-aiheesta ei voi mitään faktatietoa antaa, mutta paljon saatiin pohdittavaa ja mietittävää. Tullaan käsitellyistä asioista varmasti keskustelemaan vielä paljon V:n kanssa yhdessä.

Erityisesti mieleen jäi parisuhteesta huolehtimisen tärkeys ja isän riittävä huomiointi sekä mukaan ottaminen raskauteen, synnytykseen ja vastasyntyneen hoitoon. Raskauden aikana kaikki pyörii usein niin tiiviisti äidin ympärillä että isä jää helposti hieman ulkopuolelle siitä kaikesta hulinasta. Täytyy itsekkin miettiä miten voisin tulevaa isää ottaa paremmin mukaan loppu odotukseen. Yhdessä tässä jo vanhemmiksi kasvetaan vaikka lapsi minun sisälläni vielä asustaakin.

Synnytyksen käynnistymisestä sain paljon uutta tietoa mm. lapsivedestä, supistuksista ja oikeasta ajankohdasta lähteä sairaalaan. Kekusteltiin myös sairaalakassin sisällöstä sekä osastolla olosta.

Kaikki tietohan olisi luettavissa itsenäisesti esim. netistä, mutta itse opin parhaiten kuuntelemalla. Alun ennakkoluuloisa huolimatta suosittelen kyllä ensiodottajia hyödyntämään mahdollisuuden perhevalmennukseen. Erityisesti odotan synnytystä käsittelevää kertaa.

 

Porkkanateeleivät ja Brownies-piirakka

Porkkanateeleivät

4dl Hiivaleipäjauhoja
4dl Kaurahiutaleita
4tl Leivinjauhetta
1tl Suolaa
4rkl öljyä
6dl Porkkanaraastetta
4dl Vettä

Sekoita kuivat aineet keskenenään kulhossa esim. puuhaarukalla. Lisää vesi, öljy ja raastettu porkkana. Sekoita.

Muotoile taikinasta taputellen 8 paksuhkoa ja pyöreää leipästä. Paista 200 asteessa n. 25min.

Brownies-piirakka

Pohja:

180g Rasvaa
2dl Sokeria
1dl Kaakaojauhetta
1/3dl Siirappia
1mm Suolaa
2kpl Kanamunia
1dl Vehnäjauhoja

Pehmitä hetki rasvaa ja vaahdota se sokerin kanssa. Lisää kanamunat yksitellen vaahdotusta jatkaen. Lisää sekoittaen kaakaojauhe, siirappi, venhäjauhot ja suola.
Levitä voideltuun vuokaan.
Paista 200 asteessa 20-25 min.
Jäähdytä.

Kuorrutus:

40g Rasvaa
3dl Tomusokeria
1/2dl Kaakauojauhetta
1tl Vaniljasokeria
100g Maustamatonta tuorejuustoa
1tl Kahvia

Vaahdota rasva, sokeri ja kaakaojauhe. Jatka vaahdotusta lisäen tuorejuusto ja kahvi. Sekoita seoksesta tasainen. Levitä jäähtyneen piirakan päälle.

Koristele piirakka halutessasi esim. raastetulla valkosuklaalla tai suolapähkinöillä.

Voitte varmasti uskoa että nämä herkut maistui teen kanssa pitkän lenkin jälkeen. Kylmässä tuulessa reippailua motivoi kummasti ajatus lämpimistä ja tuoreista Porkkanateeleivistä! Koska leipätaikinaa ei tarvitse kohottaa ollenkaan ehtii leipäset valmistaa kiireemmässäkin aikataulussa. Brownies-piirakka on niin makea että jo pieni pala riittää taltuttamaan suureammankin makeanhimon.

Sunnuntai Ikeassa

Sunnuntaina sai nukkua pitkään ja heräämisen jälkeenkin loikoiltiin sängyssä vielä hyvän aikaa ennen aamupalaa. Juuri näin rauhallisesti sunnuntaiden kuuluukin alkaa. Iltapäivän puolella päätettiin V:n kanssa lähteä käymään Ikeassa tarkoituksena hankkia muutama juttu vauvanurkkaukseen. Mukaan lähti pinnasängyn laitapehmuste ja pari kappaletta Lack-hyllyjä sängyn joiden paikka tulee olemaan sängyn yläpuolella. Ja uskomatonta kyllä, en ostanut mitään tuhraa!

Kierreltiin ja katseltiin kaikessa rauhassa. Parkkipaikan tungoksesta huolimatta sisällä tilaa riitti jokaiselle. Yläkerran jälkeen alkoi maha kurnimaan ja käytiin syömässä. Paljastui ettei V ole ikinä ennen syönyt Ikeassa ruokaa. Mä luulin että lihapullat ja ranskikset kuuluu kaikilla perinteiseen Ikea reissuun!? Ranskikset olivat kuitenkin loppu ja jouduttiin tyytymään perunamuusiin ja riisiin, mutta lähti se nälkä niilläkin.

Alakerran kiertäminen sujui hieman hitaammin harjoitussupistusten vuoksi. Ekaa kertaa niitä tuli toistuvasti ja tuntuivat aikaisempia voimakkaammilta. Hyllyjen välissä naureskeltiinkin että kun h-hetken koittaa kuinka paniikkiin mahdetaan mennä. Olis just mun tuuria että lapsivesi menis keskellä Ikeaa ja kaikki sairaalan otettavat tavarat olis kotona hujanhajan.

Milloin sairaalakassin pakkaaminen on ajankohtaista?

Joulufiilis

Perjantaina satanut lumi on täällä yhä maassa ja antaa paljon valoa muuten nopeasti pimeneviin iltoihin sekä kaunistaa kummasti muuten mustaa ja harmaata kerrostalo maisemaa. Vähän lunta ja pienet pakkasteet ovat minulle mieluisin ilma talvella. Ilma on raikas ja vähän kirpsakka, mutta ulkona tarkenee ilman eskimo tason vaatetustakin. Lauantaina vietin päivää vanhempieni luona Maskussa, jossa luminen maisema on vieläkin kauniimpi kuin täällä kaupungissa. Odotankin jo innolla pääseväni sinne ensi kuussa asustelemaan viikoksi koiran vahdiksi kun muu perhe lähtee lomailemaan etelän lämpöön!

Jo pieni lumi määrä saa kaltaiseni nihkeämmänkin joulutyypin jouluintoa hieman kohoamaan.Ei kuitenkaan niin paljon että alkaisin tekemään laatikoita ja täyttämään asuntoa välkkyvaloilla. Pidän kyllä joulusta, mutta inhoan ja yritän itse välttää sitä kaikke stressiä mitä niin monet ihmiset itse itselleen tuottavat. Hermoillaan joululahjoista, ruuan valmistuksesta ja siivouksesta jo marraskuusta asti ja h-hetkellä sitten ollaan uupuneita.
Minulle joulu merkitsee rentoja ja mukavia hetkiä läheisten ihmisten kanssa nauttien hyvästä seurasta ja ruuasta.Rauhoittumista ja rentoutumista. En mä silloin arvioi kyläillessä muiden keittiökaappien siisteyttä. Kaksi kuukautta kestänyt siivous ja itseväkerretyt joulukortit on tosi jees jos ne on tehty tekemisen ilosta eikä pakkopullana, mutta ei oo muo varten.
Meillä joulua on vietetty lähes poikkeuksetta vain perheen kesken kotona. Puolilta pävin on piipahdettu vierailemaan isomamman luona, jonka jälkeen kotiin vaihtamaan rennot oloasut päälle. Saunomista, syömistä, perheen kanssa oleskelua ja vähän lahjoja sekä tietysti joululeffat!
Lähi vuosina on kuitenkin ajankohtaista alkaa rakentaa sitä joulua myös omaan kotiin. Haluanhan mä kuitenkin tarjota lapselleni jouluisia perinteitä. Mahdollisuus nauttia jouluruuista, koristella kuusi, nukkua jouluvaloin koristellussa huoneessa, kuunnella joulumusiikkia (mikä aiheuttaa mulle päänsärkyä) ja leipoa jouluherkkuja. Tärkeintä on kuitenkin se yhdessä vietetty aika ja rentoutuminen, jonka haluan lapsenikin oppivan sitten tulevaisuudessa. Joulu on vain kerran vuodessa, joten nautitaan siitä myös sen mukaisesti!
www.weheartit.fi

6. neuvolakäynti

Tänään oli kuudes neuvolakäynti. Tähän mennessä neuvolassa on käyty kuukausittain, mutta lasketun ajan lähentyessä on käynnit nyt jatkossa noin. 2 viikon välein. Tuttuun tapaan aloitettiin kuulumisten vaihdolle ja mulla oli mahdollista esittää kysymyksiä. Jostain syystä mun pä tyhjenee aina täysin neuvolaan mennessä enkä muista yhtäkään kysymystä tai olen asiaa jo selvittänyt muuala.

Sitten oli vuorossa mun mittaukset eli verenpaine ja paino. Verenpaine pysynyt hyvänä koko raskauden ajan ja paino noussut odotetusti vaikka hieman itseäni painon nousu harmittaakin. Tällä kertaa keskusteltiin myös kausi-influenssarokotteesta. Rokote suojaa minun lisäkseni myös lasta ainakin 6 kk ajan ja suositellaan myös isälle otettavaksi. Itse sain rokotteen heti ja V saa sen myös neuvolasta niin halutessaan.

Tutkimuspöydällä maatessani meidän terveydenhoitaja tunnustel kohtua vatsaa painelleen ja totesi vauvan olevan nyt pää alas päin. Ja kohdunpohjan korkeus 29 cm eli täysin toivotut tulokset tästäkin. Sydänäänet kuuluivat taas akaista vahvempina ja sydän löi 130/min. Näillä näkymin ei siis päästä/jouduta ylimääräiseen ultraan. Emmä tietysti toivokkaan että jokin olisi vinossa, mutta olisha se kiva päästä vielä näkemään meidän pikkuinen tulokas.

Nyt koitan saada itseni koneen äärestä ylös siivoushommiin. Välillä poden hirveitä omatunnon tuskia kun sohvalta raahautuessa oon yhtä poikki kuin V, joka on ollut pitkän päivän töissä ja käyny salilla. Kun taas mä taas niin muka kiireisenä toteutan kalenterin sisältöä, joka kostuu mukavista kahvihetkistä kavereiden kanssa, pikku asioiden hoitamisesta ja siivouksesta…

 
Kuvituksensa meidän makkari, jonka vauvanurkkaus näyttää nyt tältä.
Sänky on koottuna, mutta muuta ei olekkaan tehty vielä
 ja ruskea hyllykky odottaa pois vientiä.

 

Torstain sapuska

Täällä on koko viikko vietetty enemmän tai vähemmän nuhanenänä ja teekupin ääressä, mutta muuten olen ollut virkeämpi kuin moneen viikkoon. V:n pitkä yövuoro putki vaihtui aamuvuoroihin ja meillä on pitkästä aikaa ollut ns. normaali vuorokausirytmi. Omaa tyhmyyttäni olen siis itse myös sekoittanut vuorokausirytmin ja valvonut pitkään ja nukkunut vaihtelevasti tosi pitkiä tai vain muutaman tunnin unia. Ei ihmekkään että jatkuvasti olin väsynyt ja mielialakin oli hieman maassa. Parisuhdekkin voi paremmin kun mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä vaikka sängyn toisilla puolilla nukutaankin. Mikä on aika luonnollista, onhan tuo ”parempi puoliskoni” se jonka vierestä toivon herääväni vielä monien vuosienkin päästä.

Eilen vietin iltapäivällä hetken jos toisenkin keittiössä hääräillen. Sapuskaksi nautittiin broiskua, paistettuja nuudeleita ja wokkivihanneksia sekä salaattia sitruunapippurilla maustetun mozzarellan kera. Vaikka ateria ei ihmeempiä kokintaitoja vaatinut antoi se mukavasti puuhaa ja lopputulos oli mausteinen ja maukas. Jälkkäriksi oli vielä hedelmärahkaa, jonka löytyy kuvien alta.

Hedelmärahka:

1 purkki maitorahkaa
1 purkki (2dl) kuohukermaa
kiiwiä
banaania
persikkaa (säilykepersikkoja

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon maitorahka sekä pilkotut hedelmät. Laita kylmään tarjoilua odottamaan. Nauti! 

Rahka näyttäisi paljon paremmalta jos hedelmät asettelisi annoksen päälle, mutta käytännöllisyyden vuoksi heitin kaikki samaan kulhoon vaan ja sötkötin. Tosi hyvä herkkujälkkäri makeannälkään. Maitorahka+hedelmät yhdistelmää epäterveellisempi, mutta parempi vaihtoehto kuin moni muu jälkkäri.

Se mikä tuossa sapuskassa oli minulle erikoista on nuo wokkivihannekset. Hävettää vähän myöntää näin julkisesti, mutta jos saan valita syön vihannekset ja kasvikset vain tuoreena. En välitä keitetyistä, paistetuista yms. lämpimistä vihanneksista (älkää edes ehdottako kokeilemaan ”ah niiin herkullista” kasvisgratiinia), mutta nyt koitan totuttaa itseäni hieman vähemmän nirsoksi. Ja mausteisten nuudeleiden kanssa nuo wokkivihannekset eivät olleetkaan niin kamalia kuin pelkäsin!

lumene_clear_it_up_group_0

Clear it up!

Lumenen Clear it up syväpuhdistava geelipesu, joka on tarkoitettu kasvojen lisäksi myös silmämeikille on saanut hehkutusta blogissani ennenkin. Nyt päivittäistä käyttö kokemusta on takana reilut kaksi kuukautta ja uusi purkkikin hamstrattu kylppäriin voin edelleen kertoa olevani enemmän kuin tyytyväinen. Eihän mikään ikinä ihmeitä tee, mutta jo ensimmäisistä pesuista saakka olin tyytyväinen puhtauden tunteeseen kasvoilla ilman ihon kiristelyä ja super iso plussa tulee tuosta silmämeikin poistamisesta! Noin 2 viikon säännöllisen (aamuin illoin) käytön jälkeen aloin huomaamaan eroa ihon kunnossa. Ei finnejä tai muita epäpuhtauksia koko yli 2 kk käytön aikana.

Harvoin innostun mistään ihonhoito-sarjasta niin että halajaisin sarjan useampia tuotteita vaikka yksi tuntuisikin toimivalta. Tai ylipäätä innostun paria käyttökertaa enemmän mistään tuoteesta näin paljon.  Kolmisen viikkoa sitten ostin kuitenkin Clear it up kiiltoa kontroloivan kasvoveden. Pyörisin kaupassa hetken etsien samaa pinkkiä kuin geelipesun puteli oli ja koin ahaa-elämyksen tajutessani että pullohan on sininen… Toivottavasti ketään ei naureskellut mut pyörimistä ja hyörimistä valvontakameroista. Olen ollut tyytyväinen myös sarjan kasvoveteen, joka tukee ja tehostaa mielestäni geelipesun tuloksia. Ihoni jää entistäkin mattapintaisemmaksi ja kirkkaammaksi.

Clear it up syväpuhdistava geelipesu ja kiiltoa kontroloiva kasvovesi molemmat ovat käytössäni aamuin  illoin ja sopivat hyvin minun epäpuhtauksista kärsivälle sekaiholleni. Sarjaan kuuluu vielä kiiltoa kontroloiva kosteusvoide, spot delete ja syväpuhdistava kuoriva geelipesu. Mahdollisesti kokeiluun pääsee vielä kosteusvoide ja kuoriva geelipesu. Hieman vain epäilyttää voiko tämä täydellisyys ja toimivuus jatkua muissakin Clear it up tuotteissa?

                                
Kuva lumene.com sivustolta lainattu.

IMG_20141119_163735

Helppo raskaus

Raskauden alussa kärsisin pahoinvoinnista ja oksensin useasti päivässä päivittäin. Pientä helpotusta toi 3 viikon kesäloma, joka suurimmaksi osaksi meni tuulettimen edessä pimennetyssä kämpässä lepäillen. Pahimpien helteiden aikana kävin muutaman kerran nesteytyksessäkin tervetskeskuksen päivystyksessä. Kamalin pahoinvointi taisi loppua siinä raskausviikon 15 kohdalla. Myös väsymys painoi ja unentarve kasvoi huomattavasti alku raskauden ajaksi. Muita ”oireita” olivat kiinnittymiskivut ja kohdun laajenemisen aiheuttamat pienet nipistykset.

Toinen kolmannes sujui mukavasti. Olin energinen ja jaksoin puuhailla kuten ennen raskauttakin. Maha alkoi kasvamaan, mutta muuten olo oli täysin normaali fyysisesti. Innostuneena ostelin vauvalle vaatteita ja etsisin kaikkea tietoa. Tieto toi mukana pelkoa, joten rajoitin innokkaan googlailun neuvolasta saatuihin vihkoihin ja oppaisiin.

Vaikka raskausviikkoja on vielä edessä puhun jo kuitenkin loppuraskaudesta. Muutaman kerran olen kärsinyt päänsärystä, joka oli ihan uusi juttu. Kuulun nimittäin niihin onnekkaisiin, jotka eivät ole tulleet läheisiksi tutuiksi sen vaivan kanssa ikinä. RV 25 ja risat selkäkivut alkoivat vaivaamaan väliaikaisesti, mutta niihn helpotusta toi säännölliset kävelylenkit ja nukkuminen tyyny polvien välissä. Toinen kivulias vaivani ovat/olivat liitoskivut, jotka pahimmillaan lähes estivät ylös nousemisen esim sängystä tai sohvalta ja kävely tuntui tuskaiselta. Tällä hetkellä ainakin liitoskivut ovat vain satunnaisina päivinä ja hetkinä. Ja tottakai se paljon puhuttu vessassa ravaaminen on alkanut. Yöunet, lenkit ja kauppareissut keskeytyvät aikaista useammin ja vaativat hieman suunnittelua.

Kun lukee listaa raskauden mahdollisista oireista voi vain todeta että olen päässyt helpolla! Vielä ei ainakaan ole tullut sellaista oloa että ”ompa tää kamalaa” (hetkellisiä maltin menettämisiä laskematta) tai ”ei enään koskaan uudestaan”. Henkisesti kyllä ollut raskasta ja pelottavaa, mutta myös tosi opettavaista aikaa. Olen oppinut itsestäni uusia asioita ja puolia sekä avartamaan ajatuksiani ja rajojani.