Hei,
harkitsen, etten imettäisi lainkaan. Kahden edellisen lapsen kohdalla maito ei ole missään vaiheessa riittänyt täysimetykseen ja molemmat ovatkin olleet osittaisimetyksessä. Lisäksi imettäminen on ollut ensimmäisest viikot erittäin kivuliasta. Kahden maito-shown (rinta- ja pulloruokinnan) pyörittäminen yhtä aikaa vie oman aikansa ja kun samalla yrittää pitää omaa maidontuotantoa yllä pumppaamalla (lapsihan ei pitkään viitsi imeä, jos mitään ei tule), pyörii elämä aikalailla meijerin ympärillä (ja on pumppaamisesta johtuen myös kivuliasta). Imetys on takunnut myös henkisellä puolella, sillä sairaalan imetysmyönteisyys on tuntunut lähinnä painostavalta. Minua on pidetty liian hätäisenä, kun en "malttanut" imettää (lapsi oli rinnalla ½h, ei niellyt sinä aikana mitään ja itsestäni vauvan ote tuntui kuin hiirenloukku olisi isketty rintaan). Kun sanoin, ettei sieltä tule mitään, ei kätilö uskonut, ennen kuin käytiin pumppaamassa. Toiselle lapselle, joka siirtyi osastolle tehohoidosta, ei annettu lääkärin määräyksestä huolimatta lisämaitoa, vaan edelleen tärkeimpänä pidettiin imetyksen onnistumista.
Myös mies tiedusteli, mitä aion tehdä ja sanoi, että anna olla, jos et välttämättä halua imettää. Hän oli kokenut imetyksen vielä työläämpänä kuin minä
Todennäköisesti päädyn siihen, että uusi vauva saa imeä rintaa sen minkä siitä irti saa, mutta jos maidon tuotanto on edelleen yhtä vähäistä kuin aiemmin, en juuri yritä sitä väkisin ylläpitää. Tiedän, että äidinmaito on hyväksi lapselle ja mielelläni hänelle suon ne vasta-aineet ym. mitä saatavilla on. Kahdesta edellisestä lapsestamme on kuitenkin tullut vähän sairastavia ja muutenkin tormakoita myös osittaisimetyksellä, joten en näe imetyksellä olevan niin suurta arvoa, että sitä kannattaisi kaikin keinoin yrittää ylläpitää silloin jos homma osoittautuu hankalaksi.
Kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä tehdään, jos äiti ei halua ollenkaan imettää? Olen kuullut, että maidon tuotannon estämiseksi on jokin lääkitys.