iPana Äitiys - keskustelupalsta

Lapsettomuushoidot ovat nykyään hyvin yleisiä ja koskettavat suurta määrää vauvasta haaveilevia pariskuntia. Millaisia kokemuksia teillä on lapsettomuushoidoista? Kuinka kauan jouduitte odottamaan pääsyä niihin vai hakeuduitteko suoraan yksityispuolelle? Miten kauan ehditte yrittää? Millainen tausta teillä on?

Meillä lasta ehdittiin toivoa reilut kolme vuotta ennen kuin raskaus onnistui. Ensimmäinen vuosi yritettiin ilman hoitoja. Yksi kohdunulkoinen raskaus alkoikin juuri vuoden yrityksen jälkeen. Sen jälkeen lähdettiin tarkempiin tutkimuksiin ja lopulta kaksi vuotta yrityksen aloituksesta (kärsivällisyyden loppuessa) päätimme lähteä yksityiselle lapsettomuushoitoihin.

Kolmannesta pakastealkion siirrosta lopulta onnisti ja odotammekin nyt saapuvaksi identtisiä kaksosia. Alkuraskaus oli dramaattinen verenvuotoineen ja uhkaavine keskenmenoineen viikoilla 6-10. Nyt kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja raskausviikkoja on kasassa jo 23. Kaksosraskaus oli meille todellinen yllätys, sillä alkioita siirrettiin vain yksi. Alkionsiirtojen välissä pidimme myös taukoa hoitojen raskauden vuoksi. Ennen onnistunutta yritystä pidimme 7kk:n tauon, joka teki henkisesti todella hyvää. Vieläkin sitä välillä pelkää, että tämä onni meiltä viedään, mutta mitä pidemmälle päästään, niin sitä enemmän tähän ihmeeseen alkaa jo uskoakin.

Hurjasti tsemppiä ja voimia muille lapsettomuushoidoissa oleville ja uskoa ihmeeseen. Toivoa on aina! <3

Hei Sanniliini ja kiitos kun jaoit oman kokemuksesi! Hienoa kuulla että teillä hoidot ovat tuottaneet tulosta. Onnea loppuodotukseen ja hyvää vointia sinulle!

Itellä ei hommat menny ihan putkeen noiden hoitojen kanssa.Yritettiin vuosi luonnollisin keinoin, eikä onnistunut,kunnes exälläni todettiin kivessyöpä.Häneltä leikattiin toinen kives pois ja siemenet pakastettiin jatkoa varten.Yksityisellä klinikalla sitten aloitettiin hoidot, jotka olivat alusta loppuun todella rankkoja.En koskaan ole ollut niin pohjamudissa kuin hoitojen aikana,lisäksi en kokenut saavani apua tähän klinikalta,vaan koin että tuntemuksiani vähäteltiin.Kun hoidot sitten päättyivät eikä lasta saatu alulle,olikin avioliittomme ja mielenterveyteni jo melko finito.Masennuin vakavasti ja ko.aihe jätti traumat, joiden kanssa olen kamppaillut vuosia.Tosiaan, vuodet vierivät ja uuden kumppanini kanssa ollaan nyt raskaana.Melkein uskaltaa jo toivoa,että tässä voi käydä onnellisesti