iPana Äitiys - keskustelupalsta

Olisi kiva teiltä, odottajilta ja äideiltä, kuulla mikä raskausaikaina on ollut hienointa? Ja mikä sen sijaan raskainta?

Raskausaikana hienointa on ollut kasvaa henkisesti itse ja valmistautua äitiyteen (ensimmäinen lapsi, ikä >30), samalla kun havaitsee vatsan suurenevan ja vauvan lisääntyvät liikkeet. Henkinen puoli on lisännyt myös yhteenkuuluvuuden tunnetta puolisoon ja sitoutumista perhe-elämään.

Raskainta ovat olleet fyysiset vaivat järjestyksessä pahoinvointi, nivelten löystyminen ja närästys. Lisäksi fyysinen olemus alkaa loppua kohtia rajoittaa tekemisiä ja jopa siivoamista. On siis sekä helpotus että pettymys, kun yhdeksän kuukautta on äkkiä ohitse, ja sitä olisi toivonut tarkemmin painavansa mieleensä tiettyjä hetkiä ja tuntemuksia.

Kiva kuulla, että raskausaikana olet kokenut paljon - etenkin matka äidiksi ja sen oivaltaminen on tärkeä vaihe raskautta. On hyvä, että raskaus kestää niinkin pitkään, siinä ehtii tottua ajatukseen äitiydestä ja käydä läpi ajatuksia tulevasta. Usein matka vanhemmuuten tapahtuu hieman "salaa", pikkuhiljaa raskauden edetessä ja vanhempien saadessa yhteys vauvaan. Raskausajan fyysiset vaivat, kuten mainitsit, ovat osa suurinta osaa raskauksista. Niilläkin on tarkoituksensa, voinnin muuttuessa kehnommaksi äidillä tulee enemmän intoa synnytystä kohti. Jos odottavat äidit olisivat täysin hyvävointisia ilman fyysisiä vaivoja, saattaisi synnytys tuntua liian kivuliaalta ja jopa pelottavalta. Useimmat raskausajan vaivat helpottaa synnytyksen myötä, joten ajatus on synnytyksessä ja sen tuomassa ilossa sekä uudessa elämässä

Olen ollut viimeksi raskaana 12 vuotta sitten, hienointa on se että saan pojallemme sisaruksen ja että olemme yrittäneet tätä lasta 5 vuotta (emme käyneet missään hoidoissa et tulin raskaaksi) Raskainta on ollut koko raskaus. Ensin oli 4kk kestävä päänsärky, joka ei meinannut millään mennä pois. Onneksi siitä on päästy. Nyt sitten on supistukset alkaneet rasituksesta ja vauva painaa johonkin lonkan hermoon eli jalat puutuu Ensimmäisestä raskaudesta ei ollut mitään, ja epäilen että minun 11 vuotta sitten sattuneella tapaturmalla on osuutta asiaan.

Niin toivottu kuin esikoisemme on niin kaikista raskainta on ollut sopeutuminen äidiksi tai kasvaminen siihen. Hurjaa ettei mielialanvaihteluihin oo pystynyt vaikuttamaan mitenkään. Uskon, että mitä vanhemapana saa esikoisen niin sitä haasteellisempaa on sopeutuminen ja jos muutenkin on sitä sorttia, että reagoi muutoksiin vahvasti psyykeellä niin ei tämä helpoimmasta päästä ole lainkaan. Neuvolan hoitaja tuumas et voi sää oot vielä nuori. Että sen tasoista henkistä tukea neuvolasta. Hyvä käydä kriisivaiheet läpi ennen vauvan syntymää eikä sitten vasta kun vauva on syntynyt. Niin kovin rakasta ja ihmeellistä saa tilalle vaikka samalla jostain joutuukin luopumaan. Ja luopuminenhan tuottaa aina surua ja tuskaa.

Elämä kuitenkin kantaa ja asiat sujuu parhaiten silloin kun ne menee omalla painollaan. Ihana saada oma rakas nyytti ja niin kovin erilaista ja rikasta sisältöä elämään.

Ehkä hienointa on ollut se, miten olemme puolisoni kanssa kasvaneet yhdessä raskauden myötä. Tällä tarkoitan sitä, kuinka ajatusmaailma ja elämä on pikkuhiljaa alkanut muotoitua kohti vauvan tuloa ja kuinka olemme saaneet huomata tavoitteidemme ja arvomaailmamme olevan hyvin samanlainen.

Vaikeinta taitaa olla tavallaan omasta kropasta luopuminen. Olen tottunut vaatimaan itseltäni paljon jaksamisessa esimerkiksi jo urheilussa. Nyt erinäiset vaivat ovat vaatineet hidastamaan tahtia kaikessa, töissä ja vapaa-ajalla ja sen totteleminen sekä etenkin hyväksyminen tuottaa edelleen työtä päivittäin. Onneksi vauvan liikkeet ovat konkretisoineet sitä, että tarjoan nyt kropan tuolle pienelle ja hänen hyvinvointinsa menee kaiken edelle.

Molempien vanhempien yhteinen arvomaailma ja ajatukset mm. samanlaisista kasvatustavoista ovat tärkeitä vauvaa odotellessa. Näistä asioista onkin hyvä keskustella jo raskausaikana, kasvatukselliset näkökulmat tulevat usein eteen yllättävän nopeasti lapsen kanssa.

Omasta kehosta "luopuminen" ja kehon muutokset raskausaikana voivat olla yllättäviä ja jopa ahdistavia. Kehon muutoksista on hyvä keskustella esim. neuvolassa. Myös muiden raskaana olevien/synnyttäneiden kanssa keskustelu voi helpottaa omaa suhtautumista raskausajan muutoksiin.