Hei, minä olen..

Vilho Markus Kristian!

Olen pitänyt vanhempani todella kiireisinä, sillä en tällähetkellä viihdy yhtään yksin. Ja aina kun äiti alkaa syömään tai haluaa käydä vessassa, minä huudan. Ja huudan muuten lujaa!

Äiti ja isi osti viimeviikolla ensimmäisen oman asunnon ja nyt meidän kotona on hirmuinen kaaos, kun kaikki tavarat täytyy pakata. Meidän uuteen pihaan tulee mulle oma hiekkalaatikko, mutta en osaa ihan vielä siinä leikkiä. Vuoden päästä kyllä osaan ja teen äitin kanssa ulkohommia! Aika jännä. Äiti on sanonu, että mä saan muumikumpparit kunhan vähän kasvan, semmoset kun äitilläkin on.

Olin muuten viikko sitten neuvolassa jo tasan neljä kiloa painava ja pituutta oli 53cm. Oon kasvanut ihan hirveesti ja äiti on saanu pakata mun pieniä vaatteita jo pois.

Mutta nyt mä meen taas nukkuun ja parin tunnin päästä herään uudestaan syömään.

– Vilho

Ensimmäinen kuukausi

Kirjoittelu on ajanpuutteen takia vähän jäänyt. Tämä ensimmäinen 5 viikkoa on mennyt hirveän nopeasti.

Vietimme yhden viikon vanhemmillani, sillä minulle iski todella raju rintatulehdus. Tänään nappasin viimeisen antibiootin 14 vuorokauden kuurista..huh.

Vaapukka on kasvanut paljon ja 1kk neuvolassa mitat olivat jo 3040g ja 50cm. On se tissimaito vaan superfoodia! Ensimmäiset vaatteetkin on menneet jo pieneksi! Mun vauva kasvaa! Vaapukkaa kiinnostaa jo erilaiset rapisevat lelut. Niistä lempparina liberon perhonen, joka tulee ilmaiseksi aina kaikissa näytepakkauksissa. Ehkä siksi meiltä löytyy niitä 5 ja semmoinen kulkee aina mukana.

Viimeisiin viikkoihin on mahtunut myös paljon, todella paljon stressiä. Vauva ei öisin nuku kuin maksimissaan 2h pätkiä. Semmoisilla unilla ei hirveästi jaksa päivisin äiti touhuta. Olen muutenkin oppinut vasta nyt hieman nukkumaan, enkä vain vahdi vauvan hengitystä. Näen paljon unia Vaapukan kuolemasta ja myös Jooasta.

Vaikka katson Jooan kuvaa päivittäin, en silti muista miltä hän näytti. Näen kuvan, mutta minulla ei silti ole sitä tunnetta ja muistoa hänen ulkonäöstään. Vaapukka ei näytä yhtään Jooalta, sillä silloin todennäköisesti tunnistaisin myös niitä unholaan jääneitä piirteitä. Heillä on ehkä samanlaiset nenät, mutta muuta yhteistä en löydä. Vaapukka on aivan isänsä näköinen, kun taas Jooa oli täysin itsensä näköinen, ei kummankaan meistä. Niin ainakin sanoisin.

Ja se toinen stressin aiheuttaja..ristiäiset! En muistanutkaan kuinka iso työ on juhlien järjestämisellä. Täytyy olla paikka, pappi, tarjottavat, astiat, vauvan juhlavaatteet, saati omat joista imetys onnistuu, kastemalja -ja mekko, lahjapöytä ja vieraatkin täytyy kutsua. Sitten pitäisi olla juhlakunnossa, kun ristiäiset järjestetään. Onneksi nämä järjestetään vain kerran.

Kirjoitan seuraavan kerran ristiäisten jälkeen, jotka ovat jo tämän viikon sunnuntaina! :)

– Katariina