Paniikki

Eilen vierailtiin ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana Svo:lla.

Ensimmäinen paniikkikäynti liikkumattomuuden takia ja minä menin jo melkein selaamaan arkkukuvastoja. Kätilön mielestä paniikki on ihan turha, sillä viikkoja on mittarissa vielä hieman alle 30. Mutta miten viikkojen määrä vaikuttaa, jos vauva on kuollut? Mielestäni ei mitenkään.

Vauvalla oli kuitenkin kaikki hyvin ja oikein hyvät käyrätkin tuli. Mutta jestas sentään miten voi niin aktiivisen vauvan liikkumattomuus säikäyttää. Lääkärin ultraamista jouduin odottamaan yli kolme tuntia, mutta mitäpä sitä ei mielenrauhan vuoksi tekisi. Vaapukka oli kerännyt 10 päivän aikana reilu 300g lisää painoa. Mitään huolestuttavaa lääkäri ei löytänyt, mutta vauva on nyt päättänyt alkaa potkimaan istukkaa ja tämän takia liikkeitä ei tunnu.

Tälläkertaa selvittiin säikähdyksellä. Toivottavasti näitä paniikkikäyntejä ei enää tule. Enää pari päivää päälle 9 viikkoa ja vauvan pitäisi viimeistään olla sylissäni, elävänä. Onneksi ei enää sen kauempaa. Kestääkö ihmisten päät tosiaan tätä pähkinäraskautta?