Ensimmäinen vuosi
Tasan vuosi sitten minusta tuli äiti, äiti pienelle reilu kolme kiloiselle ja vaaleatukkaiselle pojalle, Jooalle. Olimme päättäneet hänen nimensä jo raskausaikana, joten nimen antaminen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Tänä päivänä vuosi sitten sain pidellä täydellistä poikaani ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hänen täydelliset poskensa saivat paljon pusuja ja hän pääsi myös isänsä ja isovanhempiensa syleilyyn ja pusuteltavaksi. Hän oli niin täydellinen paketti, siinä suoraan edessäni ja käsin kosketeltavissa, etten halunnut päästää häntä sylistäni pois. Halusin viedä hänet kotiin, pukea ihania vaatteita ja käydä ulkoilemassa uusilla vaunuilla. Sitä päivää ei kuitenkaan koskaan tullut. En koskaan saanut viedä Jooaa kotiin. Hänelle hankitut tavarat olivat jo pakattuina varastossa, kun pääsin sairaalasta pois.
Vuodessa on tapahtunut paljon, todella paljon. Viimeiseen vuoteen on kuulunut paljon surua, vihaa, katkeruutta ja epätoivoa. Mutta myös pieniä valonpilkahduksia ja onnea. Tämänhetkinen elämämme valopilkku kasvaa vatsassani, Jooan pikkuveli. Tällä tulokkaalla on oma suojelusenkeli, joka suojelee häntä aina. 😘
Hyvää 1.v syntymäpäivää äidin ikuiselle pikkupojalle! 💙💞👣
Tam 05, 2016 @ 06:41:42
Voih,paljon halauksia teille täältä ruudun takaa.Kyyneleet silmissä luin kirjoitustasi.Onnea Jooalle sinne Taivaan Isän luo ja enkelit uutta tulokasta siunatkoon.
Tam 05, 2016 @ 08:38:20
On ihanaa ajatella että tuolla jossain on pieni suojelusenkeli.
Oma poikani myös syntynyt 5.1….täyttää tänään 31v. Kovasti voimia ja jaksamisia teille kaikille ja onnellista tulevaa vuotta niin teille kuin tulevalle pikkuiselle.
Tam 05, 2016 @ 19:05:42
Huh täälä mä itkee vollotan! Jooalle terveisiä pilven reunalle <3