Artikkelin Aikaraja surulle kommentit https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/04/27/aikaraja-surulle/ Yhdeksän kuukauden odotus päättyi tyhjään syliin ja loputtomaan ikävään. Miten selviytyä arjesta, kun uutta raskautta varjostaa pelko toisenkin lapsen menettämisestä. Thu, 28 Jul 2016 10:24:22 +0000 hourly 1 http://wordpress.org/?v=4.3.1 Kirjoittaja: Hyvä Vaimo https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/04/27/aikaraja-surulle/#comment-137 Fri, 01 May 2015 14:29:18 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/?p=68#comment-137 :( Osaanottoni. Itse olen menettänyt kaksi pienokaista rv 10 ja sen sydämen sykkeen nähtyäni he olivat minulle jo omia lapsia. Voin vain kuvitella, kuinka suuri suru teillä on. Valitettavasti muut sen kokemattomat harvoin voivat. Voimia teille ja surra saa rauhassa. Itsellä on aina se pieni osa surua jossain siellä sydämessä. Tai ei oikeastaan suru enää vaan kaihoisa tunne pienistä, joita en saanut tavata.

]]> Kirjoittaja: taru https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/04/27/aikaraja-surulle/#comment-136 Tue, 28 Apr 2015 03:50:09 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/?p=68#comment-136 Osanottoni suureen suruunne <3 Itse enkelitytön -00 äitinä tiedän mitä käytte läpi ja kuinka suuri teidän suru on. Surulle ei ole aikarajaa <3 <3 Kukaan joka ei samaa ole kokenut, ei voi tietää sitä tunnemyrskyä mikä seuraa kun ensin odottaa lastaan, kantaa sitä kohdussaan ja seuraavassa hetkessä syli onkin tyhjä <3 Toivon koko sydämestäni Teille voimia jaksaa elämässä eteenpäin kaiken keskellä <3

]]> Kirjoittaja: Tiia https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/04/27/aikaraja-surulle/#comment-135 Mon, 27 Apr 2015 12:52:41 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/?p=68#comment-135 Syvin osanottoni suuren surun johdosta.
Kirjoituksesi oli koskettava, suorastaan käsinkosketeltava.

Olet oikeassa siinä, että tapahtumilla on varmasti tarkoitus ja joskus voi viedä pitkänkin ajan ennen kuin tarkoituksen ymmärtää.

Sure rauhassa, kyllä suru ajan myötä helpottuu. Toisilla siihen voi mennä puoli vuotta, toisilla kolme vuotta. Älä kiirehdi mutta älä myöskään jää suruun vain siksi, että se on lohdullista ja turvallista. Ota pieniä askelia kerrallaan.

Mieti joskus sopivan tilaisuuden tullen, mitä Joaa haluaisi teidän tekevän. Varmasti hän haluaisi nähdä iloiset vanhemmat, nauravat ja rakastavat.

”Jumala antaa raskaimmat taistelunsa vahvimmille sotilailleen.”
Sydämentäydeltä halauksia koko perheelle <3
-Tiia

]]>