Minulla on pieni aavistus siitä mitä käytte läpi omien kokemuksien kautta, meneteimme vauvan 06/2012 minun pahan infektion takia. Onneksi olen vielä täällä ja olemassa.

Surin pitkään aika lailla samoja asioita kuin sinä; asioita joista jään paitsi koska syli on tyhjä, ja en hirveesti sitä että en ollut raskaana tai että vauva kuoli. Itse en kyennyt tapaamaan ihmisiä heti tapahtuman jälkeen vaan suljin itseni kotiin, noin pari viikkoa siinä meni että pystyin menemään kauppaan.

Ymmärrän pelkosi seuraavasta raskudesta; pelkäsin sitä myös ja tulin nopeammin raskaaksi kuin mitä olin ajatellut, ja vauva syntyi 06/2013, kaksi viikkoa 1v päivän jälkeen. Pelkäsin kuollakseni että menetämme myös tämän vauvan, ja ajattelin että kyllä siitäkin selvitään jos niin kävisi.

Päivä kerrallaan eteenpäin auttoi minua, en suunnitellut pitkälle, elin hetkessä ja pikku hiljaa elämä sai uusia kuvioita ja huomasin että aurinko paistaa. Elämä voitti.

Edelleen vauva käy mielessä ja mietin minkälainen hän olisi; sytytän kynttilän ja annan itselleni hetken omien ajatusten kanssa.

Paljon jaksamista teille molemmille, haleja ja voimaa!