EI VAIETA ENÄÄ KOHTUKUOLEMISTA

 Kaikkihan me tiedetään se, että raskaus voi päättyä kohtukuolemaan. Moni varmasti tietää tälläisen tapauksen lähipiiristä, tai kaverin kaverin, joka on menettänyt oman rakkaan lapsen kohtukuolemalle.

Mitä tarkoittaa kohtukuolema?
Kun sikiö kuolee raskauden tai synnytyksen aikana yli 22 -viikkoisena tai yli 500 grammaa painavana, puhutaan kohtukuolemasta. Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, joista noin 0,3 prosenttia menehtyy kohtukuolemaan. Tämä tarkoittaa sitä, että joka vuosi noin 200 perhettä menettää lapsensa, ennen kuin lapsen elämä äidin vatsan ulkopuolella ehtii edes alkaa. Kohtukuolema eroaa jo syntyneen ja eläneen lapsen kuolemasta siten, että voi olla vaikeaa surra jotakin sellaista, mikä ei ollut perheelle vielä konkreettista.
(Tämä ylläoleva teksti kopioitu www.kohtukuolema.fi etusivulta)

Paljon puhutaan ääneen keskenmenon riskeistä ja kätkytkuolemista, mitkä ovat yhtälailla surullisia asioita ja en lainkaan väheksy, että niistä puhutaan ja pitääkin puhua, mutta miksi kohtukuolemista vaietaan? Kuinka monelle odottavalle äidille on neuvolassa tai lääkärissä keskusteltu, että näin voi myös käydä? 

Raskauden ensimmäinen kolmannes eli raskausviikot 1-12 ovat vauvan kannalta tärkeimmät ja riskialttiit, kun eka kolmannes on takana usein sanotaan, että loppuaika onkin sit odottelua, niinkun meillekkiin sanottiin neuvolassa, että nyt on keskenmenon riski pienempi, ottakaa rennosti. Noin viikolla 20 on rakenneultra, jos siellä on kaikki hyvin, niin lääkäri melkeinpä jo onnittelee lapsesta ( eihän tässä välissä voi mitään tapahtua, onhan lapsi terve )

Mitä yritän tekstillä sanoa?

Yritän sanoa sitä, että kohtukuolema ei ole tabu. Asioista pitää puhua, eikä vain vaieta. Meitä on monta jotka ovat käyneet tai käyvät tätä lävitse. Kohtukuolemista pitää saada lisätietoa neuvoloista ja lääkäreiltä, eikä vain tuudittautua siihen, että loppuraskaus menee varmasti hyvin.. Tietoa näistä varmasti neuvolat ja lääkärit antavat, jos kysyy, mutta mielestäni näistä kuuluisi puhua avoimesti alusta asti.

Mikä meidän tarina oli?

Niinkun aiemmista blogi-merkinnöistä voi lukea. Olemme nuori perhe ja aloimme odottaa esikoistamme Jooa. Raskaus eteni hyvin hienosti, poika oli pirteä ja liikkui paljon, monessa ultrassa kehuttiin miten vahva ja hyvä sydän Jooalla oli. Poika kasvoi kovaa vauhtia ja meinasikin tulla ulos jo marraskuussa vaikka laskettuaika olikin vasta tammikuun 19.päivä 2015. Viikkoja oli kasassa 37+5 kun lähdimme lauantain iltana synnytysvastanotolle liikehälytyksenä, koska kokopäivänä ei ollut tuntunut liikkeitä. Vastaanottolla 3.1 lääkäri totesi KOHTUKUOLEMAN. Meille syntyi enkelipoika 5.1.2015.

Mitä minä voin tehdä?

Rikotaan hiljaisuus kohtukuolemista ja puhutaan niistä ääneen. Haastain jokaisen jakamaan tämän merkinnän omalla Facebook-seinällä tai twitter-tilillä.

Kuulen mielelläni teidän perheen tarinan, sen voit laittaa poikaenkeli@gmail.com.

Meidät löydät myös instagramista @faijannurkka ja Koon löytää @kartsqw