https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/ Yhdeksän kuukauden odotus päättyi tyhjään syliin ja loputtomaan ikävään. Miten selviytyä arjesta, kun uutta raskautta varjostaa pelko toisenkin lapsen menettämisestä. Thu, 28 Jul 2016 10:24:22 +0000 hourly 1 http://wordpress.org/?v=4.3.1 https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-119 Fri, 03 Apr 2015 05:30:57 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-119 Jaettu.
Meidän enkeli syntyi reilu 3v sitten.

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-117 Wed, 01 Apr 2015 20:46:29 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-117 Lämmin osanotto ja paljon voimia. Meidän tyttö-vauva kuoli joulukuussa 2014, rv 41+3. Synnyttämään mennessä saimme kuulla et sydänääniä ei kuulu.Aavistin jotain kun en sinä aamuna tuntenut liikkeitä mutta hylkäsin täysin ne ajatukset.Tuska alkuun käsittämätön, mennä kotiin tyhjin käsin kertomaan lapsille ettei pikku sisko tulekkaan koskaan kotiin. Itseäni on auttanut surutyössä lohduttavien laulujen kuuntelu esim. cuulas triolla on aivan ihania lauluja (enkelin syliin) sitä ei voi vieläkään itkemättä kuunnella.. mutta paljon muitakin hyviä lauluja.
Ikävä ja kaipuu on kova mutta huomaa kuinka aika tekee tehtävänsä…enää suru ei hallitse mieltä kokonaisvaltaisesti. Täytyy vaan osata päästää irti sellaisesta jolle emme voi mitään. Muisto lapsesta on jota meiltä ei voi kukaan ottaa pois…sen reilun kahden tunnin mitä saimme pidellä sylissä, ihastella niin täydellistä ja valmista tyttövauvaamme, on tosi rakas ja kallisarvoinen muisto meille.

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-116 Wed, 01 Apr 2015 19:23:30 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-116 Osanotto suruunne. Minä menetin pienen Mikko poikani v.1991 viikolla 24 .Syytä ei koskaan selvinnyt. Kun sitten odotin toista poikaani vuonna 2003, olin koko ajan peloissani, enkä suotta. Viikolla 36 istukkaan tuli blokki ja toinenkin vauvani oli lähellä kohtukuolemaa. Hänet saatiin kuitenkin pelastettua ennenkuin kävi huonosti. Olen monasti miettinyt, että Mikko tavallaan pelasti pikkuveljensä. Osasin olla valppaampi ja huomasin heti, että vauva oli vähentänyt liikkumista ja osasin mennä lääkäriin. Koskaan ei menetys haihdu mielestä pois. Ikävä helpottaa ajan kanssa. Minulle sanottiin Mikon kuoleman jälkeen, että saan vielä uusia lapsia. Silloin teki mieli lyödä sanojaa. uusi lapsi ei korvaa menetettyä koskaan. Hän on eri lapsi. Rakastakin rakkaampi tosin. Tunsin suunnatonta vihaa Mikon kuoleman jälkeen. Teki mennä sanoman ilkeitä asioita kaikille jotka olivat raskaana, tai työnsivät kadulla vauvojaan. Vannoin silloin että ei ikinä, mutta olen onnellinen että saan olla nyt ihanan 11 v pojan äiti . Voimia sinulle ja miehellesi.

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-96 Sun, 15 Mar 2015 06:54:35 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-96 Lämmin osanottoni ja voimia suuressa surussa ♥

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-95 Sat, 14 Mar 2015 22:33:12 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-95 Rakkautta ja voimia teille! Sama koettu 14-vuotta sitten ja näiden vuosien jälkeen täytyy todeta, että hengissä siitä selviää vaikkei se silloin lohduttanut. Aika kultaa muistot ja elämä jatkuu. Lapsi todella säilyy sydämessä aina ja ikuisesti, sieltä se ei katoa koskaan!

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-92 Sat, 14 Mar 2015 21:37:40 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-92 Kun minun vauvani kuoli vuonna 1990, olin katkera siitä, että en tule koskaan pääsemään tästä pusertavasta surusta eroon, kun yksikään hetki päivässä ei helpottanut. Mutta se oli niinkuin sipulin kuorimista kerros kerrokselta. Jossain verrattiin, että surutapahtuma on kuin kivi simpukassa; alkuun se hiertää vereslihalle ja pahasti, mutta ajan kanssa simpukka päällystää hiekanjyvän helmiäisellä ja kivuliaasta kivestä tulee kaunis helmi. Näin kävi, vaikka sitä ei silloin voinut uskoa. Itken lastani enää harvoin, enkä ”muista” häntä päivittäin saati joka hetki ja hän on meillä muistoissa kauniina helmenä. Mutta tähän auttaa vain aika.

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-91 Sat, 14 Mar 2015 21:32:13 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-91 Vauvan voi menettää muutenkin kuin kohtukuoleman kautta. Minä menetin esikoiseni v. 1990 harvinaiseen komplikaatioon. Suru oli mahdoton, enkä meinannut päästä siitä yli millaan. Minua loukkasi myös muitten ihmisten lohduksi tarkoittamat sanat uudesta yrityksestä ja vauvasta, kuin kissanpennuista. Isoin asia surutyössä oli kuitenkin uusi raskaus. Sen aikana pelkäsin nin, etten voinut kuvitella sellaista pelkoa olevan. Pelko jatkui sitten vauvan kanssa. En olisi kaivannut raskauden aikana tietoa, että osa raskauksista päätyy huonosti, osasin kuvitella ne itsekin. Järkytys on ihan yhtä suuri sitten, kun jotain tapahtuu, olit sitten ollut tietoinen tai ei. Etukäteistieto ei mitenkään auta surussa, mutta useimmissa raskauksissa aiheuttaisi turhaa murehtimista. Lapsen tai äidin kuolema raskaudessa on kuitenkin Suomessa erittäin harvinaista.

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-77 Sat, 14 Mar 2015 15:49:22 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-77 Olen kätilö ja työssäni saan kohdata elämän suurimmat onnen hetket, mutta myös sen suurimman surun perheiden rinnalla. On hyvä, että tietoa kohtukuolemastakin jaetaan. Sen lisäksi, että tieto leviää, on ehkä kullanarvoisempaa se vertaistuen löytyminen.
Työssä sitä tuntee olevansa niin pieni siinä hetkessä kun mitkään sanat eivät ole oikeat eikä mikään mitä tekee tee siitä hetkestä sen helpompaa. Niiden omien tunteidensa kanssa joutuu painimaan aika yksin, koska perheellä on riittävästi surua ja kannattelemista jo valmiiksi. Itsensä kylmettäminen ja työn ajatteleminen ”vain työnä” ei ole vaihtoehto ainakaan minulle, saan tästä niin paljon irti koska teen työtä täydellä sydämellä. Tasapainottelu on joskus vain niin rankkaa kun toivoisi perheille pelkkää hyvää.

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-72 Sat, 14 Mar 2015 14:46:58 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-72 Jaksamisia teille! itselläni kuoli poikavauva kohtuun kuukausi ennen laskettua aikaa vuonna 1995.
Minulle oli tärkeä puhua asiasta, suru ja ikävä helpottaa kun aikaa kuluu.

]]> https://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-71 Sat, 14 Mar 2015 14:28:36 +0000 http://www.ipana.fi/enkelipoika/2015/01/21/ei-vaieta-enaa-kohtukuolemista/#comment-71 Voimia teille ikävä ja suru ei lopu koskaan. Minä olen kokenut saman Ensimmäinen vaavini kuoli kohtuu laskettuna päivänä �� Pieni tyttömme täyttäisi tänä vuona 16v nyt hän kulkee mukanani aina sydämmessäni.

]]>