Jep, tänään oli taas se päivä ku vanhenen, nimittäin 21 vuotta tuli mittariin. Aika normaali arkipäivä mut toisaalta spesiaalinen, sillä en hillunut koko päivän verkkareissa, pienessä topissa tukka sekaisin ja leikkien ja laulattaen meidän prinsessaa. Laitoin kunnollisemmat vaatteet päälle, selvitin tukkani ja raahasin miehen mukanani autolle, annoin määränpään ja mies teki työtään käskettyään. Oli vähän aikaakin, nii kävin hoitamassa yhtä ylläriä miehelle, sillä aikaa ukko livisti auton ratista ja kävi ostamassa mulle ihanan ruusun!
Kipinkapin autolle ja kaasutellaan Lohjan Nummentaakse. Vastassa oli iloinen ja mukavanoloinen yhteistyökumppanini Anne, tervehditään ja katselin ympärilleni. Hän ohjasi minut pieneen huoneeseen, joka vaikutti rauhalliselta ja avaralta, taustalla soi rauhallista musiikkia. Sängylle maate, torkkupeitto päälle ja simmut kiinni. Nyt tämä synttärisankari ja kotiäiti sai hetken aikaan rentoutua 1½ tunniksi.
Kyllä vain, kävin laittamassa itselleni ripsenpidennykset. Tässä on se lähtötilanne, kuulemma mun omat ripset on pitkät, tummat ja runsaat. Mä taas oon ihan erimieltä, ehkä sitä ei itse huomaa kuinka upeat räpsyttimet omistaakaan. Eiköhän hypätä samantien sitten lopputulokseen!
……Näin. Halusin luonnolliset mutta näyttävät, ja juuri sellaiset tulivatkin, oon siis erittäin tyytyväinen! Luontaiskammari Lulla tekee räpsyttimien lisäksi myös hierontoja ja kynsiä, tällä hetkellä heillä on alennukset kynsille ja ripseille Heinäkuun loppuun asti, joten nyt vaan rentoutumaan Luontaiskammariin!
Eräänä kauniina päivänä kylässä taas tapahtuu. Tällä kertaa oli avoimet ovet VPK, ovat olleet kerran tai parikin kertaa ja aina on pitänyt mennä mutta sitten on vaan unohtunut. Nyt pidin huolen ettei unohdeta tällä kertaa, halusin lähteä sinne itseasiassa Nellin takia koska se olisi varmasti hänestä hauskaa ja tais ollakkin kun tyttö oli pelkkää hymyä!
Eipä ne paloautot hirveesti kiinnostaneet, vaan ehkä enemmän se juokseminen paikasta toiseen. Siellä oli koirakin joka vei kokoajan Nellin huomion, piti osoitella ja sanoa ”hau” kokoajan. Onneksi ehdittiin kuitenkin hörppäistä kahvit ja mehut naamariin ja sitten taas mentiin…
Palomestari tykästyi meidän prinsessaan ja järkkäsi hälle paloauto ajelun, Nelli vaan hymyili ja oli selkeesti innoissaan kunnes pääsi istumaan etupenkille (isin kanssa) niin johan oli ihmeissään. Mä hyppäsin takapenkille kamerakaulassa, pakkohan se oli nyt ikuistaa sitä hetkeä sillä eihän nyt joka päivä pääse paloauto ajelulle! Pakko myöntää, että aikamoinen ”elämys” myös isille ja äidillekkin.
Hengissä selviydyttiin! Paitsi mä meinasin kompastuu mun maksimekkoon ku nousin kyydistä pois.. Heh.
– Veera
PS. Pahoittelen hiljaisuutta, oli kirjautumisongelmia.
Junnuna oon päättänyt, että aion ottaa tatuoinnin. Mietinnässä oli koiran tassu joka liittyisi mun ihka ensimmäiseen omaan koiraan jonka sain 12 vuotta sitten. Mutta tassu tatskan lisäksi, lisäsin korvan taakse sellaisen tatskan joka liittyy mun lapseen, sitten kun aion lisääntyä. Nyt 20-vuotiaana päätin että se tapahtuu, varasin ajan ja jännityksellä odotin sen pari kuukautta mun ensimmäiseen tatuointi aikaan, mä mietin että kyllä mun täytyy olla hullu kun piikkikammoinen lähtee hakattavaksi.
Pari kuukautta meni todella nopeesti, mä stressasin sitä kipua kunnes kuulin Emla puudutteesta joten kipinkapin apteekkiin ostamaan sitä. Levitin emlaa siihen kohtaan mihin kuva tulee, laitoin sitä siis tuntia ennen toimenpidettä ja sitten käytiin pudottamassa Nelli isovanhemmille ja siitä sitten kurvattiin tatska liikkeen pihalle. Tatuoija alkoi laittaa huoneen valmiiksi mua varten, mä tärisin ja mietin että onko tässä mitään järkeä.
Tatuoija lopulta pyysi mua huoneeseen, menin makuulle ja siitä sitten tuumasta toimeen. Se alkoi piirtämään ja kysyi sattuuko, vastasin nauraen että se kutittaa, se oikeesti tuntui siltä että piirtäisi kynällä. Jossain kohti alkoi sattumaan, pidin Makkea niin kovin kädestä kiinni et ukon käsi meni ihan punaiseksi. Lähellä kainaloa oli se pahin kohta, muuten ei tuntunut missään ja oisin voinut ihan hyvin nukkuakin samalla.
Lapaluussani ei siis korista koiran tassu, vaan mun esikoisen kädenjälki, nimen ja syntymäajan kera. Maalasin Nellin käden sormiväreillä ja länttäsin sen paperiin, jonka vein tatuoijalle malliksi ja se suunnitteli siihen nimen ja syntymäajan, paitsi mä valitsin fontit. Mä oon todella ylpeä lopputuloksesta, siitä tuli juuri sellainen kuin piti. Olin hakattavana sen tunnin, puolessa välissä pidettiin tupakkatauko ja sitten taas jatkettiin. Enpä pystynyt liikuttaa kättä ku se oli niin puuttunut, ja oli vähän aikaan kosketusarkakin mutta aika nopeesti parani.
Ei mennyt kuin pari päivää tatskan ottamisen jälkeen niin aloin suunnittelemaan uutta kuvaa. Aion jonain päivänä maalata koirani tassun sormiväreillä ja länttää paperiin, ja sen ikuistaa iholleni. Ehkä se toteutuu syksyllä, tai viimeistään talvella!
Alle yks vuotiaana Nellillä ei ollut mitään oireita, siis ei flunssaa tai kuumetta. Nyt ku se vuos on tullut mittariin, niin neitokainen on saanut flunssaa ja jopa kuumetta. Ehkä jotkut muistaa, kun kerroin pari kuukautta sitten siitä ku lähdettiin keskellä yötä ambulanssilla Lohjalle 40.1 asteen kuumeen vuoksi ja miten Nelli meni veltoksi hätäpuhelun aikana.
Se yö oli jotain aivan kamalaa ja järkyttävää ku oma lapsi menee veltoksi sylissä eikä meinaa saada kontaktia. Oon nuori äiti ja Nelli on ensimmäiseni lapseni, mun pitäisi koota itseni ja ottaa vähän rauhallisemmin. Koska, Nelli on taas kuumeessa jo neljättä päivää, mä pelkään että joudutaan kokea ambulanssi reissu uudelleen vaikka yritän kaikkeni ettei kuumeilu mene nii pahaksi. Ollaan annettu panadolia aamuin ja illoin, siitä huolimatta kuume nousee jopa siihen 39 asteeseen. Yskäkin on tullut takaisin, ja hengitys rohisee, pelkään myös sitä jos onkin jotain vakavampaa kuten keuhkokuume.
Nelli yrittää kovin touhuilla, mutta ei voimat riitä. Jaksoi kuitenkin osallistua tiskarin tyhjentämiseen isin kanssa ja seuraavana päivänä laittoi vaippansa roskiin, selvennän että Nelli itse osallistui kotihommiin. Emme todellakaan pakoteta 1,5v lasta osallistumaan, hän itse haluaa tulla auttamaan mikä on mielestäni hienoa. Nelli on reipas, ja yrittää olla näköjään reipas myös kipeenä, on oikeesti vaikeeta pitää taaperoa paikoillaan. Huomenna varaan lääkärille ajan ja käydään kuuntelemassa keuhkot sun muut, koska Nelli on ollut aika itkuinen, en tiedä sattuuko sitä johonkin vai itkeekö sitä ku energia on loppu. Jos tämän vuorokauden aikana tuleekin jotain, niin tottakai lähdetään päivystykseen tai jos tilanne muuttuu pahemmaksi niin sitten pitää hälyttää ambulanssi paikalle.
Toivottavasti voidaan odottaa huomiseen asti lääkärinkäyntiä, ja pystytään pitää se kuume kurissa vaikka se panadoli ei nyt hirveesti auta. Sekava postaus, mutta niin on myös sekavat ajatukset…
Nyt alkaa tuntuu kesältä, nimittäin mökkiläiset tulevat maalle lomailemaan ja täällä kylässä on pieniä kirppiksejä sekä tapahtumia. Myös nuokkari avasi kahvilan, siellä oli makkaraa ja sun muuta tarjoilua, valitettavasti sinne ei ehditty mennä. Onneksi ehdittiin ehkäpä sinne tärkeimpään tapahtumaan, joka oli puistossa, meidän kylän ainoassa leikkipuistossa. Se täyttyi pitkästä aikaa lapsen iloisista kiljahduksista ja hippaleikeistä, yleensähän puisto on aika tyhjillään ja hyvin hiljainen, myös kesälläkin.
Iloisista lapsista ja MLL-järjestäjien lisäksi seurassamme oli pieni karvainen eläin, tai meille aikuisille pieni mutta lapsille iso eläin. Jos tarkkoja ollaan niin puhutaan ponista, lapset tekivät pitkän jonon ja odottaen innoissaan vuoroaan. Nopeat silittelyt ehtivät antaa ponille kunnes sen piti tehdä jälleen kerran kierros lapsi kyydissä.
Melua ja vilskettä riitti, Nelli ei oikein tiennyt miten päin olisi kun oli yhtäkkiä paljon lapsia ja hirveesti kaikkea puuhaa. Prinsessaa hieman jännitti silitellä ponia, eipä hän ole muutenkaan nähnyt kaviollista eläintä mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hienosti jaksoi olla hetken aikaan selässä, ja tais tykätä kun tyttö oli vaan pelkkää hymyä. Oli muuten pakko viedä Nelli kasvomaalaukseen, häntä nauratti kun pensseli kutitti poskea.
Liukumäki, keinu, ponin silittelyä, kävelyä, tätä samaa rumbaa mentiin koko puistoilun aikana. Ei ehditty kauaan olemaan puistossa kun isovanhemmat tulivat hakemaan neitosen Pohjaan, ku siellä oli myös kylän tapahtuma. Joku bändi oli soittelemassa, ja kuulemma Nelli innostui tanssimaan musiikin tahdissa. Me mentiin sitten Makken kanssa käyttämään Symppistä eläinkaupassa, kun piti leikata kynnet. Toivottavasti seuraavalla kerralla osataan itse ne leikata.
Oon aina tykännyt käydä kirppikseillä, on ihanaa tehdä hyviä löytöjä ja muutenkin se on ihan Sunnuntain puuhia. Mieluummin ostan käytettynä kuin uutena, ei se tarkoita sitä että jos on käytetty nii se itse tuote olisi ihan rikkinäinen tai käyttökelvoton, löytyy aika paljon hyvänkuntoisia. Jos vaikka huonekalusta on lähtenyt vähän maalia nii sen voi ihan itse tuunata, se on kuin uusi.
Oon oppinut, ettei kannata viedä kaikkea roskiin tai kaatopaikalle. Kannattaa laittaa tavarat sekä vaatteet kiertoon, jos ei halua kirpputorille viedä nii mikäs sen parempaa kuin lahjoittaa köyhiin maihin. Meille pieni teko, mutta köyhille maille iso apu. Nykyään voi laittaa someihin myyntiin joita ei itse enää tarvitse, se vasta onkin kätevää! Itse oon hyödyttänyt todella paljon somea, ku mun ja Nellin vaatteet on pieniä ja sitä ylimääräistä tavaraa pursuaa kaapeista.
Mutta, vaikka tänään on Maanantai nii piipahdettiin Karjaalle. Siellä keskustassa on tosi kiva kirppis, mä oikeesti tykkään siitä! Henkilökunta on rento ja sieltä mä teen aina löytöjä, niin tein myös tälläkin kertaa.
Nellille parit kesäkengät, noi tennarit on ehkä parhaimmat löydöt ikinä, myyjäkin sanoi että hyvä löytö. Ne on nahkaset ja todella hyvässä kunnossa, maksoi vaan 2€. Kesäkenkien jälkeen kahdet caprit, ja noi beige housut on ihan normit mutta aika kevyet ja rennot! Jopa mäki tein löytöjä itselleni, yhdet kesäkengät tarttui mukaan!
Yli vuoden blogannut bloggerissa, ja sen myötä kävijämäärä on muuttunut todella isoksi numeroksi joten pääsin mukaan bloggaamaan iPanat sivustolle. Edelleen blogiani voi seurata sieltä bloggerista sekä bloglovinista, mutta niiden lisäksi blogini löytyy iPanat sivustoilta.
Pari kuukautta menee tosi nopeesti, juurihan Nelli asteli ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja nyt se alkaa loppua. Nellillä on ollut siellä kuulemma paljon kavereita, myös eskarilaisetkin innoissaan antaa Nellille vauhtia keinussa. Katsotaan jos syksyllä neiti menisi päiväkotiin, jos menee niin tähän Karjalohjalle, riippuu ihan siitä pääsenkö kouluun.
Torstaina oli pk kevätjuhla joka pidettiin ulkona, onneksi oli kaunis ilma ja suht lämmin niin tarkeni hyvin olla ulkosalla. Puin neitosen päälle hänen 1v mekko, tarkoitus oli ottaa ennen lähtöä asukuvat ulkona mut meille tuli niin kiire etten ehtinyt joten ne sitten jäi. Pikkukanelit eli Nellin ryhmä esittivät pari kappaletta, eskarilaiset lauloivat ja pienet sitten leikkivät laulun tahdissa. Nelli oli mummin sylissä ja toinen pikkuinen oli toisen hoitajan sylissä, muut pienet seisoivat edessä sitten. Kevätjuhla meni onnistuneesti, hyvin myös eskarilaisetkin osasivat omat esiintyymiset, turhaa äippä panikoi.
Nelli jaksoi tosi hyvin juhlan ajan, sylissä ei paljoon jaksanut olla joten laitettiin neiti keinumaan ja lopulta pistettiin haalari päälle, ettei mee juhlavaatteet likasiks, itseasiassa muutenkin alkoi olemaan jo viileetä.
Karjalohjalla on ollut viime päivinä aivan upeita ilmoja, aurinko paistaa ja pärjää hyvin ilman takkiakin ulkona paitsi Nellille puen edelleen haalarin juuri sen takia ku neiti konttailee vielä ja muutenkin en uskalla laittaa häntä ulos ilman haalaria koska pelkään, että tulee kipeeksi. Mutta siis, ollaan viihdytty todella paljon hiekkalaatikolla tekemässä kakkuja ja välillä käydään työntelemässä taaperokärryjäkin. Annetaan kuvien nyt puhua!
Oltiin yks päivä ulkona, ja naapurin tyttö 3-4v kyseli hirveesti multa että mitä kaikkea Nelli osaa jo. Vastailin kysymyksiin kunnes kyseinen tyttö tokas, ”eihän Nelli ole mikään vauva enää, kun sillä on hiuksiakin jo päässä!” Aws.
Vuosi on niin lyhyt aika mielestäni, ja on kyllä uskomatonta että pieni ihminen oppii vuoden sisällä hurjan paljon asioita. Osaa näyttää kieltään, osaa matkia, osaa sotkea mutta myös siivotakkin. On myös kova halu oppia asioita, haluaa liittyä kahvi pöytään ja jos nauretaan niin hänkin nauraa, haluaa osallistua kotitöihin. Luonnetta on tullut esille, Nelli taitaa omistaa äitinsä ja mumminsa sekä enonsa itsepäisyyden mutta osaa olla lempeä ja empaattinen sekä rauhallinen ja tottelevainen. Ei tarvitse sanoa kuin yhden kerran, että ”näihin kynttilöihin ei saa koskea” niin myös tottelee ja jättää tuikut rauhaan. Tietenkin, kun Nelli on taapero ja haluaa kokeilla rajojaan sekä koetella meidän hermoja niin heittelee lelujansa, joka on muuten nyt huomattavasti vähentynyt.
Mutta näiden lisäksi Nelli on oppinut kävelemään, konttaa vielä mutta pari askelta ottaa joka päivä. Kävely vaatii paljon keskittymistä ja tasapainoa, voisin veikata että kesällä konttaaminen on jäänyt unholaan. Tuen kanssa kävellään jatkuvasti, aina kun neiti haluaa niin kävellään yhdessä. Nelli ymmärtää puhetta tosi hyvin vaikka ei osaa itse puhua, pari hassua sanaa tulee suusta ja monta viikkoa Nelli on kuluttanut melkein puhki sitä Ei – sanaa ja se sana tulee välillä hauskoissa tilanteissa. Kuten, ”Ootko Nelli jo iso tyttö?”, ”Ei”, ”Puetaan Nelli päälle ja lähdetään mummilaan”, ”Ei”, ”Teittekö isin kanssa hiekkakakkuja puistossa?” Nelli nyökkää päätään ja hetken päästä sanoo ”Ei”. Ton kuuluisan sanan jälkeen yritetään sanoa pupu, aina kun näkee esim. lastenohjelmissa Petteri Kaniinin ohjelman niin Nelli osoittaa telkkaria ja sanoo ”pup”, myös osoittaa hänen valtavaa pehmolelua joka on tottakai pupu, nii hän kaappaa sen syliin ja sanoo ”pup”. Koiraakin osaa sanoa tai siis hauvaa, mummilla ja ukilla on Hukka-hauva ja Nelli tottakai syöttää sille salaa ruokaa pöydästä koska tietää ettei hauvalle saa antaa ruokaa. Aina kun Nelli näkee Hukan tai telkkarissa hauvoja niin osoittaa sormella ja sanoo ”hau”.
Aina kun joku lähtee, Nelli lähtee tai joku tulee niin hän vilkuttaa ja kasvoilla leveä hymy. Myös jos joku tervehtii, niin Nelli on heti vilkuttamassa, se ei katso aikaa eikä paikkaa kun neiti vilkuttaa. Jos lähdetään esimerkiksi kaupasta niin hän vilkuttaa myyjälle, jos joku lapsi haetaan päiväkodista kotiin niin tämä neiti on heti vilkuttamassa. Myös ohinkulkijoille vilkutetaan ahkerasti, siitä ollaan saatu kivaa palautetta. Onhan se meille vanhemmille aika kiva kuulla, kun tuntematon tulee kehumaan meidän tyttöä ja miten hän ihanasti vilkuttaa taikka hymyilee. Jotkut kyselevät, että onko just nukkunu päikkärit kun on noin iloinen, me aina sanotaan että hän on aina ilopilleri. Sen takia meidän ilopilleri sai toisekseen nimeks Ilona.
Syöminenkin on ollut meille aikamoinen ongelma, milloin mitäkin aina ollut syömisessä. Minkäänlainen liha ei kelpaa, ei suostuta syömään ja kun annetaan itse syödä niin aletaan leikkimään ruualla. Päiväkodin jälkeen ruokailu on sujunut ihmeen hyvin, paremmin kuin ikinä osaisin edes kuvitellakkaan, ei tarvitse soseuttaa sauvasekottimella ja syöttää sillä riittää et muussaa vähän haarukalla ja antaa tytölle haarukka käteen. Pakko myöntää, että kannatti loppujen lopuks laittaa Nelli näin pienenä sinne PK, siitä on ollut iso apu.
Pottailussa ei oo ollut ainakaan vielä minkäänlaista ongelmaa, Nelli menee mielellään istumaan potalle kuhan on jonkinlaista viihdykettä. Käytetään neitiä monta kertaa päivässä potalla, ja aina tulee pissat taikka kakat, välillä Nelli saattaa taputtaa kun huomaa itse että pottaan on tullut tarpeet. Muutaman kerran on jopa ollut ihan kuiva vaippa, se on hyvä juttu sillä tiedetään että Nelli alkaa oppii kuivaksi. Sitten ku Nelli vielä oppisi kertomaan milloin on vessahätä nii se helpottaa paljon tätä kuivaksi harjoittelua.
Nelli rakastaa musiikkia, se on niin musikaalinen. Aina kun hän kuulee, että tulee biisi, riittää myös ohjelmien tunnaritkin niin tää neiti alkaa keinuttamaan itseään ja hyräilemään mukana. Osaa soittaa yllättävän hyvin rumpujakin, mummilla ja ukilla on sähkörumput ja sinne Nelli haluaa aina mennä. Ottaa molemmat kapulat kätösiinsä ja alkaa paukuttamaan niitä yhtäaikaa, myös piano ja kitarakin on ihan kivoja mutta kyllä ne rummut taitaa viedä voiton. Musiikin lisäksi pallon heittäminen on aika kova sana, jos löytyy pallo lelulaatikosta tai jokin muu pyöreä esine nii se syötetään jollekkin ihmiselle ja odottaa että hänelle heitetään se pallo takaisin. Meillä ei oo oikein palloja, mutta koripallo löytyi kaapin pohjalta ja sillä Nelli tykkää pomputella sitä palloa jollekkin. Näiden lisäksi se ulkoilu on riemukasta tietenkin, vähän pienempänä se keinu oli ihan ehdoton ykkönen mutta nyt tänä kesänä taitaa hiekkalaatikko ohittaa keinumisen. Osaa laittaa hienosti hiekkaa ämpäriin, ja taputtaa sitä lapiolla että tulisi hiekkakakku, sitten ku hiekkakakku on valmis nii rikotaan ja tehdään sama juttu uudestaan.
Ennen joutui nukuttaa Nelliä, jopa piti käydä kolme kuukautta unikoulua. Nyt ku on vähän isompi, nii kelpaa kun annetaan unimaitoa sängyssä, peitellään, sanotaan hyvää yötä ja kävellään huoneesta ulos. Nelli hetken aikaa juttelee itsekseen siellä kunnes nukahtaa. Ei siis tarvitse enää silitellä uneen tai käyttää mobilelaitetta kuhan on ne kolme tärkeetä asiaa sängyssä, eli unimaito, uninalle ja tutti.
Ruumiinosia ollaan vähän jo käyty läpi, välillä ihmetellään korvia tai varpaita. Jos hiuksia pestään shampoolla nii aina pitää kokeilla päätään ja ihmetellä että mitä tököttiä laitettiin ja onko varmasti ne hiukset edelleen tallella. Välillä venytetään omaa paitaa ja kurkistetaan sisälle, että onko se napa tallella. Jos kysyy Nelliltä, että missä on napa niin hän osaa näyttää missä kohtaa se on ja yrittää selvästi sanoa napa mutta ei ihan tuu suusta ulos.
Kyllä vain, kävin laittamassa itselleni ripsenpidennykset. Tässä on se lähtötilanne, kuulemma mun omat ripset on pitkät, tummat ja runsaat. Mä taas oon ihan erimieltä, ehkä sitä ei itse huomaa kuinka upeat räpsyttimet omistaakaan. Eiköhän hypätä samantien sitten lopputulokseen!
