Synttäripäivänä kävin laittamassa Annella pitkästä aikaa ripsenpidennykset, ja siinä oli kuukaus väliä suunnilleen. Ripset pysyi yllättävän hyvin, toisesta silmästä oli lähtenyt enemmän kun taas toisesta mut se johtui ihan siitä kun omat ripset kasvoi aika kovaan vauhtia sieltä alta.
Kuvasta kyllä näkee hyvin että mistä on lähtenyt eniten, mut omasta mielestäni ovat pysyneet todella hyvin vaikka menin vasta kuukauden päästä huoltamaan ripsiä. Edellisissä mulla oli muistaakseni 10 vai 11mm.
90 minuutin ajan sain rentoutua ja sillä aikaa Anne taikoi mulle tälläiset ihanuudet! Halusin pidemmät joten mulle laitettiin 13 vai 14mm, ja oon erittäin tyytyväinen! Hah, voi olla että seuraavassa huollossa pyydän vielä pidemmät mutta sen näkee sitten.
Vihdoinkin oli ihana aurinkoinen ilma, joten suunnattiin Mustion linnaan ja samalla kaapattiin isovanhemmat mukaan. Oon käynyt ihan pienenä siellä mutta en muista koko paikkaa, on kyllä niin kaunista ja paljon nähtävää!
Että sellainen reissu! Ihan koko aluetta ei käyty läpi, koska ei pääsyt rattailla menemään, mutta se ei haittaa Mustio linnalla on myös hotelli ja rantasauna ja tosi kiva ravintola.
Ei olla käytetty Symppistä hirveesti lenkillä, viimeks silloin kun se oli 2-3kk ja se oli niin pieni että pääsi valjaistakin pois helposti. Nyt se on pian puolvuotias pupu ja kasvanut todella paljon, kunpa olisi vielä sellainen pieni pallero! Nyt ku se on kasvanut niin uskallettiin laittaa valjaat päälle ja käytiin pihamaalla lenkillä, ja voi että niitä ilonloikkia!
Viime kerroilla naapurin lapset aina tulevat silittämään Symppistä, mut nyt oltiin sen verran myöhään ulkona ettei tullut lapsilta rapsutuksia. Mulla ja Makkella piti olla silmät selässä koska naapurin kissa yrittää kovin pyydystää Symppistä, on ollut niitäkin kertoja et nipinapin ehditään pelastaa puppelia kissan kynsistä.
En tiedä miten mä tän kirjottaisin, sanotaan nyt vaikka niin et on tapahtunut viime aikoina kaikenlaista joka vetää voimat pois. Meidän perheellä on siis kaikki hyvin, mutta itselläni on henkilökohtainen asia joka vaivaa mua. Sen takia joudun mennä niin sanotusti pakkolomalle tämän blogin suhteen, en pysty tällä hetkellä kirjoittamaan. En tiedä kauan tämä tauko kestää, viikon tai ehkäpä kuukauden, ellei kauemmin. Tämän enempää en voi paljastaa, mut toivottavasti ymmärrätte!
Halusin nostaa kissan pöydälle ja tuoda esille imetykseen liittyviä asioita. Kyselin kaikenmaailman äiti ryhmissä haluaako joku jakaa tarinansa, etsin lähinnä sellaisia äitejä jotka imettävät taaperoa tai julkisesti. Jos joku siellä ruudun takana on halukas kertomaan oman tarinan, nii saa laittaa mailia elohopeaiholla@luukku.com tai sitten fb viestiä blogin omille sivuille. (saa tehdä anonyymina, liittää kuvia tai jopa mainostaa omaan blogiaan mikäli on sellainen) Nyt tarinoiden kimppuun!
”Meidän kuopusta olen imettänyt 7kk julkisesti, milloin autossa parkkiksella, ravintoloissa tai kun meillä on vieraita kylässä. En ole kuullut mitään pahaa tuntemattomilta tai huomannut että joku katsoo kieroon kun imetän vauvaani julkisesti vaan päinvastoin, olen tutuilta saanut positiivista palautetta. Itseäni ei vaivaa mitenkään julkisesti imettäminen paitsi silloin jos vauva ei rauhoitu rinnalle niin se vähän hermostuttaa, mutta muuten imettäminen kodin ulkopuolella menee hyvin. Imetyksen ajaksi peitän rintaani yhdellä kädellä.” -E-”Esikoisemme syntyi 2013, imetys oli aluksi hyvin haastavaa sillä tyttö otti väärän imuotteen mutta onneksi rintakumi helpotti asiaa, imetän tyttöä tänäpäivänäkin mutta vaan satunnaisesti. Tulin uudelleen raskaaksi 2014, imetin siitä huolimatta esikoista läpi raskauden, myös julkisesti. Nyt kuopus on 3kk ja häntäkin imetän paikkaa ja aikaa katsomatta – silloin kun on pienellä nälkä. Kuopuksen raskausaikana todella moni lääkäri ja neuvolatäti käski vieroittaa esikoisen ettei hän veisi vauvan maitoja. Kas kummaa kun kuopus syntyi, hänellä ei paino laskenut niin paljon kuin yleensä vastasyntyneillä, koska minulta tuli maitoa tavallista enemmän, kiitos siis esikoisen!” -E2-
”Kuopukseni on nyt 1v10kk vanha ja edelleen imetän häntä lapsen tahtoisesti, jopa öisin. En ole nähnyt tarvetta lopettaakaan vaikka 1v neuvolassa sanoivat jo, että voisit pikku hiljaa lopetella. Mietin että miksen saisi imettää ja ketä se muka haittaisi, pojalle se on todella tärkeetä että saa olla rinnalla. Julkisesti en häntä imetä mutta kotona ja kyläpaikoissa, kaverit eivät ymmärrä eikä myöskään anoppi, kommentteja olen saanut heiltää että eikö se satu, pureeko hän, onhan toi luonnottoman näköistä kun noin iso lapsi käy rinnalla, ethän sä saa koskaan nukuttua yöllä kun poika vieläkin heräilee sekä poika varmaan ottaa vielä kouluun lähtiessään maitohörpyt rinnastasi. Itse päiväopiskelen ja kun tullaan kotiin lasten kanssa niin meille on tullut rutiiniksi että sohvan nurkkaan istumaan, paita ylös ja poika tissille, toinen on onnensa kukkuloilla. Välillä tulee häpeän tunne kun toinen syyllistää, en aina kehtaa imettää jos on muita paikalla koska pelkään ihmisten kommentteja. Vaikka eihän maailman luonnollisemman asian kanssa takia tarvitse hävetä?” -H-
”Tiesin aina että haluan imettää mahdollisemman pitkään. Alku oli haastava koska oli sammasta, 5 rintatulehdusta ja vauva oli rinnalla koko ajan. Selviytymistä 6kk asti, sitten uusi tavoite vuosi, ihanaa! Eikä ollut mitään syytä lopettaa. Kahvilassa tai muissa julkisissa paikoissa en enää imetä koska lapsi pelleilee, en myöskään anna joka kerta rintaa kun lapsi haluaa. Hyvä puoli se, että rinta rauhoittaa aina ja huonoa se kun lapsi kaivelee paitaa ja saa raivarit ellen anna rintaa hänelle. Kuulin vähän aikaan sitten mummoltani, että vieläkö imetän ja tuleeko sieltä jotain, tätä hän kysyy joka kerta ja ihmettelyä tulee että eikö lapsi pure ja miten minä jaksan. Jotkut taas pyörittelevät silmiään. Kuitenkin ihana kokemus oli, kun kauppakeskuksen imetys huoneessa vanhempi rouva näki ja alkoi jutella, että niin se rinta on tärkeä kun vielä heidän tyttärenlapsensa 3v käy rinnalla. Kavereiden ja tuttujen nähden imetän, enkä välitä juuri ollenkaan kommenteista. Kaikkialla en imetä julkisesti, en ole myöskään päättänyt milloin aion lopettaa imettämisen.” -J-
Jos täytyy valita joku kohokohta tästä meidän pari päivän reissusta, niin se on ehdottomasti tämä mistä tuun nyt teille kertomaan. Jyväskylän Aleksandra hotelli todenteolla yllätti meidät sviitillä jota kutsutaan nimellä Presidentti sviitiksi. Huoneessamme oli kattoterassi joka on todella pitkä, pitkä ruokailupöytä, tiskillä oli sellainen kapselikone joka keittää kahvia/kaakaota ja vieressä oli niitä kapseleita joita saatiin käyttää sekä pari ilmaista vesipulloa. Näiden lisäksi huoneesta löytyi sohva, nojatuoli, sohvapöytä, puhelin joka soittaa respaan, telkkari johon on liitetty tietokone lisäks telkkarista näkyi kaikki maksulliset kanavat. Seinän toisella puolella oli tottakai sänky, ja kylpyhuone sijaitsi sängymme vieressä, sieltä löytyi poreallas, pari suihkuu ja sauna. Eteisessä oli sitten pieni vessa. Sekä täys palvelui kuului, eli saatiin viedä alakerran baarista bisset huoneeseen vaikka se on muuten kiellettyä.
Keskustan kierroksen jälkeen palattiin huoneeseen, olin järkännyt Makkelle yllätyksen sinne. Miehellä loksahti suu auki ja hoki vaan et mitä ihmettä, täällä on shamppanjaa. Voi, kyllä vaan rakas, nyt juhlitaan meidän kihlajaisia. Ja kyllä vaan rakkaat lukijat, me mentiin kihloihin 27.6. Kumpi kosi ja miten? Sen kerron myöhemmin.
Saunottiin ja oltiin porealtaassa pitkän kaavan mukaan, välillä käytiin terassilla polttamassa tupakat ihaillen maisemaa. Yhden aikaan yöllä käytiin nopeesti tilaamassa alakerran baarista yhdet juomat, koska shamppanja loppui. Virkeänä noustiin yheksän aikaan! Sillä aikaa ku Makke jäi sänkyyn selailee kännykkää nii menin kokeilemaan miten se ihme kone toimii, keitin hälle kahvin ja itelleni kaakaon. Ei löydetty kahviin maitoa, ei edes minibaarista joten Makke soitti respaan sanomatta huonenumeroa ja pyysi maitoa huoneeseen. Kieltäytyivät, ja pohdittiin että tähän huoneeseen kuuluu täyspalvelu joten eikun vaan uus soitto respaan sanoen huone numero ja kysyen joko saadaan se maito ylös vai tullaanko alas hakemaan. Ei mennyt ku alle minuutti, nii takana oli mies ison maitokannun kanssa.
Kahvit ja kaakaot naamarii parvekkeella ja sitten lähdettiin alakertaan aamupalalle. Siellä oli croissantteja, leipää, leikkeleitä, karjalanpiirakoita, munavoi, munakokkelia, kasviksia, keitettyjä kananmunia, pekonia, prinssinakkeja, vohveleita, pipareita, kahvia, kaakaota, mehua. Oli todella kattava aamupala, ja mahat tuli kyllä täyteen. Kelpasi lähteä masut täynnä ajelemaan kotiin vaikka oli haikea fiilis lähteä koska viihdyttiin niin hyvin hotellissa ja Jyväskylässä. Kun saatiin kamat autoon nii huomasin, ettei kihlasormus ollut mun sormessa. Päästiin vielä sitä etsimään sviittiin ja tongittiin meidän matkatavaratki, ei löytynyt. Täytynee varmaankin käydä ostamassa uus sormus, harmi sinänsä et se hävis koska se oli ihan mun tyylinen.
Oltiin aamupäivästä Jyväskylässä, kysyttiin hotellilta meidän huonetta ja meille sanottiin ”joo, teillä on varattuna sviitti saunalla”. Otettiin avaimet ja mentiin hissillä kuudenteen kerrokseen, meidän suut loksahti auki ja päähän tuli miljoona kysymystä. Jätettiin kamat sviittiin, ajettiin hissillä ykköskerrokseen ja kysyttiin respasta, että nyt on täytyny tulla heillä virhe koska me ei olla varattu sviittiä vaan tavallinen kahden hengen huone. Saatiin kysymys vastaukseemme ja meidän sydämet sulivat, ihana henkilökunta! Tästä lisää myöhemmin.
Vaihdettiin vaatteet koska Jyväskylässä oli ihan helkkarin kuuma, taas kun Rautavaaralla oli vähän viileetä kun lähdettiin. Astuttiin hotellista ulos ja mahat alkoivat kurnia, edessämme oli hampurilaispaikka joten sinne siis! Otettiin isot ateriat ja sen päälle vielä jätskit, kylläpä oli tuhti olo mutta siitä huolimatta jaksettiin lähtee kiertelemään keskustaan.
Ihmisiä oli todella paljon, kävelykadun varrella oli monta terassia sekä pari kauppakeskuksia. Ei tiedetty mihin mennä tai miten päin olisi, kuitenkin rakastuttiin Jyväskylään sillä huomattiin miten iloisia ja rentoja ne ihmiset on siellä toisinkuin maalla. Ja niin, saatiin loistavaa asiakaspalveluakin, siitä nostan peukun!
Aivan mahtava päivä, Jyväskylään tullaan aivan varmasti uudelleenkin!
Vauvat viety hoitoon,Symppis ja Nelli. Seuraavana päivänä auto starttasi aamu seitsemältä meidän pihalta, lähdettiin Kouvolaan moikkaamaan Makken poikaa nimeltä L. Siellä meni mukavasti se pari tuntia, vietiin hänet Rossoon syömään ja jälkkärit vielä sen päälle, heitettiin hänet takaisin kotsaan ja meitä odotti 2½ matka Rautavaaraan.
Matka tuntui pitkältä vaikka oli vähän päälle pari tuntia ajomatkaa, ei pysähdytty kertaakaan kun oltiin matkalla Rautavaaralle. Liikennettä oli ja sai kirota sekä ohitella muita autoja mutta oli kyllä hienoja maisemia välillä!
Lopulta päästiin perille motelli Tiilikkaan, ollaan oltu perheeni kanssa siellä monta kesää yötä mutta tällä kertaa me lähdettiin sinne kahdestaan Makken kanssa. Syötiin, käytiin hakee herkkuja ja saunajuomat, löylytettiin ja mentiin suoraan nukkumaan. Me oltiin niin rättiväsyneitä, oltiinhan me kuitenkin herätty aikaisin aamulla ja istuttu autossa koko päivän.
Aamulla reippaina pakattiin, luovutettiin huone ja mentiin moikkaa mun ukkia. Siellä hurahti aika jutellessa, hypättiin autoon ja tällä kertaa suunnattiin Jyväskylään, siellä siis oltiin toisen yön. Siitä päivästä tulee myöhemmin postausta ja ilouutisia olisi kerrottavana joten olkaa kuulolla!
tuli se päivä 2.5 kun sairaalaan Maanantai aamuna menin käynnistykseen. Ystäväni Terhi minut sinne vei. Minulle näytettiin huoneeni ja paikkoja vähän. Sain ihanan huone kaverin Jennan, joka synnytti päivää ennen mua, sitten sain myös toisen huone kaverin hän synnytti muistaakseni mun jälkeeni. Käveltiin pitkin käytäviä iltaisin, hengailtiin yms. Oli meillä hauskaakin siellä.
Pillereitä tunkivat emättimeen mutta mitään ei tapahtunut, ei mitään, ei supistuksiakaan tullut, tai tuli mutta en mä vaan tuntenut niitä! :DKunnes lääkäri päätti että torstai aamuna puhkaistaan kalvot sitten. Keskiviikko-Torstai välisenä yönä mulla oli aivan tajuttomat kivut, siis uskomattoman kipeet kivut. Kävin kuumassa suihkussa istumassa, ei auttanut, pyysin kipu lääkettä, sain piikin perseeseen, ei auttanut. Lähdin kävelee pitkin käytäviä tuskissani, ei auttanut. Huusin ja itkin yksin huoneessani. En siis nukkunut silmällistäkään sinä yönä. Sain nukuttuu ehkä puoli tuntia,.
Minut tultiin herättämään kello 07.10 torstai aamuna, kun sanottiin että pakkaa tavarat ja laita ne tuohon sinun sänkyysi ja mene sinä saliin odottamaan. No mä tein niin. Olin paniikissa, että ehtiikö ystäväni tulla, mutta ehti onneksi. Äitinikin kuulemma kävi siellä salin ulkopuolella, mutta en sitä nähnyt koska olin aika tokkurainen siellä sängyssä. 😀 Kalvot puhkaistiin. Hanne kysyi että haluanko ruokaa, en halunnut, mutta hän haki silti mulle ruokaa, en syönyt mitään, join vähän. Mulla oli todella kovia kipuja jo pikku hiljaa, pyysin epiduraalia, en saanut sitä, olisin saanut mutta liikahdin niin ei pystynyt sitä laittaa loppuun saakka, sain sitten spinaali puudutuksen, ja arvatkaa oliko IHANAA kun kaikista paikoista lähti tunto, ai että! Menin kokeilemaan synnytys palloa, se oli aika hauskaa 😀
Käyrien mukaan tuli supistuksia, mutta miksi en minä niitä tuntenut? 😀 haha. No, en vaan tuntenut. Sitten olinkin auki tarpeeksi ja mun alkoi mieli alkaa puskemaan… Sain luvan puskea. Se vasta olikin työlästä, tuntui että henki lähtee. Ponnistaminen oli vaikeeta, koska supistukset olivat todella tiukalla, ei tullut niitä kunnolla :oCamilla opiskelia oli hurja tuki mulla siellä, Hanne myös. Koko aika kuulin Heidi sä jaksat, pakko jaksaa, kohta se on ohi, vielä vähän… 😀 Ihan viimeisillä minuuteilla mulla alko voimat loppumaan etten enään oisi jaksanut puskee, yksinkertaisesti vaan en oisi enään jaksanut… Mä olin niin väsynyt, etten vaan meinanut jaksaa, sillon multa tuli kauhee itku.
Vauva meinasi hartioistaan kiinni jäädä, anestesia lääkäri jo alkoi leikkausta suunnitella, mutta sitten otettiin avuksi imukuppi jolla vauva autettiin ulos. Ja mä olin helpottunut, kuulin ihan pienen parkasun vauvan suusta. En osannut edes itkeä, Hanne itki mun vieressä, halas ja onnitteli mua. <3 Minusta tuli äiti kello 16.54 syntyi minun rakas pieni poikani, hurjilla mitoilla 3960g ja 54cm.
Mää repesin niin pahasti ettei oo tosikaan. Huusin sille lääkärille että koska sää alat niitä tikkei laittaa, haluun pois täältä salista, haluun nukkumaan! Mihin lääkäri totes, että on laittanut mulle jo puolet tikeistä. 😀 En siis tuntenut tikkei pahemmin.Sittenku vihdoin pääsin sängystä nousta, meinasin kaatua lattialle saman tien, olin niin heikko just sillä hetkellä.
Silmäni sumeni heti täysin. Verensokerit oli alhaalla, alle 50 näytti hemoglobiini. Menetin ihan v*tusti verta ja en ollut syönyt mitään koko päivänä, vähän jugurttia söin aamulla.Sängyssä minut vietiin salin ulkopuolelle. Pääsin syöttää pojan, ja hän söi tosi hienosti. Mun äiti ja isäni tuli kattoo meitä. Äiti oli tosi onnellinen, otti pojan syliin, niin pystyin syömään leipää. Illalla joutusivat tyhjentää mun virtsarakon, kun en pystynyt itse pissaamaan. Ja virtsaa tulikin todella paljon, yli 1000ml.
Heidin ja hänen 4-vuotiaan pojan elämää voit seuratatäältä!
Sateinen kesäkuu, varsinkin täällä Karjalohjalla on nähty enemmän sateisia kuin aurinkoisia päiviä. Masentavaa, joutuu olemaan sisätiloissa ku ei se oo kivaa olla ulkona kaatosateessa. Lauantaina oli pitkästä aikaa poutaa ja aurinko paistoi, päätin että tänää lähdetään Katteluksen tilalle katsomaan eläimiä, matkalla tietenkin oli todella tummat sadepilvet mutta ei onneksi satanut missään vaiheessa. Jes!
Auto parkkiin, ja melkeinpä heti ku astuttiin autosta ulos nii meidät toivotti tervetulleiksi kikkurahännät, eli possut. Nelli on oppinut ihan viime päivinä possun röhkimis äänen, ymmärtää että vain possu röhkii. No, nämä pinkit kaverit röhki aika innoissaan, niin mitäpä meidän minipossu tekee? Röhkii perässä. Aika söpöä, myönnän. Kierreltiin ja kaarreltiin ihka uusilla matkarattailla, aika kätevät ja mahtuu pieneen tilaan! No anyway, käytiin katsomassa pupujakin mutta ei Nelli hahmottanut niitä ku olivat piilossa, muuten kyllä tunnistaa pupun.
Nelli ei hirveesti välittänyt kanoista, enkä yhtään ihmettele ku ne lähti heti karkuun. Nähtiinpä ainakin vilaukselta hienot aapiskukot ja kanat, aika vikkeliä ovat. Pidettiin pieni tauko eläinten katselusta ja mentiin kokeilemaan polkuautoa ja vähän palloakin heitteltiin, siinä touhuilen meijän luokse tuli kissa. Nelli ilahtui mirristä kun se puski typykän kättä, oli itseasiassa niin hauskaa että ihan nauratti!
Jossain välissä hörpättiin kaffet ja Nelli veti jätskin, lähdettiin katsomaan lampaita ja heppoja joita ei vielä keritty mennä katsomaan. Viime kesänä ku Nelli oli jotain puolvuotias nii pelkäs lampaita, mut nyt se ihan innoissaan oli aidassa kiinni ja uskalsi jopa silittää lammasta.
Eläimet katsottu läpi, joten lähdettiin lasten leikkiparkkiin. Siellä oli vaikka mitä kivaa lapsille kuten polkuautoja, pieni kauppa, eläinleluja yms ja leikkiessä se aika hurahtikin. Jopa Makkekin innostui heittämään tikkaa ja kokeilemaan puujalkoja.
Ja Nelli moikkaa teille kuvassa……
Se on moro!
– Veera
HUOM! Lähden huomenna, 1.7. kahdeksi päiväksi reissuun, palaan koneen äärelle kun kotiudutaan ja silloin on luvassa matkapostauksia. Niin ja huomenna olis vieraskynä postaus, aiheena on et mikä omasta mielestä synnytys epäonnistui Kannattaa olla kuulolla!!
Kuvasta kyllä näkee hyvin että mistä on lähtenyt eniten, mut omasta mielestäni ovat pysyneet todella hyvin vaikka menin vasta kuukauden päästä huoltamaan ripsiä. Edellisissä mulla oli muistaakseni 10 vai 11mm.
90 minuutin ajan sain rentoutua ja sillä aikaa Anne taikoi mulle tälläiset ihanuudet! Halusin pidemmät joten mulle laitettiin 13 vai 14mm, ja oon erittäin tyytyväinen! Hah, voi olla että seuraavassa huollossa pyydän vielä pidemmät mutta sen näkee sitten.
Mustio linnalla on myös hotelli ja rantasauna ja tosi kiva ravintola.
Ja virtsaa tulikin todella paljon, yli 1000ml.
