IMETYS TARINOITA PART 1.
Halusin nostaa kissan pöydälle ja tuoda esille imetykseen liittyviä asioita. Kyselin kaikenmaailman äiti ryhmissä haluaako joku jakaa tarinansa, etsin lähinnä sellaisia äitejä jotka imettävät taaperoa tai julkisesti. Jos joku siellä ruudun takana on halukas kertomaan oman tarinan, nii saa laittaa mailia elohopeaiholla@luukku.com tai sitten fb viestiä blogin omille sivuille. (saa tehdä anonyymina, liittää kuvia tai jopa mainostaa omaan blogiaan mikäli on sellainen) Nyt tarinoiden kimppuun!
”Meidän kuopusta olen imettänyt 7kk julkisesti, milloin autossa parkkiksella, ravintoloissa tai kun meillä on vieraita kylässä. En ole kuullut mitään pahaa tuntemattomilta tai huomannut että joku katsoo kieroon kun imetän vauvaani julkisesti vaan päinvastoin, olen tutuilta saanut positiivista palautetta. Itseäni ei vaivaa mitenkään julkisesti imettäminen paitsi silloin jos vauva ei rauhoitu rinnalle niin se vähän hermostuttaa, mutta muuten imettäminen kodin ulkopuolella menee hyvin. Imetyksen ajaksi peitän rintaani yhdellä kädellä.” -E-
”Esikoisemme syntyi 2013, imetys oli aluksi hyvin haastavaa sillä tyttö otti väärän imuotteen mutta onneksi rintakumi helpotti asiaa, imetän tyttöä tänäpäivänäkin mutta vaan satunnaisesti. Tulin uudelleen raskaaksi 2014, imetin siitä huolimatta esikoista läpi raskauden, myös julkisesti. Nyt kuopus on 3kk ja häntäkin imetän paikkaa ja aikaa katsomatta – silloin kun on pienellä nälkä. Kuopuksen raskausaikana todella moni lääkäri ja neuvolatäti käski vieroittaa esikoisen ettei hän veisi vauvan maitoja. Kas kummaa kun kuopus syntyi, hänellä ei paino laskenut niin paljon kuin yleensä vastasyntyneillä, koska minulta tuli maitoa tavallista enemmän, kiitos siis esikoisen!” -E2-
”Kuopukseni on nyt 1v10kk vanha ja edelleen imetän häntä lapsen tahtoisesti, jopa öisin. En ole nähnyt tarvetta lopettaakaan vaikka 1v neuvolassa sanoivat jo, että voisit pikku hiljaa lopetella. Mietin että miksen saisi imettää ja ketä se muka haittaisi, pojalle se on todella tärkeetä että saa olla rinnalla. Julkisesti en häntä imetä mutta kotona ja kyläpaikoissa, kaverit eivät ymmärrä eikä myöskään anoppi, kommentteja olen saanut heiltää että eikö se satu, pureeko hän, onhan toi luonnottoman näköistä kun noin iso lapsi käy rinnalla, ethän sä saa koskaan nukuttua yöllä kun poika vieläkin heräilee sekä poika varmaan ottaa vielä kouluun lähtiessään maitohörpyt rinnastasi. Itse päiväopiskelen ja kun tullaan kotiin lasten kanssa niin meille on tullut rutiiniksi että sohvan nurkkaan istumaan, paita ylös ja poika tissille, toinen on onnensa kukkuloilla. Välillä tulee häpeän tunne kun toinen syyllistää, en aina kehtaa imettää jos on muita paikalla koska pelkään ihmisten kommentteja. Vaikka eihän maailman luonnollisemman asian kanssa takia tarvitse hävetä?” -H-
”Tiesin aina että haluan imettää mahdollisemman pitkään. Alku oli haastava koska oli sammasta, 5 rintatulehdusta ja vauva oli rinnalla koko ajan. Selviytymistä 6kk asti, sitten uusi tavoite vuosi, ihanaa! Eikä ollut mitään syytä lopettaa. Kahvilassa tai muissa julkisissa paikoissa en enää imetä koska lapsi pelleilee, en myöskään anna joka kerta rintaa kun lapsi haluaa. Hyvä puoli se, että rinta rauhoittaa aina ja huonoa se kun lapsi kaivelee paitaa ja saa raivarit ellen anna rintaa hänelle. Kuulin vähän aikaan sitten mummoltani, että vieläkö imetän ja tuleeko sieltä jotain, tätä hän kysyy joka kerta ja ihmettelyä tulee että eikö lapsi pure ja miten minä jaksan. Jotkut taas pyörittelevät silmiään. Kuitenkin ihana kokemus oli, kun kauppakeskuksen imetys huoneessa vanhempi rouva näki ja alkoi jutella, että niin se rinta on tärkeä kun vielä heidän tyttärenlapsensa 3v käy rinnalla. Kavereiden ja tuttujen nähden imetän, enkä välitä juuri ollenkaan kommenteista. Kaikkialla en imetä julkisesti, en ole myöskään päättänyt milloin aion lopettaa imettämisen.” -J-