ISOVANHEMMAT SIJAISVANHEMPINA

Eheytin blogin eloon, onhan siitä ainakin vuosi kun viimeks istunut koneen äärellä kirjoittelemassa postauksia. Olen lukenut mun vanhoja postauksia ja niistä sai sellaisen kuvitelman että perhe elämämme on ollut pelkkää onnellisuutta ja ihanaa. Nyt tästä hetkestä aion kirjoittaa blogia niin kuin asiat on, yhtään kaunistelematta. Blogin hiljaisuuden aikana on tapahtunut vaikka mitä, ja sen tuun pikku hiljaa raapustamaan tänne. Mutta, eiköhän mennä pääaiheeseen.

Otsikko herättää varmasti paljon kysymyksiä ja mielenkiintoa, mitä se pitää sisällään. Mennään vuosi takaperin ja hypätään kylmään ja lumeiseen Marraskuuhun. Silloin olin pakkaammassa tavarani banaanilaatikoihin, jätin avaimet pöydälle, katselin meidän yhteistä asuntoa viimeisen kerran jonka jälkeen sammutin valot ja suljin oven perässäni. Muutin lähistölle pieneen kaksioon mutta tällä kertaa yksin.

Ex-mies jäi väliaikaisesti asumaan meidän yhteiseen asuntoon kunnes löytää itselleen pienemmän kämpän, lapsi sen sijaan muutti mun vanhemmille maalle, 35km päähän. Minä ja Makke käytiin tuolloin koulua, vanhemmat ajatteli mun parasta ja jaksamista sillä en jaksaisi käydä koulua ja sen ohella hoitaa lasta. Totta puhuen itse olin erimieltä, siitä tietenkin syntyi riita. Se vei mun voimat ja jaksamisen riitelyyn, kunnes turvauduin sellaseen asiaan joka muutti mun elämän (siitä teen oman postauksen).

Anyway. Nellille ei ollut vaikeaa ainakaan mun käsittääkseni muuttaa isovanhemmille, he ovat olleet vauvasta asti tiiviisti mukana meidän elämässä ja oltiinhan me synnytyksen jälkeen pari viikkoa vanhemmillani ja muutenkin siitä eteenpäin Nelli ollut säännöllisesti yötä mummilassa. Tietenkin lapsi ollut varmasti ihmeissään ettei omat vanhemmat ole yhtäkkiä mukana arjessa ja ihmetys sekä ikävä purkautui itkupotkuraivarina ja lyömällä.

Vaikka ratkaisu oli nyt tällainen nii viikonloput Nelli viettää vanhemmillaan vuorotellen. Lauantai on isäpäivä ja Sunnuntai äitipäivä, vaikka moni ajattelee ettei se lapsi kestä mitään tällaista isoa muutosta mutta totuus piilee siinä ettei me itse aikuiset kestetä. Lapset tottuu aika nopeesti muutoksiin ja kestävät kyllä sen, nyt tarkoitin yleisesti.

Tämä Nellin muuttaminen oli alunperin meidän ”sopimus” vaikka olin tiukasti muuttamista vastaan niin tarkoitan sopimuksella sitä ettei lastensuojelu ollut ollenkaan kuvioissa. Eikä silloin ajateltu että Nelli sijoitetaan vaan sitä että vanhempani auttavat mua lapsenkasvatuksessa sekä koulunkäymisessä. Lastensuojelu tuli noin alle vuosi kuvioihin (sen jälkeen ku oltiin yhdessä ”sovittu” muutosta) sattuneista syistä ja heille selvisi tämä kuvio, heidän kautta päätettiin hakea oheishuoltajuutta jotta vanhempani voivat käyttää esimerkiks Nelliä lääkärissä jos on akuuttitarve tai voivat ottaa töistä vapaata jos Nelli tulee kipeeks. Eli kyllä, lapsi on virallisesti sijoitettu, nyt vanhempani ovat isovanhempia mutta myös sijaisvanhempia lapsenlapselleen.

  • Veera