Pilkahdus
Pitkän tauon jälkeen ajattelin, että olisihan se kiva taas kirjoittaa johonkin ajatuksiaan ylös. Mä kun olen sellainen pohdiskelija.
Mitä meille kuuluu? Oikein hyvää kuuluu! Kesä meni kivasti, töitä tehdessä ja lomaillessa hieman. Kävimme Norjassa lomamatkalla (tai mies meni sinne kalastamaan, minä menin lomailemaan). Päätin mennä mukaan toistekin. 
Ensi kerralla aion kyllä rohkeammin liikkua siellä! Olin ensimmäistä kertaa ulkomailla niin, että vietin päivät yksin poikien kanssa. Arkajalalle tämä oli oikein mahtava kokemus, sain omaan tahtiin kerätä rohkeutta liikkua täysin vieraassa maassa osaamatta paikallista kieltä lainkaan. Norjassa on kyllä sen verran sivistynyttä porukkaa, että englannilla selviää todella hyvin. Loma oli kaiken kaikkiaan ihan täydellinen!
Esikoinen aloitti esikoulun, voi sitä isoa poikaa! Mitenkä sitä ei koskaan ole tullut ennen ajatelleeksi, että ne kasvavat niin nopeasti siitä halitteluvaiheestakin eroon! Nyt ei saa kädestä enää pitää, kun astutaan koulun alueelle, pusuja ja halejakin saa antaa vain pienissä määrin, ja vain jos kukaan ei tiedä siitä. Hih, nytkö se nolostelu jo alkaa?
Poika on viihtynyt koulussa, tykkää tunneista ja oppii nopeasti. Kavereitakin on paljon. Ei häntä malttaisi saada pois sieltä!
Kuopus aloitti päivähoidon kuukausi sitten, ja hänkin on tykännyt! Menihän siinä jokunen viikko että poika uskalsi puhua ja alkaa leikkimään muiden kanssa, mutta kun on luonteeltaan sivusta seuraaja ja ujo niin en odottanutkaan muuta. Kaiken kaikkiaan poika tykkää älyttömästi olla hoidossa, oli siis juurikin oikea ikä siihen.
Lopetin kuopuksen imetyksen hänen ollessaan vuoden ja kuusi kuukautta. Lopetus kävi melko kivuttomasti, mutta edelleen neljä kuukautta myöhemmin poika saattaa yöllä pyytää maitoa. Niin tärkeä se hänelle oli. <3
Minä käyn koulua, viimeinen vuosi opintoja jäljellä. Samalla teen parina iltana viikossa töitä. Työnteot vähensin ihan minimiin, sillä opiskelut menevät etusijalle nyt. Meillä on menossa haastava jakso, jossa teemme neljänä päivänä viikossa teatterinäytöksen puvustusta. Lopun ajasta sitten päällystakkia. Jos minä saisin päättää, tekisin vain takkia.
Ajattelin päivittää paremmalla ajalla enemmän nykyisyyttä, ja katsotaan pääsenkö taas kirjoituksen makuun!
-emiljaana
osiaan ollut. Ja jopa yllättävän ylpeä itsestäni! No ne miltei 10 vuotta nuoremmat nuorukaiset ovat toki asia ominaan, mutta olen suvaitsevainen ja ymmärtäväinen. Suokoon heille heidän nuoruutensa. 
mitään! Ihan totta, kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Mutta me katsoimme parhaaksemme muuttaa pois, sillä siitä tuli kamala stressi lähes päivittäin, eikä oikein koskaan tiennyt millä mielellä otetaan vastaan jos käveletkin vaan ulkosalla. Joten me muutimme siis! Voiei, nyt mulla on niin ihana asunto että! Iso, todella iso asunto. Edellinen oli 65 neliöinen kolmio. Tämä on 108 neliöinen neliö, saunalla ja omalla pihalla. Voi jumpe mä olen rakastunut! Siis ai että miten oikein vierähti kamala vuori hartioilta pois niiiiiiin monesta syystä! (onhan tässä miinuskin, sokeritoukat ovat huolestuttaneet pikkuisen)