Häiden järkkäily on stressaavaa. Varsinkin, kun se pitää sovittaa normaaliin arkeen, jossa on muutoinkin omia huolenaiheitaan.
Olemme saaneet melko hyvin jo lähes kaiken järkättyä. Huomaan kuitenkin, että olen ollut kireä viime aikoina. Kun on monta tikkua tulessa, loppuu kädet vaan kesken.
Aikaa häihin on enää vain päiviä. Mekkokaan ei ole vielä valmis. Mitähän tästä tulee?
Budjetista, aika hyvin ollaan onnistuttu. Tässä hieman esimerkkejä hinnoistamme.
Budjettimme oli 2000€. Tähän mennessä ollaan menty reilusti alle. Hankintoja on enää vähän, mutta voihan tässä olla että tulee jotain yllättävääkin vielä eteen. Ja niin, häät ovat nippa nappa 50 hengen vieraslistalla. Teemme kaiken itse, koristeista kakkuun. Astiat vuokrasimme, tosin boolimukit päätimme ottaa kertseinä. Miehen puku vuokrataan, omani teetätin.
Häissämme tarjoillaan tervetuliaismalja, ruoka viineineen, kakkukahvit, boolit ja mahdollisesti iltapala. Iltapala on näistä enää suurin mietinnän aihe.
Koristelut tulevat pääosin luonnosta, sillä teemanamme on ruska, syksyn häät (luonnollisesti syksyllä). Rakastan syksyä!
Nyt enää pientä tilpehööriä ja pilkun viilausta niin alkaa olla valmista!
Jotain kivaakin on tapahtunut, mitä en koskaan uskonut tapahtuvan!
Nimittäin mulla on maailman ihanimmat siskot ja ystävät, jotka järkkäsivät mulle polttarit! Parhaimmassa seurassa, syöden hyvää ruokaa, juoden ja pitäen hauskaa! Mulla oli ihan uskomaton päivä, ja mut päästiin kaiken lisäksi yllättämään ihan täysin! Ihanaa tytöt ❤
En koskaan postannut sitä mekkoa, jonka tein juhliin! No tässä se nyt on!
Ja tässä sitten poikien liivit!
Olen toki ommellut muutakin. Kaapissani on marinoitunut vanha nahkatakki, joka on ensinnäkin ollut liian iso ja toisekseen väärän mallinen keholleni (ja tyylilleni).
Olen haaveillut lyhyestä biker-takista jo kauan. Ja sellaisen sitten muokkasin tästä! Hihat ovat kaksinkertaista trikoota. Takki on vuorotettu ja hihoissa on nahkaa antamassa särmää. Nyt se istuukin! Kumpa vaan ilmat viilenisivät 😉
Ompelin myös paidan itselleni. Ihan summan mutikassa 3€ kankaasta. Pitkä paita, jotta se sopisi myös leggingsien kanssa. Ja löysä, mukavuuden vuoksi!
Alla taas on raa’asti vain ommmeltu reunat. Kyseinen neule on alunperin ollut college-mekko. No en nyt oikeasti perustanut siitä joten tein siitä takin. Tämän muokkaus varmasti jatkuu vielä.
Ps. Yllä olevassa kuvassa minulla on ensimmäistä kertaa täysin itsr ompelemat vaatteet!
Meillä on kahdet rattaat, joista nämä ovat vanhat, mutta vielä toimivat. Piristin hieman ilmettä istuinpehmusteella, joka on ommeltu kierrätetyistä kankaista ja vanhasta peitosta.
Kouluun palaan lokakuussa! Voi kun olen sotä odottanut
Mä olen ommellut. Voi luoja siitä on aikaa kun olen päivittänyt ompeluksiani! Niin, eli siis kolme kuukautta sitten viimeksi. Mainitsen nyt vielä, että instagramissa pääsee lähemmäksi meidän arkea, ja näkee kuvatkin ensimmäisten joukossa! Siellä on niitä ompeluksiakin, heti kun ne valmistuvat 😉
Mutta! Nyt mä päivitän vaan ne ompelukset! Nämä eivät ole nyt valmistumisjärjestyksessä, mutta on kuitenkin täällä!
Siskolleni tein mittatilaustyönä paidan ja leggingsit hänen valitsemistaan kankaista. Tykkäsi kyllä! Kuvassa saajan päällä tämä setti!
Kuopukselle ompelin kierrätysmateriaaleista, eli omista vanhoista leggingseistäni housut ja vanhoista topeistani bodyn.
Tämä kuva onkin jo vilahtanut kertaalleen, tässä on ensimmäinen tekemäni lippis kuopukselle. Ei ollut ihan priimaa, mutta kyllä se asiansa ajaa! Seuraava onnistuu sitten paremmin!
Tämä on tuorein tekeleeni, ompelin itselleni puolikellohameen. Tästä tuli ihan yllättävän hyvä 😉
Naapurin synttärisankarille tein paitulin, jossa on pitsistä sidottava vyö. Saaja tykkäsi kovin, ja tämä oli kyllä sellainen, että jos minulla olisi tyttölapsi, pukisin kyllä hänelle päälle
Pojille. Esikoiselle shortsit, kompromissishortsit koska eivät ihan menneet mun haluni mukaan kaikki yks yhteen. Ja tosi viileästä materiaalista housut pienemmälle, kesää varten!
Mun on kyllä pakko hehkuttaa sitäkin, että opettelin äitini paidan helmaan uutta tekniikkaa; helman kääntö piilotikillä. Aika toimiva, varsinkin jos ei ole sopivan väristä lankaa tarjolla 😉
Sitten kummitytölle 1-vuotis syntymäpäivälahjaksi mekko ja hiuspanta, kierrätysmateriaaleista! Ihanan hempeä, mutta ei liian prinsessaa!
Kierrätystä jälleen, minun vanhasta paidastani esikoiselle paita. Seuraavaa kokoa tosin, joten tämä saa odottaa kaapissa vielä hetken pukemistaan (esikoisella on niin kamalasti vaatetta).
Nämä, voi että! Nämä olivat niin ihanat! Siskon vauvalle leggingsit!
Leggingsit itselleni!
Joustocollegesta housut itselleni!
Isomummulle äitienpäivälahjaksi vuoritettu kangaskassi, sillä hän vallan käyttää vain niitä!
Ompelin myös ystävättärelleni tilaustyönä asun; tuli lyhyt toppi ja maksihame, jonka saa halutessaan nostettua mekoksi. Tämä oli kanssa sellainen mistä en olisi halunnut luopua! Kyllä saaja tykkäsi. Tässä kuvassa on siis saajan koko setti päällään.
Sovituskuvaa ennen ompelua!
Sitten. Nyt olen ommellut juhliin mekkoani jo aika vimmatusti. Ai että ei ei ei. Mä niin kiroan sen mekon jo! En vaan tule toimeen sen kanssa laisinkaan.. No ehkä se valmiiksi tulee, mutta ongelmitta ei olla päästy.
Piirsin tänään kaavat poikien liiveihinkin, ja ajattelin niitä väsätä hetkosen, kunnes taas lämpenen mekolle. Onneksi tässä on vielä hetkonen aikaa, sillä juhlat ovat heinäkuun lopulla. Ehkä mä saan ne valmiiksi ennen sitä!
Ps. Mä kyllä niin pahoittelen kuvien huonoa laatua että..
Kuopus on nyt neljän kuukauden ikäinen. Maagiset 4 kuukautta kun lapsi voisi alkaa syödä kiinteitä. Voisi, niimpä. Tälle on montakin ”perustelua” miksi söisi, mutta myöskin vastapainoa. Mikä sitten on oikeasti hyvä? Ehkä sen jokainen punnitsee itse henkilökohtaisesti. Suositus on kuitenkin edelleen täysimetystä kuuden kuukauden ikään, vaikka siitä onkin ollut uutisissa nyt paljon.
Nyt monesti pettymyksen todenneena läheisilleni ja ei niin läheisille, että ei, meillä ei syödä kiinteitä vielä. Eikä tämän asian kuuluisi hetkauttaa ketään. Muut saavat tehdä miten haluavat, joten mekin saamme, eikö?
Kävimme neuvolassa. Poika kasvaa hyvin, painoa on vajaat 8 kiloa, mikä on keskikäyrällä, mutta tämäpä pienokainen on normaaleja lapsia pidempi. Pitkältä hän minustakin on aina tuntunut. Neuvolassa kannustetaan hyvin täysimetykseen kuuden kuukauden ikään asti. Aina kysyvät että ”vieläkö on täysimetyksellä” ja aina kehutaan että hieno juttu! Oma äitiysneuvolan tätini kehuu aina vuolaasti kun olen jaksanut imettää. Ja aionkin imettää vielä pitkään, jos lapsi niin tahtoo.
”Äiti, veikka syö mut!”
Yöt ovat alkaneet rullata mukavammin. Tai no, mukavammin ja mukavammin, edelleen kuopus herää parista kerrasta kymmeneen kertaa, mutta nyt kaikki heräämiset eivät ole maidon haluamista, vaan muuta äheltämistä ja pyörimistä. Olen ajatellut sen johtuvan kaikesta uudesta oppimastaan, mikä tekee lapset levottomiksi yöllä. Mukavuudella tarkoitan sitä, että lapsi nukahtaa illalla sänkyyn, ja nukkuu muutaman tunnin itsekseen. Tämä on mielestäni huomattava edistys verrattuna aikaisempaan.
Kuopus on myös hurjan sosiaalinen. Hän kaipaa jatkuvasti leikittäjää, juttelijaa ja uutta touhuamista. Vaikka hän viihtyykin lattialla jo paljon, niin silti häntä saa kanniskella pitkin päivää. Väittäisin, että nukuttu ja kannettu aika vuorokaudesta ovat lähes samoilla mitoilla, päiväsaikaan siis. Onhan hän nykyään enemmän hereillä, kuin nukkuu. Välillä turhauttaa suunnattoman paljon, kun ei halkea kahdeksi – toista pitää kantaa ja samaan aikaan hoivata toista.
Esikoisella on tullut taantumusta. Hän on alkanut puhua höpöjä, kiukutella kuin taapero, heittäytyy lattialle ja leikkii ettei osaa. Ja mikä ehkä suurin ihmetykseni oli vessa-asiat. On tullut jokunen vahinko (tiedän, jotkut neljävuotiaat eivät vieläkään ole täysin kuivia), mikä on todella outoa. Esikoinen ei ole tehnyt vahinkoja sitten yökuivaksi jäämisen jälkeen kuin yhden käden sormilla lasketun verran, ja hänestä tuli yökuiva alle kolmen ikävuoden.Nyt täytettyään neljä, hän ei ole kertaakaan kastellut, ja täyttäähän hän jo viisi kesällä. Viimeisin kerta (ennen tätä taantumaa) taitaa olla silloin kun hän oli juuri täyttänyt kolme.
Kierrätysmateriaaleista askartelua!
Olen yhdistänyt hyvän kuivaksi opettelun lapsentahtisuuteen. En koskaan jaksanut opettaa lasta kuivaksi, tai kokeilinhan minä kerran tuloksetta. Siitä tuli pelkkää ”ei äiti, ei haluu”-huutoa joten ajattelin että lapsi ei ole valmis. Tämä oli joskus kun poika oli alle kahden. Ei mennyt aikaakaan kun lapsi itse totesi eräänä päivänä repien vaippansa pois ”äiti, ei tarvii tätä enää”, ja niinhän se sitten jäi. Jokunen vahinko tuli siitä kuukauden sisällä, mutta sen jälkeen päivävahinkoja ei ole juurikaan sattunut. Yökuivuutta ehdotin hänelle, kun yövaippakaan ei kastunut enää päiväkuivuuden jälkeen kuin harvakseltaan. Yökastelua ei ole tapahtunut kuin vähän, nekin ovat olleet sitä luokkaa, että lapsi on juossut vessaan ja bokserit ovat kastuneet hieman ennen pytylle pääsyä.
Eväsretki lasten kanssa.
Olen ajatellut, että ehkä nämä perusasiat kuten kuivaksi opettelu, ruokailujut, nukkumiset ja tutista vieroittamiset ovat toimineen helposti, koska esikoisen 0-3v allergia- ja ihosairauskaudet olivat niin pahat. Jossain on helpompaa, niin toisaalla sitten vaikeampaa.
Nyt kuitenkin toisen lapsen myötä on tuntunut menevän ihan päälaelleen tämä homma. Ehkä esikoisen vilkas ikäkausikin tekee osansa, sekä täysin uusi perhekuvio (tietenkin), mutta nyt tuntuu että se oma lapsi on kadonnut johonkin taas. Kotona on välillä todella kireä tunnella, sillä esikoinen ei millään tunnu ymmärtävän, eikä ehkä ehdikään ymmärtää touhuiltaan ja energialtaan. Näin ollen sattuu välillä milloin mitäkin, kuten sohvalta tippumista – kun on juuri sanottu ettei siinä saa jumpata. Olen myös itse herkässä tilassa, joka aiheuttaa tämän tästä turhia kimpaantumisia ja maltin menettämisiä, toki väsymyskin ajaa asiansa tässä.
Esikoisen askartelema kortti kummisedälle, kangas- ja pahvijämistä!
Jos esikoisen kanssa touhuaisi ihan jatkuvasti panostaen itse 110% niin hänet saisi pidettyä tyytyväisenä. Mutta se tarkoittaisi pienemmän laiminlyöntiä ja itsensä puhkiin kuluttamista. Täytyisi nyt saada sisäistettyä hänelle, että ei, koko ajan ei tarvitse touhuta hikipäässä vaan välillä voi, ja täytyy rauhoittua, ja maailmassa – sekä meidän perheessä – on muitakin jotka tarvitsevat ja ansaitsevat huomiota.
Aamun lastenohjelmat.
Kuitenkin. Olen ollut paljon ulkona lasten kanssa nyt kun on kevät tuloillaan ja aurinko paistaa. Ihan tolkuttoman ihana ilma (lukuun ottamatta allergisia oireitani)! Nyt on ompeluksetkin jääneet hieman vähemmälle, mutta on sitä silti tullut tehtyä uusia juttuja. Ja edelleen työn alla on paljonkin tekemistä. Olemme myös paljon askarrelleet.
Onhan sitä tullut ommeltua, vaikkei niitä ole tullut postattua. Nyt siis yksi postaus pyhitetty vain niille.
Ensimmäisiä tekeleitäni olivat paidat esikoiselle. Tämä taisi olla ihan ensimmäinen, tehty reilu vuosi sitten, ja on yhä käytössä. Tämä on siis yökkäripaita, ja kamalan nukkaantunut nykyään. Mutta tykätty!
Tämä vilahtikin jo yhdessä postauksessa. Tämän tein itselleni, ensimmäinen työni omilla kaavoilla. Liivissä on takana aplikoitu pääkallo (joka oli muuten pirun rasittava!) joka oli myös ensimmäisiä kokeilujani. Olen varsin tyytyväinen tähän, ja se kuvastaa mukavasti tyyliäni.
Kuopukselle tein peittoon ja makuupussiin rattaisiin uudet päälliset odotusaikana.
Odotusaikana ompelin myös ensimmäiset farkut. Ne olivat odotusajan farkut, mutta ikävä kyllä en koskaan saanut niistä kuvaa valmiina, sillä ne varastettiin koululta. Toivottavasti tuli jollekin oikeasti tarpeeseen!
Kuopukselle tuli myös vanuhaalari valmistettua, silloin odotusaikana.
Pikkuveljen tytölle tein mekon, ja samaa mallia ja kangasta tein myös ystäväni tytöille mekot!
Viimeisimpänä suunnittelin ja valmistin viime viikonloppuna mummolaan verhot. Tehtävälistalla on vielä pöytäliina ja istuinpäälliset samoista kankaista, nämä ovat siis keittiöön.
On toki paljon muutakin, kuten meille pinnasänkyyn kissasuoja, verhot, päiväpeitto, esikoiselle olohaalari, ystävän lapselle hame jne. Mutta tässä olikin onnistuneimmat, joten seuraavia yritän sitten postata sitä mukaa kun tulee. Eihän nämä mitään priimaa ole, mutta olenkin vasta aloittelijan tasolla ompelussa.
Maanantaipäivä. Itsellä on etäpäivä koulusta, joten pojan vein aamulla päiväkotiin parin tunnin pommiin nukkumisen jälkeen. Se ihana tunne, kun illalla väsyttää suunnattomasti ja menet nukkumaan. Sitten aamuyöstä heräät eikä väsytä lainkaan, ja pyörit sängyssä tunnin pari. Ja mitä sitten aamulla? No tottakai nukut pommiin! 😀 Mutta kun yön valvomiseen ei pysty vaikuttamaan millään tapaa, onkin kiva sitten selitellä päiväkotiin ja kouluun että no miksikäs sitä nyt taas ollaan myöhässä; raskaus tämän on tuonut tullessaan.
Ulkona on erittäin tuulinen ja kylmä syksyinen ilma, joten ajattelin ottaa hieman omaa aikaa. Etätehtävän olen tehnyt jo edellisellä viikolla lähes valmiiksi, joten en kanna huolta siitä. Pidän syksystä, koska luonnon värit ovat aivan uskomattomat. Samaten tulee kylmä ja kolea ilma, jolloinka saa tuudittautua lähimmäisen kainaloon, mennä kuumaan suihkuun tai käpertyä lämpöisen viltin alle juomaan kuumaa teetä.
Ja koska otan omaa aikaa yksin kotona, tarkoittaa se kuumaa suihkua, hunajaista teetä ja postauksen kirjoittamista kaikessa rauhassa!
Minulla on suunnattoman hyvä ideakin tämän päivän postaukseen olemassa! Koska varmasti jokainen raskaana oleva nainen pohtii pukeutumista, haluan nyt kertoa pienen vinkin liittyen päivän omaan asukokonaisuuteeni.
Koska minulla on tänään tapaaminen, en halua laittaa tavallisia kolitseja ja tylsää toppia päälle, vaan näyttää edes joltain! Joten mitä tehdä, kun vaatekaapissa ei ole juurikaan nättejä äitiysvaatteita, ja vanhat vaatteet näyttävät hölmöiltä päällä kasvavan vatsan takia?
Minulla on aivan sairaan ihana musta mekko, jonka olen H&M:ltä aikoinaan ostanut ennen raskautta. Mekko on sopinut päälleni, vaikka vatsa onkin kasvanut, kun alle on vain laittanut leggingsit. Kangas on joustavaa eikä ole näin ollen alusmekkokaan repeillyt, venynyt tai muutenkaan muuttanut muotoaan pahempaan suuntaan. No nyt vatsani on jo niin iso että en pidä mekosta enää, joten tuunasin sen mieleisekseni.
Tämä ei vaadi minkäänlaista erityisosaamista vaatteiden muokkailujen suhteen, vaan on erittäin helppo tehdä, vaikkei olisi koskaan neulaa ja lankaan ennen kädessään pitänyt.
Joten tarvitset vain mekon, muutaman nuppineulan, sakset, lankaa ja neulan. Kun mekko on päälläsi, voit pyöritellä helmaa ja kokeilla miten se näyttäisi parhaimmalta. Lyöt nuppineulat kiinni niihin kohtiin joihin tulee muutama tikki, riisut mekon päältäsi ja ompelet. Tämä vie aikaa vain muutaman minuutin.
Ja mikä parasta, voit aina poistaa tikit ja palauttaa mekon takaisin alkuperäiseen ulkonäköönsä, jolloinka mekko ei mene edes pilalle! 😉
Vasemmalla näkyy kuva mekostani ennen muokkausta. Kuvassa näkyy myös hyvin, kuinka alusmekko ei enää riitä peittämään kriittisiä alueita, jos tätä pitäisi pelkkien sukkahousujen kanssa.
Päätin nostaa helmaa takaa, sekä sivuilta, jolloin eteen tulee nätit laskokset. Mekko lyheni paidan malliseksi, mitä hainkin, ja näin ollen sain tälle raskausaikana hieman lisää käyttöaikaa. Nyt tätä voi käyttää jopa farkkujen kanssa!
Siispä oma asukokonaisuuteni tuunauksen jälkeen on tässä, eikä päälläni ole yhtäkään äitiysvaatetta!
Ja mikä parasta, voit aina poistaa tikit ja palauttaa mekon takaisin alkuperäiseen ulkonäköönsä, jolloinka mekko ei mene edes pilalle! 😉
