En koskaan postannut sitä mekkoa, jonka tein juhliin! No tässä se nyt on!
Ja tässä sitten poikien liivit!
Olen toki ommellut muutakin. Kaapissani on marinoitunut vanha nahkatakki, joka on ensinnäkin ollut liian iso ja toisekseen väärän mallinen keholleni (ja tyylilleni).
Olen haaveillut lyhyestä biker-takista jo kauan. Ja sellaisen sitten muokkasin tästä! Hihat ovat kaksinkertaista trikoota. Takki on vuorotettu ja hihoissa on nahkaa antamassa särmää. Nyt se istuukin! Kumpa vaan ilmat viilenisivät 😉
Ompelin myös paidan itselleni. Ihan summan mutikassa 3€ kankaasta. Pitkä paita, jotta se sopisi myös leggingsien kanssa. Ja löysä, mukavuuden vuoksi!
Alla taas on raa’asti vain ommmeltu reunat. Kyseinen neule on alunperin ollut college-mekko. No en nyt oikeasti perustanut siitä joten tein siitä takin. Tämän muokkaus varmasti jatkuu vielä.
Ps. Yllä olevassa kuvassa minulla on ensimmäistä kertaa täysin itsr ompelemat vaatteet!
Meillä on kahdet rattaat, joista nämä ovat vanhat, mutta vielä toimivat. Piristin hieman ilmettä istuinpehmusteella, joka on ommeltu kierrätetyistä kankaista ja vanhasta peitosta.
Kouluun palaan lokakuussa! Voi kun olen sotä odottanut
Meillä on kesällä juhlat. Tai ei meillä, mutta meidän suvussa. Olen aina kokenut juhlat jotenkin vaikeiksi, sillä olen vähän aina ollut hukassa tyylini ja vaatteideni kanssa. Nyt kuitenkin odotan innolla juhlia. Isäni täyttää 50-vuotta, joten juhlat ovat suuret, ja haluan panostaa omalla osallani näihin. Samalla saan hieman haastetta, ja uutta motivaatiota ompeluun.
Päätin tehdä juhlavaatteet itse. Teemana on rock-henkisyys, ja väreinä punainen ja musta (koska ne nyt vaan ovat ehkä parhaimmat värit tähän hommaan). Pojille teen liivit ja paidat, farkut jos on tarve. Mukavuus on mielestäni lapsilla ykkösprioriteetti. Kuitenkin niin että yläosat sopivat farkkuihin, sillä suorat housut eivät vain lämmitä mieltäni. Esikoiselle suoran mustan paidan, ja punaisen liivin. Kuopukselle mustan bodyn paitakauluksella, ja siihen yhdistettynä liivin, jotta lapsella olisi mukavampi olla. Ja jos tuo mies pääsee juhliin mukaan, niin hänellekin jotain kivaa.
Itselleni teen 50-luvun mekon Pin-up tyyliin. Olen aina halunnut kyseisen tyylisen mekon, mutta ne valitettavasti ovat kovin tyyriitä, etten ole malttanut ostaa. Nyt olisi täydellinen hetki tehdä sellainen itse, ja se tulisi jopa käyttöönkin! Mekko tulee olemaan punainen, ehkä mustilla yksityiskohdilla. Mekossa on lyhythihainen paitapuseron mallinen yläosa, jotta etuosan saa auki imetystä varten. Mekon alle teen erikseen vielä mustan tyllihameen, jotta helmasta tulee muhkeampi.
En millään malttasi odottaa pääseväni ompelemaan! Motivaatio on ihan huipussaan, ainoa vaan että talous rajoittaa hieman, sekä aika. Juhlat ovat heinäkuussa, joten enköhän ehdi nämä väsäämään siihen mennessä. Odotellessa teen vanhoja tilaustöitä, joihin kuuluu mm. leggingsejä, paitoja, mekkoja ja yksi pöytäliina. Haastetta tosiaan kaipaan, sillä ihan perusvaatetta osaan mielestäni jo tehdä.
Jännityksellä odotan, saanko valmiiksi, vai luovutanko. Nyt tuntuu siltä, että en todellakaan aio luovuttaa, mutta entä sitten, kun olen itse työn touhussa ja tulee takapakkia? Saas nähdä. Meinasin tehdä näistä vielä portfoliot, jotta saisin ehkä hieman nuoleskeltua opettajia, kun palaan koulun penkille 😉 Kesää odotellessa!
Pientä hiljaiseloa ollut. Syynä alkuun neuvolassa saadut rokotteet, sekä yht äkkiä yltynyt ompeluvimmani.
Kissakin uskaltautunut syliin!
Kuopus painoi hiukan reilu 7 kiloa kolmen kuukauden neuvolassa. Keskikäyrällä menee aika lailla kaikissa. Isoveli oli ikäisenään hieman painavampi. Kolmen kuukauden neuvolassa tuli myös rokotteet, kaksi erittäin inhottavaa piikkiä sekä rota. No ne piikit. Huusihan se niin paljon että meinasi itku päästä itseltä. Mutta rokotteista ei sen koommin mitään tullut. Kuopus oli hieman väsynyt ja vähän itkuinen mutta siinäpä se. Tuota kesti sen viikon verran, hieman vatsanvääntelyitä mukanaan.
Kuopus kannattelee jo todella hyvin päätään, sekä ottaa leluista kiinni. Hän tutkii sormiaan jatkuvasti ja opettelee uusia äännähdyksiä. Nyt hän viihtyy jo pitkän aikaa lattiallakin itsekseen!
Esikoisella on joku näsäviisastelukausi meneillään. Tolkuttoman rasittavaa pidemmän päälle. Vaikka elänkin melko lapsentahtisesti (en voi väittää eläväni täysin, sillä se ei ole minusta oikein kaikissa tilanteissa), on nyt tullut tilanteita, joissa voisi toimia paremminkin. Hiljaa itsekseni sitten iltasella mietiskelen että mitä olisi voinut tehdä toisin.
Esikoinen on muuten kovin reipas ja auttavainen. Hänellä on valtavasti virtaa ja kyselytulva on välillä ihan sietämätön. ”Äiti, miks maapallo pyörii? Äiti, asuuko hait Suomessa? Onko Norjassa karhuja?”
Hän on herkkä, erittäin herkkä. Hän on aina ollut. Vauvana hän ilmoitti hyvinkin kärkkäästi, mutta vienosti jos joku oli pilalla. Taaperona hän veti ”huutokonsertin”, mutta nykyään hän vain itkee. Ja paljon itkeekin. Uskon, että suurin osa itkuista liittyy henkiseen kasvuun, vaikka hän itkee normaalistikin paljon. Hän vain on niin herkkä. Ja se on mielestäni kaunis ominaisuus ihmisessä.
Samalla kun hän on herkkä, hän on myös auttavainen ja omatoiminen. Hän on alkanut kuorimaan omenoita ja porkkanoita itse! Hän myös leikkii veikan kanssa paljon, ja välillä oikein pyytää että veikka tulisi huoneeseen katsomaan leikkejä. Hän tekee salaatin, tykkää imuroida, ja auttaa muutenkin paljon.
Mutta hän nälvii. Voi että, koskahan se loppuu? Milloinka tämä vaihe menee ohi?
Noh, asiasta toiseen.
Olen ommellut nyt paljon. Ehkä siksi että kuopus nukkuu ja viihtyy paremmin, ehkä siksi että inspiraatiota on huimasti, ken tietää. Mutta ommellut olen, ja tehtävää olisi vaikka millä mitalla lisää pääni sisällä!
Esikoinenkin on ommellut. Hän on tehnyt pussukan ja paidan – tosin vähän helpotetun version. Hän on hurjan kiinnostunut siitä. Eilen suunnittelin itselleni takkia paperille, niin hän tuli viereen piirtämään että ”tee äiti tällainen”, ihan värien kera. Hän auttaisi paljonkin, mutta harmi että on paljon vain tiellä jos omiani teen. Tietenkin annan auttaa, mutta oma pinnani on melko lyhyt jos kohteena on oma tekeleeni. Siksi hän saa omia töitä tehdä vanhoista lakanoista.
Tässä siis tuotoksiani.
Ristiäislahjaksi sänkyyn kissasuoja ja siihen mätsäävät verhot!
Ensimmäinen tekemäni body pikkuveikalle ja paita isoveikalle.
Imetysystävällinen mekko itselleni.
Tässä mekko toimintatestailussa.
Farkut itselleni.
Ja pojille, paita ja body!
Meidän arki on nyt alkanut mennä jo samaan tahtiin joka päivä. Isoveikka menee nukkumaan 19.30-20.00, sen jälkeen heti pikkuveikka. Hän nukkuu kolmisen tuntia ja syö, jolloinka itse menen nukkumaan. Yöllä herätään aika tarkkaan 2h välein syömään, ja seitsemältä, viimeistään kahdeksalta herätään kaikki. Päivällä kuopus nukkuu 4-5 lyhyehköt päikkärit ja sitten onkin taas ilta.
Itseäni ei haittaa yöheräilyt ja tiiviit syötöt, tiedän että lapsi tarvitsee sitä. En koe mitään tarvetta lähteä muuttamaan mitään, vaikka väsyttääkin. Välillä yöllä mietin että olispa kiva jos joku muu välillä hoitais tänkin, mutta ajatustasolle se jää. Päivälläkin mietin että pitäisikö pumpata että saisi hetken olla vaan, mutta en raaski, sillä lapsi tarvii mua. Kyllä mä kerkiän, eikä tässä mitään puhkikulutettuja olla. Mä oon vielä niin tiukkis imetykseni suhteen, että en uskallakaan oikein lähteä pullosta antamaan, ettei vaan ala vauva hylkimään rintaa.
Myönnän, että teen kyllä paljon lapsien vuoksi ennenkuin pyydän apua. Mutta kyllä mä osaan sitä apuakin pyytää. Kuopus on omasta mielestäni helppo, mutta oma vertauskuvani kohdistuukim vain esikoiseen, joka oli äärimmäisen vaikea. Siihen nähden meillä menee ihan kivasti, väsymyksestä huolimatta.
Maanantaipäivä. Itsellä on etäpäivä koulusta, joten pojan vein aamulla päiväkotiin parin tunnin pommiin nukkumisen jälkeen. Se ihana tunne, kun illalla väsyttää suunnattomasti ja menet nukkumaan. Sitten aamuyöstä heräät eikä väsytä lainkaan, ja pyörit sängyssä tunnin pari. Ja mitä sitten aamulla? No tottakai nukut pommiin! 😀 Mutta kun yön valvomiseen ei pysty vaikuttamaan millään tapaa, onkin kiva sitten selitellä päiväkotiin ja kouluun että no miksikäs sitä nyt taas ollaan myöhässä; raskaus tämän on tuonut tullessaan.
Ulkona on erittäin tuulinen ja kylmä syksyinen ilma, joten ajattelin ottaa hieman omaa aikaa. Etätehtävän olen tehnyt jo edellisellä viikolla lähes valmiiksi, joten en kanna huolta siitä. Pidän syksystä, koska luonnon värit ovat aivan uskomattomat. Samaten tulee kylmä ja kolea ilma, jolloinka saa tuudittautua lähimmäisen kainaloon, mennä kuumaan suihkuun tai käpertyä lämpöisen viltin alle juomaan kuumaa teetä.
Ja koska otan omaa aikaa yksin kotona, tarkoittaa se kuumaa suihkua, hunajaista teetä ja postauksen kirjoittamista kaikessa rauhassa!
Minulla on suunnattoman hyvä ideakin tämän päivän postaukseen olemassa! Koska varmasti jokainen raskaana oleva nainen pohtii pukeutumista, haluan nyt kertoa pienen vinkin liittyen päivän omaan asukokonaisuuteeni.
Koska minulla on tänään tapaaminen, en halua laittaa tavallisia kolitseja ja tylsää toppia päälle, vaan näyttää edes joltain! Joten mitä tehdä, kun vaatekaapissa ei ole juurikaan nättejä äitiysvaatteita, ja vanhat vaatteet näyttävät hölmöiltä päällä kasvavan vatsan takia?
Minulla on aivan sairaan ihana musta mekko, jonka olen H&M:ltä aikoinaan ostanut ennen raskautta. Mekko on sopinut päälleni, vaikka vatsa onkin kasvanut, kun alle on vain laittanut leggingsit. Kangas on joustavaa eikä ole näin ollen alusmekkokaan repeillyt, venynyt tai muutenkaan muuttanut muotoaan pahempaan suuntaan. No nyt vatsani on jo niin iso että en pidä mekosta enää, joten tuunasin sen mieleisekseni.
Tämä ei vaadi minkäänlaista erityisosaamista vaatteiden muokkailujen suhteen, vaan on erittäin helppo tehdä, vaikkei olisi koskaan neulaa ja lankaan ennen kädessään pitänyt.
Joten tarvitset vain mekon, muutaman nuppineulan, sakset, lankaa ja neulan. Kun mekko on päälläsi, voit pyöritellä helmaa ja kokeilla miten se näyttäisi parhaimmalta. Lyöt nuppineulat kiinni niihin kohtiin joihin tulee muutama tikki, riisut mekon päältäsi ja ompelet. Tämä vie aikaa vain muutaman minuutin.
Ja mikä parasta, voit aina poistaa tikit ja palauttaa mekon takaisin alkuperäiseen ulkonäköönsä, jolloinka mekko ei mene edes pilalle! 😉
Vasemmalla näkyy kuva mekostani ennen muokkausta. Kuvassa näkyy myös hyvin, kuinka alusmekko ei enää riitä peittämään kriittisiä alueita, jos tätä pitäisi pelkkien sukkahousujen kanssa.
Päätin nostaa helmaa takaa, sekä sivuilta, jolloin eteen tulee nätit laskokset. Mekko lyheni paidan malliseksi, mitä hainkin, ja näin ollen sain tälle raskausaikana hieman lisää käyttöaikaa. Nyt tätä voi käyttää jopa farkkujen kanssa!
Siispä oma asukokonaisuuteni tuunauksen jälkeen on tässä, eikä päälläni ole yhtäkään äitiysvaatetta!
Ja mikä parasta, voit aina poistaa tikit ja palauttaa mekon takaisin alkuperäiseen ulkonäköönsä, jolloinka mekko ei mene edes pilalle! 😉
